Mitä tekisitte tilanteessani? (mies asiaa)
Pää kovasti sekaisin.. Mies muutti viime viikolla minun ja lasten luota pois.Muuttamista edelsi pitkä vatvominen... mies tunnusti ettei olisi ollut valmis muuttamaan yhteen,koska lapseni ahdistaa häntä ja oli kovasti kaivannut entiseen asuntoonsa missä sai olla rauhassa.Ei vaan saanut sanottua sitä minulle.
Loppuaiika tämän hänen päätöksensä jälkeen oli hankalaa.. muuttaminen venyi ja venyi. Sovittiin ensin että seurustellaan ja katsotaan mitä tapahtuu,mihin suuntaan fiilikset kääntyy jne.
Hän alkoi lisätä alkoholin käyttöaan...ja nyt viime viikon aikana hän on juonut jo 5 päivänä..ahdistaa..en tiedä mihin se mies katosi joka niin kovasti halusi kanssani olla,halusi naimisiin ja yhteisen lapsenkin.
Juhannus vietettiin yhdessä,mutta eilen hänellä tuli taas kova kiire omaan kotiinsa missä odotti ryyppyilta sinkkukavereidesa kanssa.
Voikohan tästä ikinä tulla enää mitään?
Kommentit (22)
mutta en suosittele. Se perinteinen nyt vaan pitää taas paikkansa: JSSAP!
Voimia, parin vuoden kuluttua ihmettelet mitä ikinä näitkään siinä miehessä!
Been there, done that.
Moni ystäväni sanoo ettei koko mies ole kyynelteni arvoinen. Todella iso pettymys ja katkeruus,koska tämän piti vihdoin olla "se juttu"..
Lapsetkin on kovasti kiintyneitä häneen. Minulla on epäonnistumisia takana ja olisin valmis tekemään töitä tämän suhteen eteen.hänellä ei vaan taida motivaatio siihen riittää :(
ollut aika lapsellinen ja keskenkasvuinen,välillä kateellinen lapsilleni kun he saavat jotain.
Mustasukkainen,syytellyt mua vaikka mistä..mikä taas puolestaan on ahdistanut minua koska en ole mitään tehnyt.
Lapsetkin on jo aika isoja (9v ja kohta 7v),mutta silti häntä ahdistaa ja kuulemma joskus jopa vituttaa kun poikani tulee koulusta...ihan kauheaa.
Alussa toisteli vaan kuinka on onnellinen kun sai perheen ja kuinka oli ikävä aina ennen tulla tyhjään kotiin jossa kukaan ei odota.
Nyt se koti onkin sitten se paratiisi:(
mutta mieli muuttui kun tuli arki vastaan.
Alussa toisteli vaan kuinka on onnellinen kun sai perheen ja kuinka oli ikävä aina ennen tulla tyhjään kotiin jossa kukaan ei odota.
Nyt se koti onkin sitten se paratiisi:(
Oli varmaan turhan ruusuinen kuva kaikesta..
Kyllä on kusetettu ja katkera olo
ap
Mitä nopeammin pääset eroon tuosta "miehestä", sen parempi sinulle ja lapsille. Todella inhottavaa tuollainen.
Jos on kotona ekaluokkalaisen tullessa koulusta, eikö silloin olla töissä. Eipä kuulosta ihannemieheltä, ei.
Joten välillä kotona iltapäivisin.
En tiedä nyt mikä on enää oikein...jos lapsia ei ois niin olisin varmaan jo sanonut ettei nähdä enää...
Lapset on otteneet hänet perhenjäsenekseen ja kiintyneet häneen ja samaten miehen sukuun,jotka aikoinaan ottivatkin meidät todella ihanasti vastaan
jonkun toisen lapset kävivät miehen hermoille (ehkä se olisi jaksanut omia paremmin, ehkä ei), niin olisiko miehen sitten pitänyt vain väkisin asua ap:n luona?
en minäkään sellaista parisuhdetta tietenkään halua missä toinen on väkisin..
katkeraksi tekee se,että mies itse tätä joskus niin kovasti tahtoi ja sitten ei oo valmis mtn yrittämään... onhan noita sop.vaikeuksia muillakin toisten lapsiin..
Ja mies tosiaan olisi voinut sen sanoa silloin kun yhteen muutettiin,sillä olisi voitu koko sotku välttää.
ap
on ymmärrettävää, että ärsyttää, mutta ei siitä kannata katkeroitua- kyllähän ihmisellä on oikeus muuttaa mielensä. Mies selvästi etukäteen luuli, että se perhe- elämä on jotain muuta kuin mitä se oli. Eihän hän sitä voinut tietää, ennen kuin kokeili.
mies pitää tätä pikku vastoinkäymisenä elämässä..
Mulle tää on kaikkea muuta..koko pohja meni. Ikinä edes uskalla enää luottaa mihinkään.
Minulla on samantapainen kokemus, tapasin v.1998 mukavan sinkkumiehen, poikani oli silloin 3v. Hänkin kiintyi poikaan ja poika häneen, olimme etäsuhteessa 4v. Kun olimme muuttamassa viimein yhteen..tulikin hänelle katumus..
Minultakin putosi pohja pois, oli aivan kauheaa. Miehessä oli samanlaisia piirteitä kuin sinun tapauksessakin, tarkoitam, että hän oli joskus mustasukkainen pojalleni tms, joten todellakin - olen nyt sitä mieltä, että hyvä kun pääsin tyypistä eroon!
KAIKKEA HYVÄÄ!
Mä käyn ihan samaa asiaa läpi, paitsi et mun exäni kyllä tiesi mitä arki on kun oli ollut 10v naimisissa, heillä yhteinen poika. Miehen toiveesta muutin hänen taloonsa oman lapseni kanssa, ja muutin todella kaukaa, ulkomailta (sinänsä ihanaa palata kotimaahan pitkän reissun jälkeen)
Mutta kaikki noi muut natsaa, mustasukkaisuus mun lapselle (sekä ex että hänen lapsensa olivat kateita), mustasukkausuus kun pääsin töihin, viimeinen niitti exälle oli se kun lähdin työpaikan pikkujouluihin - seuraavana päivänä se hyökkäs mun lastani moittimaan ja seuraavana päivänä totesi ettei kestä meitä enää, alkakaa pakata.
Huh, paljon olis sanottavaa, mut katkerana sitä tulee vaan pelkkää haukkua mieleen, wuf wuf. Joten antaa olla.
pää sekoo yhä, vaikka erosta jo reilu 6kk, lapsen kans oltiin menossa kohti lumihankea mut onneksi työnantajani auttoi asunnonhaussa ja löytyi katto pään päälle hyvin lyhyellä varotusajalla ;-(
Ihan tosissaan, et kai haikaile miestä, jota "vituttaa kun lapsesi tulee koulusta"? Olisin laittanut miehen pihalle jo tuosta yhdestä lauseesta, et varmaan halua tuollaista miestä lastesi kotiin?
Vika on ihan täysin tässä tyypissä, todella hyvä lapsillesi ja sinulle, että tällaiset asenteet tulivat esiin nyt. Toivottavasti muksusi eivät ehtinneet huomata, mitä "mies" heistä ajattelee.
Kirjoituksesi perusteella tuntuu tosiaan siltä, ettei mies ole tarpeeksi kypsä tai valmis elämään perhe-elämää. Ikävä tilanne sinulle huomata, että toinen vetäytyy suhteesta johon itse olet hyvin sitoutunut ja oletit toisenkin olevan. Tulee varmasti huijattu olo. Toivon, että kun olet päässyt pahimman yli niin huomaat, että oli parempi näin. Tarkoitan sen kannalta että jos ei ollut valmis elämään arkea koko perheesi kanssa niin silloin se ei ole sen arvoista. Vaikka kuinka haluaisit, niin jokainen tekee itse omat ratkaisunsa. Jos mies on päättänyt näin niin luultavasti rikot vain itsesi ja kulutat omia voimiasi yrittäessäsi saada häntä palaamaan luoksenne.
Toivon sinulle kaikkea hyvää!
tähän asiaan on:
Pyydä miestäsi takaisin hunajaisella puhelinsoitolla ja valmista hänelle herkkuateria, jonka tarjoilet hänelle. Mies on palvontaa varten.
Tämän jälkeen otat jo keittiössä suihin ja jatkat seksuaalista toimintaa myös makuukammarin puolella.
Sinun olisi jo syytä oppia ja ymmärtää, miten paljon tuo "sinkkumies" sinua rakastaakaan.
Ota myös siskosi mukaan ja jaa se miehesi kanssa, tätä rakastava mies arvostaa.
Eli siis:
Unohda koko mies. Ihan turha taistella tuollaisen edestä ja pahoittaa mieltään. Ei kannata ajatustakaan uhrata moiseen mieheen. Elä omaa elämääsi, tuollaista miestä et tarvitse mihinkään.
että on sinun ja lastesi kannalta paras, kun katkaiset suhteen KOKONAAN!
Kyllä,juuri noinhan se järki sanoo,ettei me todellakaan tarvita ihmistä joka käyttäytyy noin ja ajattelee noin pahasti mun lapsista. Myönsi kerran näyttelevän mielessään niille keskisormeakin.
Sen verran fiksu hän kuitenkin on,ettei lapset sitä tajua.. heille näyttelee ja käyttäytyy heitä kohtaan ystävällisesti ja välittävästi.Se pettymys minkä koin tämän myötä on vaan todella suuri.
Viime kesänä kaikki oli niin ihanasti ja nyt pitäisi sitten taas aloittaa alusta.Lapsetkin ikävöivät häntä kovasti :(
ap
siirtyi taas viettämään vähän niin kuin sinkkuelämää. Saattaahan tuo vielä olla kiinnostunut kanssasi seurustelemaan, mutta ei kukaan voi tietää missä vaiheessa.