Huutaako kukaan lapselleen joka päivä?

Aina viimeistään illalla sitten ajattelen että huomenna en enää huuda.

Sitä päivää ei vain ole vielä tullut.

Kyseessä 3v impulsiivinen itsepäinen poika ja äkkipikainen hormonihirviö-äiti.

Kyllä mä korotan ääntäni kolmevuotiaalle joka päivä.

mutta papatan kovaan ääneen ja ärähtelen, kohteena lähinnä 3vuotias joka on siinä iässä että rassaa lapsistamme eniten. Tunnen huonoa omaatuntoa koska en muista että oma ihana äitini olisi koskaan huutanut minulle, tosin hänkin on kertonut kerran kiukuspäissään tukistaneensa minua..:)

just oli vinkkinä, että kun tekee mieli huutaa, niin kuiskaa. Olen kokeillut ja oikeasti sen on helpottanut... tosin minkäs sille tekee kun välillä kuitenkin tahtoo uhmaikäisen kanssa ääni edelleen äidillä kohota...Aina ei ehdi miettimään, kun jo suuttuu

korotan kyllä ääntäni lähes päivittäin, joskus useammankin kerran, mutta huutamiseksi sitä voi kutsua ehkä kerran 2 kuussa.

"Aiti, silloin kun joku huutaa niin TUNTUU silta kun se ei rakastaisi. Silloin se joka huutaa kiukuttelee".

Minä huudan kans aika usein. Karjahdan ja komennan. Lapsi 3v ja itkuinen vauva siihen päälle.



Olen aika poikki. Välillä saan aika pahoja raivareita, tai sit vaan itken. Olen niin poikki.



Eilen nukahdin sohvalle tunniksi. Vauva nukkui, mutta 3 v ei yhtään. En tiedä yhtään, mitä se isompi teki sillä välin kun nukuin :(

vaikean lapsen kanssa! Esikoinen täyttää 12 ja on aina ollut voimakasluonteinen, uhmakas ja monissa käytännön asioissa hankala. Lapsia on kolme muuta, joten vertailupohjaa löytyy. Olen aikoinani huutanut päivittäin, antanut tukkapöllyäkin, mutta olen jo vuosia harjoitellut itsehillintää tietoisesti. Nyt on taas vaikea vaihe, kun esikoinen on tosi rasittava esimurkku, joka pistää joka asiassa vastaan ja huutaa ja kiroilee raivareittensa aikana kuin mikäkin. Yritän siis hillitä omaa huutamistani, ja mielestäni siinä olen hyvin onnistunutkin. Joskus huudan, mutta pääsääntöisesti puhun tai sitten "korotan ääntäni", mikä on minusta eri asia kuin hillitön huutaminen. Tämä harjoittelu on tuottanut tulosta pienempienkin lasten kohdalla; 3-vuotiaalle uhmikselle huudan ehkä eniten, kun todella kyllästyn siihen jatkuvaan temppuiluun, mutta aika paljon paremmin olen jaksanut näiden nykyisten pienten kanssa kuin aikoinani esikoisen.



Eli kannattaa sinnitellä, opetella sitä itsehillintää ja pitää se asia päivittäin mielessä. Kyllä se siitä!

ei tulisi mieleenkään

kun taaperolle, 2,5v. uhmaikäiselle suloiselle muruselle, joka todella raastaa hermoja vähän väliä, karjun ihan päivittäin. Pyydän kyllä anteeksi häneltä, että hermostuin.

Usein huudan myös vanhemmalle tenavalle.

jos joku huutaisi teille päivittäin?

Veisikö yhtään mieltä matalaksi?

jos joku huutaisi teille päivittäin? Veisikö yhtään mieltä matalaksi?

Mies huutaa mulle päivittäin, joten kokemusta on :) Itse karjun sitten lapsille eli noidankehä on valmis

miten esikoiseni ollessa ihan pieni vauva, näin kauppareissuilla erään äidin n. 3v pojan kanssa. Äiti saattoi huutaa pojalleen kovaakin tyyliin "ARTTU TÄNNE NYT HETI" tai "SINÄ TOTTELET ÄITIÄ, KUN ÄITI JOTAIN SANOO".

Olin kamalan närkästynyt tälle äidille, kun tuolla tavalla lapselleen huutaa ja vannoin, että ikinä en omalle kullannuppuselleni tule ääntäni korottamaan, vaan nätisti opastaen ja selittäen pitää asiat pystyä hoitamaan.



No joo, nyt lapsia on neljä, ja arvatkaapa miten nätisti opastaen ja selittäen heille puhun =))

ja aivan samoja fiiliksiä. Eikä suinkaan vastasyntynyt kakkonen helpota tilannetta. Nyt toinen kohtuu hyvä päivä menossa *sormet ristiin*. Oon koittanut huomata ja halia, sanoa aamulla, että ollaan kiltisti molemmat ja illalla halinut, kiittänyt siitä että päivä meni hyvin ja sanonut ääneen että jos huomenna kans menis kivasti. Vaikeeta on, mutta kyllä nää pari onnistunutta päivää taas antaa uskoa, että kaikki sujuu. Helpotti myös muuton jälkeen uudessa neuvolassa puhua omista fiiliksistä ihan oikeesti. Soittipa neuvolan tätsy ihan muuten vaan eilen kysyäkseen kuulumisia ja täytyy sanoa, että tuntui hyvälle :)

Ääni saattaa välillä vähän nousta, mutta en nyt varsinaisesti huuda.

Vanhempi on teini ja sen kanssa tulee otettua yhteen ja jossain välissä huomasin että se menee ihan huutokilpailuksi ja olen yrittänyt sen huomion jälkeen olla vajoamatta samalle asteelle teinin kanssa. Mutta voin sanoa että välillä on tuskaa..



Silloin kun lapset oli pieniä, niin huomasin että ei se huuto auta, ainakaan mun muksuihin, paremmin sanonta menee perille kun menee vaikka polvilleen ottaa lapseen katsekontaktin ja rauhallisesti selittää asiansa. Tosin eihän se aina onnistu, inhimillisiä me äiditkin ollaan.

iso ihminen huutaa pienelle lapselle.

Mustakin on säälittävää, kun iso ihminen huutaa pienelle lapselle. Mutta miten silti käy niin, vaikka kuinka yritän hillitä itseni? Ei vaan pinna riitä. Kun on koko päivän taistellut, laitetaanko vaippa päälle, seuraavaksi korjannut tahallaan kaadetut maidot ja taistellut toiselle housut päälle ja siihen 12 muuta pienempää hommaa päälle, jossain vaiheessa iltaa pinna vaan katkeaa. Joillakin pinnan kasvattaminen vaatii enemmän, toisilla sitä selvästi on jo luonnostaan.

t. 12

iso ihminen huutaa pienelle lapselle.

mutta suutun varmaan jostain joka päivä jollekin lapselle. Nykyään 3-v rassaa tosi paljon kun ei ikinä tee kuten sanon. Tai sitten ärsyynnyn 8-v erityislapseen joka ei aina ymmärrä mitä tarkoitan tai sitten reistailee jonkin älyttömän asian kanssa:(.

kolmen lapsen arjessa liian usein korottaa ääntään. Ajattelen silti, ettei varsinkaan 1,5-vuotiaalle saisi huutaa, ja yritän hiillitä huutamiseni. Eihän niin pieni vielä tajua mitään, ja huutaminen on varmasti pienestä pelottavaa, käsittämätöntä. ja eihän 5-vuotiaallekaan kannata huutaa, se oikeasti pahoittaa mielensä. Jos huomaan huutavani joka päivä, yritän kyllä jotain ratkaisua keksiä asiaan. Esim. käydä tuulettumassa tai asian puimista kohtalotovereiden kanssa... ja tilanne korjaantuu (yleensä) hetkeksi;)

Ei se kuitenkaan tarkoita sitä että en ikinä huutaisi, en oo mikään ihmeolio lehmän hermoilla.



Yksi kaveri huutaa lapsilleen päivittäin, mä luulen että siitä on jo tullut ihan tapa. Toisaalta ymmärrän häntä, nuorempi lapsista on erittäin vilkas joka unohtaa kiellot ja säännöt nopsaan. Mutta joskus tuntuu että huutaa lapsilleen ihan kohtuuttoman paljon ja vähän aiheettakin.