Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua naimisiin, koska haluan pitää oman sukunimeni
22.06.2009 |
Olen raskaana ja olen sanonut miehelleni, että haluan lapsen syntyvän avioliitossa. Tästä mieheni on kanssani samaa mieltä.
Kynnyskysymys on nyt se, etten halua ottaa mieheni sukunimeä. Ensinnäkin se ei ole mielestäni äänteellisesti eikä semanttisesti kaunis ja toiseksi se on paljon yleisempi kuin oma sukunimeni. Tärkein seikka on kuitenkin se, että oma identiteettini on omassa nimessäni hyvin vahvasti kiinni, en osaa olla kukaan muu kuin minä.
Mies haluaa, että perheellä pitää olla sama nimi. Olenkin sanonut, että ihan vapaasti saa ottaa nimeni, jos haluaa - mutta mä en nimeäni vaihda.
Onko ehdotuksia, kuinka päästää tilanteesta yli?
Kommentit (32)
Kyllähän sitä riitaa tulee joskus älyttömistä pikkuseikoista vaikka suhde noin muuten olisi hyvällä ja vakaalla pohjalla. Ihme jeesustelua.
Me vedettiin pitkää tikkua nimen kanssa. Halusimme kumpikin koko perheelle yhteisen nimen, mutta emme osanneet päättää, että kumman nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"on joustava, muttei aina vaadi samaa mieheltään"?
Kuulenko 50-luvun vienosti huhuilevan?
jos en olisi ottanut miehen nimeä. Oma nimeni on monen mielestä ns. hienompi nimi. Ja kyllä sen vaihtamista tähän "huonompaan" on ihmetelty.
Itse olen nykyisin tyytyväinen. Koko perheellä sama sukunimi ja saa olla rauhassa kyselyiltä että ovatko ne ja ne mukamas hienot ihmiset sukua.
eikait siitä sitten yli pääse jos on kummatkin jyrkkiä eikä taivu
miten hän toimi. Halusi pitää nimensä, mies oli tautisen jyrkästi vastaan.
Häissä naurettiin, kun nimi oli meidän suvun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikait siitä sitten yli pääse jos on kummatkin jyrkkiä eikä taivu
Mieskään ei suostu yhdysnimeen.
Mä en tajua, miksei voida jatkaa niin kuin tähänkin asti, mutta naimisissa.
Pelottaa, mikä sota saadaan lapsen nimestä. Onneksi laki on mun puolella.
ap
jos naimisissa ollaan niin sama sukunimi kaikille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuossa sitten ole muuta vaihtoehtoa kuin olla menemättä naimisiin.
Pelottaa, mikä sota saadaan lapsen nimestä. Onneksi laki on mun puolella.ap
...nimenomaan lapsen tulevan nimen varmistaminen.
Jos saa sut vaihtamaan nimesi, lapselle tulee automaattisesti miehen nimi.
Tai sitten ei oo vaan sellainen mies, joka kestäisi itsenäistä naista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioitua ollenkaan. Jos miehesi pitää tärkeänä, että perheellä on sama nimi, ottaa sitten sinun sukunimesi. Niin yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin teki tuttu pariskunta.
En siis myöskään halua mitään uutta yhteistä sukunimeä.
ap
tärkeämpää pitää oma sukunimi kuin synnyttää lapsi avioliittoon? Jos näin on, niin tehkää sitten äpärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. monissa espanjankielisissä maissa kumpikin pitää oman nimensä. Myös Kanadassa, ainakin joissakin provinsseissa ei ole edes mahdollista virallisesti ottaa toisen nimeä..
näin teki tuttu pariskunta.
En siis myöskään halua mitään uutta yhteistä sukunimeä.
ap
eikä hän sinun sukunimeäsi niin sitten ette mene naimisiin ja lapsenne syntyy avoliittoon as simple as that...
Myös minulla omaan sukunimeeni liittyi identiteettikysymys, mainettakin oli tullut niitettyä ja tuntui aivan mahdottomalta että luopuisin "minusta".
Olin tuolloin myös raskaana, kuten ap, ja raskauden edetessä (menimme naimisiin kun olin 6:lla kuulla) tuntuikin yhtäkkiä kaikista tärkeimmältä, että tulevalla perheellämme oli yhteinen nimi ja minun nimeni ei ollutkaan enää yhtään niin tärkeä.
Siinä mielessä olin paremmassa asemassa kuin ap, sillä minun miehelläni ei ollut mitään sitä vastaan että kumpikin pitää oman nimensä (hän on sukuhaaransa viimeinen eikä siksi halunnut luopua siitä).
Eli ajan kuluminenkin voisi auttaa - ehkä jossain vaiheessa on vain tärkeää olla se perhe, eikä niinkään minkä niminen se perhe on.
Onnea matkaan!
1. Te molemmat haluatte naimisiin.
2. Te molemmat haluatte pitää oman nimenne.
3. Elätte tasa-arvoisessa parisuhteessa
-> Molemmilla on sama vaatimustaso, eivätkä vaatimukset ole ristiriitaisia. Ei ongelmaa.
Ratkaisu: Menette naimisiin ja pidätte omat nimenne.
Mutta:
4. MIES HALUAA, että perheellä on yhteinen nimi.
-> Koska elätte tasa-arvoisessa perisuhteessa, oikeutenne ja velvollisuutenne ovat toisiinne nähden symmetrisiä jolloin teillä on yhtäläinen päätäntävalta ja yhtäläinen velvollisuus suostua kompromisseihin. Se, että mies vaatii ehdottomasti asiaa, jonka toteuttaminen vaatisi sinulta myös alkuperäisestä, mieheen nähden symmetrisestä vaateesta luopumista, ei ole tasavertaista.
Ratkaisu:
-Mies on tyranni ja jääräpää (vaatii ehdottomasti sinua ottamaan nimensä, jolloin kohta 3. ei päde ainakaan hänen päässään) tai
- Mies tinkii yksipuolisesta (oikeuttamattomasta) vaateestaan (menette naimisiin ja pidätte omat nimenne - tämä ei siis ole kompromissi, koska sinulla ei ole kilpailevaa interessiä) tai
- Mies madaltaa vaatimustasoaan muualla sinun hyväksesi (eli laajennatte kysymystä tuomalla mukaan kilpailevan intressisi samantasoisessa asiassa ja teette sitä kautta kompromissin).
4. Molemmat haluavat lapselle oman nimensä.
-> Kummallakaan ei tällä taustalla ole moraalista etuoikeutta lapseenne (lain suoma mahdollisuus ei tarkoita, että olisit oikeutettu käyttämään sitä olematta kohtuuton - päteekö kohta 3. sinun päässäsi?) eli suurempaa oikeutta vaatia toista tyytymään.
Ratkaisu: Vedätte pitkää tikkua tai teette kompromissin sopimalla tappiolle jääneen hyväksi muualla.
Mulla on liikaa aikaa... ;)
Ymmärrän sinua ihan täysin, koska minäkin pidin oman nimeni naimisiin mennessä. Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni - arkielämä on helppoa kun ei tarvitse selittää yhtään kenellekään että "olen se sama ihminen kuin ennen, menin vain naimisiin", oma identiteetti säilyi samana, ja työhistoriani aikana olen jo ehtinyt tehdä paljon asioita omalla nimelläni, joten en "katoa". Suosittelen ilman muuta menemään naimisiin ja pitämään oman nimen!
Onko selvää, mikä tuossa hankaa? Saisitko miehesi suostumaan siihen, että menette kaikessa hiljaisuudessa naimisiin vaikka maistraatissa tai pikakäynnillä kirkkoherranvirastossa, eli naimisiinmeno ei "ulospäin" näkyisi juuri kellekään? Voisitte pitää omat nimenne, arki jatkuisi, eikä nimiasiasta tulisi miehelle "julkista" kysymystä.
Avioliitto kannattaa ehdottomasti, turha jäädä avoliittoon vain tuon takia.
Kuulostaa kyllä siltä että miehelläsi on jotenkin heikko itsetunto. :( Omalla miehelläni ei ollut mitään sitä vastaan, että pidin oman nimeni.
Tietysti voisit nyt jatkaa avoliitossa asumista ja kastattaa lapsenne pikaisesti omiin nimiisi, laki tosiaan taitaa olla puolellasi. Lapsi äidin nimiin ensin, sitten vasta isä tunnustamaan isyytensä. ;) Ehkä se mies sen jälkeen ottaa jo sinun nimesi... Tunnen miehiä jotka ovat ottaneet vaimonsa sukunimen, ja ovat ratkaisuunsa tyytyväisiä.
jos naimisissa ollaan niin sama sukunimi kaikille
Alue: Aihe vapaa
jos tuollaisesta jo riidan saitte aikaan. Minusta on kumma jos ihmisen identiteetti riippuu nimestä. ei minun ole tarvinut selitellä kenellekään koskaan, että hei olen silti se sama ihminen vaikka nimeni muuttui. Oletteko te niitä samoja ihmisiä, jotka roikkuvat muutenkin kaiken maailman asioissa kiinni. Mistään ei pystytä luopumaan edes yhteisen hyvän vuoksi. Minä voisin vaihtaa vaikka etunimenikin jos se avioliittoani jotenkin auttaisi. No onneksi ei tarvitse, sillä meillä menee hyvin ilmankin koska minä olen joustava enkä vaadi aina samaa mieheltäni. Hänelläkin on sitten kyllä omat vahvat alueensa.
Eli summa summarum. Älkää menkö naimisiin ollenkaan, koska ero on helpompi riidan tullessa ilman avioliittoa!