Kysymys yökastelijoiden äideille:
Onko lapsesi kotihoidossa vai päiväkodissa?
Kiinnostaisi kuulla, koska kaikki tuntemani yökastelijat ovat erityisen pitkään hoidossa kodin ulkopuolella ja näillä lapsilla on myös julmetusti muutakin harrastusta ja ohjelmaa (= stressiä).
Ja tiedän kyllä, että ykastelu voi johtua hormooneista, mutta kuvittelisin lasten hormoonitason heilahtelevan stressistä samalla tavalla kuin aikuisillakin (?).
Kommentit (10)
poika kotona ollut jo kaksi vuotta kun olen ollut sekä vuorotteluvapaalla että nyt hoitovapaalla. Silloin kun oli hoidossa niin oli vuoropäiväkodissa. Yhtään harrastusta ei vielä ole mutta vauhtia riittää muuten koko päivälle.
Ja kyllä se ne hormoonit ovat. Toinen tytöistä oli myös yökastelija ja toinen taas ei. Itse olen ollut samoin sekä äitini eli kulkee myös suvussa.
Meni päivähoitoon 3,5-vuotiaana, ja hoitopäivät ovat kohtuullisen pituisia. Ei mitään varsinaisia harrastuksia ja muutenkin vietämme hyvin rauhaisaa elämää (ei jatkuvaa kyläilyä tms.). Pikkusiskolla ei mitään kasteluongelmia ollut koskaan. Suvussa on pojilla yökastelua, vaikka suurin osa on ollut pitkään kotihoidossa, osa kouluikään asti. Hormonaalisista syistähän tuo johtuu.
Esikoisella oli vaipat 5,5 vuotiaaksi asti.Kuopuksella on vieläkin ja ikää on 6v 8kk. Molemmat on hoidettu kotona siihen asti kun esikoinen meni esikouluun ja samalla kuopus lähti päiväkotiin eli lapset olivat tuolloin 6 ja 4v. Ei harrastuksia, paitsi tiettyjen pikku-ukkojen keräily ja esikoinen lukee erittäin paljon.
Mä olen itse ollut pienenä yökastelija, eli on ainakin meillä osin perinnöllistä (taipumus).
Nyt meilläkin kokeillaan lääkitystä ja jos se ei auta niin hälytinpatjaa
mutta mahtaakohan stressihormoneilla ja virtsaneritystä vähentävällä hormonilla (vasopressiini) olla yhteys keskenään?
Leppoisaa ja lapsentahtista elämää kannattaa toki suosia, mutta yökastelussa ei ole kyse psyykkisestä häiriöstä (esim. ylistressaantuneen lapsen reagoinnista), vaan yökastelu on ominaisuus, joka heikkenee kehittymisen myötä, eri tahtia eri lapsilla. Kuivaksi oppimista voidaan tukea kasteluhälytttimellä ja lääkityksellä.
Yökastelija nukkuu sikeästi ja yöllä herääminen on vaikeaa. Lapsi ei siis herää, vaikka pitäisi mennä vessaan.
Sänky kastui lähes joka yö toisen luokan alkuun asti, sit loppui kuin seinään. Kotona hoidettu aina, ainoo harrastus partio, jonka aloitti vasta kastelun loputtua.
kaksi heistä on ollut yökastelijoita. Tytöllä loppui 7 vuotiaana, pojalla 6 vuotiaana. Kaikki lapset on hoidettu kotona, kaikilla vain yksi harrastus. Sekä äidin, että isän suvussa ollut yökastelijoita.
Nyt 4,5v poika, vielä yövaippa.
Ollut aina kotihoidossa. Ollaan paljon kotona.
Kerhossa käy kaksi kertaa viikossa 2 tuntia.
Suvussa isänpuolella yökastelua. Monet oppineet lapsena (noin 6v.) yökuivaksi lääkityksen avulla.
Meillä poika 4,5-vuotiaaksi kotihoidossa. Nyt 6 v., kastelee satunnaisesti. Ei juurikaan harrastuksia, paitsi epäsäännöllisesti uimahallireissuja ja jumppatunteja.
No, sen verran ap:n teorialle myönnytystä, että pahimmillaan pojan kastelu oli juuri päiväkodin alkamisen aikaan. Mutta näkisin sen ennemminkin johtuvan siitä, että lapsi nukkui touhukkaan, jännittävän päivän jälkeen sikeämmin kuin normaalisti eikä herännyt pissahätään.
Poika oppi kuivaksi 1,5 vuotiaana ja taaperoikäisenä kastelua oli melko vähän. Pahin kausi siis oli kastelumielessä tuossa 4,5-5 ikävuoden paikkeilla.
sitä ennen hoidettiin Minirinillä pari vuotta. Edelleen käy joka yö vessassa, mutta nyt siis herää hätään. Kotihoidossa on aina ollut, kerhoissa yms.kuitenkin käynyt ja koulun aloitti ulkomailla asumisen takia aiemmin kuin Suomessa.
on mennyt pph:lle 3v ikäisenä. Tyttö taas on ollut yökuiva n.2.5 vuotiaasta ja aloitti päiväkodissa 2v iässä