Mies haluaisi kaksi lasta mahdollisimman pienellä ikäerolla, minä en

miehet ei tajua miten suuri muutos se on kun tulee pienokaisia perheeseen. ja kuinka tyolasta voi olla. pahimmassa tapauksessa teette 2 lasta putkeen ja mies tajuaa ettei tama ole se mita haluan ja haipyy kuvioista. nain on nimittain kayny kaverille.

Liian monet avioliitot kariutuu sen takia, että vanhemmat on liian väsyneitä rakastamaan toisiaan. :(



Meillä on lapsilla 3 v. ikäeroa, koska en olisi tuota aiemmin jaksanut toista lasta. Ikäero on toiminut tosi hyvin: esikoisesta oli mulle jo seuraa äitiyslomalla ja sisarusten suhde on aina ollut tosi hyvä. Osaavat leikkiä yhdessä, mutta isosisarus ymmärtää jo, että pikkusisarus on vielä pieni. Isompi osaa tehdä leikistä kummallekin sopivan. :)

koska sinun ruumistasi ne raskaudet rasittaa, ei hänen

..katsotte asiaa sitten kun esikoisen kanssa olette arkea viettäneet? Mieli voi muuttua kummalta vaan. Jos on kovin "hankala" lapsi, esim. koliikkia tms. voi miehenkin mieli muuttua!?



Toisaalta on hyvä että asioita puhutaan etukäteen, vaikka ei voi tietää tuleeko nopeasti tai ylipäätänsä raskaaksi. Meillä esikoista yritettiin reilu vuosi, tokaa neljä kk ja kuopusta neljä vuotta (syntyneet 00, 03 ja 09).



Koliikkia ja korvatulehduskierrettä, sekä allergioita riittänyt...raskasta kyllä...toisaalta eivät kauaa ole vauvoja, jälkikäteen ajatellen ;)

Lasten ikäero 4 vuotta ja on ihan loistava. Vauvan ollessa pieni isosiskolla oli omat kaverit ja kuviot, ja nyt isompina leikkivät hyvin keskenään eli ikäero ei ole liian suuri:)

ja siis vaikka ikäeroa lapsilla on jonkinverran, silti en voi sanoa että helpolla on päästy!

Meillä on kaksi tyttöä ikäeroa 1v 2kk ja olen aina ollut sitä mieltä että ihan paras ikäero. Tytöt olivat varsinkin pienenä kuin paita ja peppu, leikit kävivät hyvin yksiin kun olivat niin saman ikäisiä. Eikä isompi osannut olla edes mustasukkainen kun pikkusisko syntyi, oli niin pieni vielä...



Sitten meillä on kaksi muuta lasta joiden ikäero on 3 v ja sekin on hyvä.

Kokemusta on molemmista.



1v1kk ikäero oli helpompi siinä mielessä, että esikoinen ei koskaan oppinut olemaan mustasukkainen, vaan pikkusisarus oli itsestäänselvä asia. Jaksoin paremmin päivällä sillä isompi nukkui vielä pitkät päiväunet jolloin sain itsekin tilaisuuden levätä. Vaipparumba ja yövalvomiset hoituivat kerralla.

Kun lapset ovat samanikäisiä, mielenkiinnon kohteet ovat samat ja äidin ei tarvitse olla viihdyttäjä. Puistossa ja muualla liikkuminen on helpompaa kun rytmi on sama molemmilla.



Pitemmällä ikäerolla (3,5v) pienempi on pitkään isommalle riesa eikä kaveri. Mustasukkaisuutta esiintyy ihan eri tavalla ja kun on jo tottunut siihen ettei öisin tarvitse heräillä, on rankempaa taas selvitä katkonaisista öistä. Isompi kokee paljon pettymyksiä kun vauvan rytmi rajoittaa puuhailuja.

Lapsilla ikäeroa 1v5kk. Toisen lapsen jälkeen noin 4 kuukautta oli kieltamättä rankkaa, mutta nyt lapset 4 ja 5 v ja toistensa parhaat kaverukset. Tosin vaatii mieheltäsi myös todellista omistautumista lasten hoitoon. Itse olin puolisen vuotta töissä lastensyntymän välissä ja mieheni jäi hoitamaan eka lasta kotiin. Todella hyvin pärjäsivät. Toisen vanhempainvapaan jälkeen hoidettiin lapsia vielä vuorotellen kotona kaksi vuotta. nyt olleet vuoden päiväkodissa n. 12 pv/kk. ei mitään sisarkateutta missään vaiheessa. Meille siis paras ratkaisu, mutta molemmat myöntävät, että kolmatta lasta ei enää tule. Kaikessa on puolensa ja itse olen suunnattoman onnellinen lasten kanssa aktiiviseen aviomieheen, meillä tämä kokemus vain syventänyt liittoa. Mutta vaimojen tulee myös antaa puolisolleen mahdollisuus olla lapsen kanssa jo vauvasta asti, eikä omia sitä itselleen. Kaikki muu onnistuu, paitsi imetys.

että teette ensin yhden ja sitten katsotte.



Me puhuttiin, että (ainakin) kaksi lasta. Nyt eka heppu on 3 kk. Mä tekisin mielellään toisen heti perään, mies haluaisi taukoa... Me mietitään vielä, mitä tehdään.



Mun perustelu on sama kuin miehelläsi, pikkulapsi ja vaippavaihe olisi nopeammin ohi - ja lapsilla seuraa toisistaan. Ajattelen, kun ekan kanssa olisi jo helpompaa, en ehkä enää jaksakaan "aloittaa alusta", kun ollaan nyt hyvä trio. Toisaalta meillä "tavallinen" lapsi (ei erityisen helppo eikä vaikea) ja molemmilla ikääkin jo. Ja tuttavapiirissä myös sekundääristä lapsettomuutta.



Kiva kun puhutte etukäteen! Saatte varmaan puhuttua asioista jatkossakin.



Ja kukapa tietää, vaikka saisitte kaksi kerralla, heh.



Ja ennen kuin joku (lapseton) takertuu, lapsi ei tehdä, niitä saadaan, jos Luoja suo.

jos olet kotona lasten kanssa vanhempainvapaat niin sinun jaksamisesihan se ratkaisee. Tosin kyllä te ehditte miettiä asiaa uudestaan esikoisen synnyttyä, ei vielä kannata mitään lyödä lukkoon.

3 v. ikäeroa, hyvin toimii. En ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi vetää itsensä ihan piippuun tahallaan tekemällä lapset pienellä ikäerolla?

Yhden kanssa oli jälkikäteen ajateltuna tosi helppoa, saatiin paljon lastenhoitoapua, koska isovanhemmat ja muut sukulaiset ottivat mielellään yhden lapsen hoitoon. Olin lasten välissä duunissa ja sekin oli ihan mukavaa. En olisi jaksanut kahta vauvaa putkeen. Nykyään on kaksi ihanaa poikaa, mutta eivät varsinaisesti leiki yhdessä. Pienempi ihailee isoa täysillä ja haluaisi aina olla isomman leikeissä, mutta ei oikein osaa vielä. Menee siis mukaan, mutta saattaa rikkoa rakennelmia tms. ja sehän sitten ärsyttää isompaa. Toisaalta puistoilut, matkustaminen ja liikkuminen kaupungilla on helppoa, kun on vaan yhden pienen ruokailut, vaipanvaihdot yms. huolehdittavana. Isommalta sujuu ruokailut, wc-käynnit, peseytyminen ja pukeminen ilman isompia apuja. Hyvät ja huonot puolet isoissa ja pienissä ikäeroissa kummissakin.

Kolmevuotiaan kanssa voi olla melkoista taiteilua mustasukkaisuuden kanssa...



Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että parempi kohtuullisen pieni ikäero, jotta lapsilla on kaveri omassa sisaruksessa. Miehesi on myös oikeassa tuosta pikkulapsivaiheesta, saatte nopeammin aikaa toisillenne, kuin jos lasten ikäero on suuri.

Ikäeroa ei ole mitenkään suunniteltu vaan käytännössä ensimmäisestä raskaudesta ja synnytyksestä toipumiseen meni aika kauan enkä olisi voinut ajatellakaan uutta vauvaa aikaisemmin. Mitään fyysisiä vammoja minulla ei ollut mutta tuo psyykkinen puoli oli hetken aika sekaisin elämänmuutoksesta, valvomisesta ja niistä hormoneista.



Toinen raskaus tärppäsi sitten heti kun aloimme kuopusta yrittää, joten sitä ei tarvinnut odotella. Minusta oli pelkästään hyvä, että esikoinen osasi hetken leikkiä omin päin, oli oppinut kuivaksi eikä tarvinnut enää rattaita kun kuopus syntyi. Nyt lapset ovat 7 ja 4 ja touhuavat kyllä yhdessäkin, joskin molemmilla on myös omia leikkikavereita.

eli 1,5-2v. ikäeroa on aivan loistava systeemi.

Tavallaan työnantajalle ja sijaiselle on reilumpaa, että olet kotona kerran 4 vuotta kun 2 vuotta poissa- vuosi töissä- 2vuotta poissa.

melkein sama kuin kaksoset, jos 1 v ikäeroa