Kysymys kotiäideille?

kaupassa. joko lähikaupassa tai kauempana. se on meidän perus aamukävely ennen kuin mennään hiekkalaatikolle. kerhoissa ja kahviloissa en käy ollenkaan. n. kerran 5kuukaudessa käyn yksin jossain lähikauppaa kauempana.

kaupassa kävin muutaman kerran viikossa, kyläilin lasten kanssa ahkerasti, varmaan 3-4 kertaa viikossa, koska moni kaverikin oli tuolloin kotona. Itsellä oli yksi säännöllinen harrastus.

Kaupassa käydään n. 1krt/vko, siis lasten kanssa. Sen lisäksi käyn itse 1-2krt/viikko Prismassa tuulettumassa. ;)Muuten ollaan leikkipuistolinjalla, siellä harvemmin on muita meidän lisäksi. Kylässä käydään harvemmin, koska vauvan kanssa vältän paikkoja joissa on ihmiset kipeänä ja nyt alku kesän on joka paikassa ollut joku kipeänä. Naapurin lapset käyvät pihallamme leikkimässä ja meidän naapurissa.

Asumme kerrostalokämpässä lähellä keskustaa ja liikenneyhteydet on hyvät eri puolille kaupunkia. Vietämme paljon aikaa ihmisten ilmoilla, kylässä, kahvilassa, kaupoissa jne. Aika usein käyn vielä iltaisin ja viikonloppuisin ilman lapsia jossain.



Kotinurkillakin on viihtyisää, mutta minä ja lapset kyllästytään olemaan täällä monta päivää putkeen. Tulee jotenkin vetelä olo jos ollaan vaan kotosalla. Toisaalta joskus se ympäriinsä ravaaminenkin väsyttää ja silloin ajattelen, että olisi mukavaa jos olisi iso koti ja oma piha ja voisi olla siellä aina vaan ja puuhaa riittäisi.

mulla saattaa mennä parikin viikkoa, etten käy missään (edes siellä lähikaupassa) ja tuossa 300m päässä asuis kuitenkin ystäväperhe, jonne olisimme tervetulleita milloin vaan.. ollaan vaan poikien (1v&2v) kanssa niin laiskoja lähtemään.. tosin nyt käyty viikottain neuvolassa, ku mulla rv38.. ei sillä sekin vähän syö intoa lähteä mihinkään.. :)

kanssa ja nyt olen jonkin aikaa vielä kotosalla...

Ja kyllä päivittäin täytyy johonkin päästä! Tunnen itseni laiskaksi, jos oon vaan kotona! Päivästä riippuen käydään kaupassa, leikkipuistossa, pyörälenkillä, kirjastossa, kyläilemässä jne.

Mun on ihan pakko nähdä ihmisiä, tai muuten tulen kärttyisäksi ja alan huutamaan lapsille! Mutta en toisaalta kestä mitään tiukkoja rutiineja, että oltaisiin joka aamu leikkipuistossa kello 9...Eletään aika paljon fiilispohjalta, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Sillä ehdolla tietty että on syöty hyvin ja koti ei ole ihan pommin jäljiltä. Eli yritän opettaa myös lapsille, että ensin työ ja sitten vasta huvit! Ja samoiten on tärkeää, että syödään kunnon ruokaa eikä harrasteta sellasta napostelusyömistä miten sattuu.

Näin meillä!

liittyi apn kysymykseen?:D Mulla aika samat kuviot kun apllä, puistossa käydään 1-2x päivä, muuten pihassa ja kotona, kaupassa kerran viikossa ja satunnaisesti n. 1x kk muuten ostoksilla. En tajua äitejä jotka raahaa lapsiaan kauppakeskuksissa ja kahviloissa monta kertaa viikossa..

Siinä voi leppoisasti nauttia ruuasta, ilmapiiristä ja lasten seurasta, ja todella tuntea että kotiäidin elämässä on hyvät puolensa! Näkee oikein omin silmin, kuinka töissäkävijät syövät kiireissään ja stressaantuneena lounaan ja säntäävät takaisin työpaikalle. Itsellä on rennompaa.

Toisinaan on kiva viettää koko päivä kotona.. ehkä kerran viikossa. Silloin vietetään siivous tai video/ lautapeli/ lukemis päivää. Muina päivinä kyläillään tai meillä kavereita kylässä, ulkoillaan, käydään kaupassa, kirjastossa, hoplopissa, pieneläin tilalla jne Kerhossa käydään muutamia kertoja viikossa.

Näin on menty viimeiset 4 vuotta.

aamupäivällä ihmisten ilmoilla ja päiväunien jälkeen lähdetään taas ulos/ihmisten ilmoille ja 1900 maissa tullaan kotia.



Joka päivä 1-3 krt käydään asukaspuistossa, jossa tapaa aikuisia ja puiston ohjaajia, joiden kanssa jutellaan paljon muustakin lapsista, kasvatuksesta tai vaippojenvaihdosta.



2-4 krt/viikossa käyn joko lasten kanssa tai yksin lähikaupassa (Sellon ostoskeskus)



sen lisäksi 1-4krt/vkossa on omia menoja ilman lapsia niin on myös miehellä.



Lisäksi meillä käy 2-6krt/kk lastenhoitaja 4-7h/krt, jolloin lähdemme miehen kanssa kahdestaan ulos.



Ei kerkiä tulla mökkihöperöksi. Nämäkin ovat arvovalintoja. Lastenhoitajan palkkaukseen saamme kotitalousvähennyksen käyttää kun hoitaja on ma-pe 8-16 ulkopuolella (KHO:n ja verottajan päätös/ohjeen mukaisesti)



Toki lastenhoitokustannukset on meidänkin taloudessa pois jostain muusta, mutta nyt mennään näin (meidän kk nettotulot 2400e/kk & kaksi alle kouluikäistä lasta).



Me haluamme panostaa parisuhteeseen, kahden keskiseen aikaan, perheeseen ja ystäviimme. Se näkyy myös valinnoissamme.Ei ole pelkkää teoriaa.



Hyvin jaksamme kotona.

mutta kyllä ihmisten ilmoilla ollaan lähes päivittäin. Keväällä tuli käytyä kaupoilla useammin, kun vein esikoisen kerhoon ja kuopuksen kanssa jatkettiin matkaa kauppakeskukseen. Ja jossain kyläpaikassa käydään vähintään kerran viikossa tai sitten kutsutaan meille vieraita.

Omaa harrastusta ei minulla varsinaisesti ole. Joskus harvemmin käyn ihan itsekseni kaupassa tai tapaan jotain ystävää.



Nyt täytyy kyllä myöntää, että kesäkuu ollaan oltu lähinnä kotiympyröissä. Kaupassakin olen pyrkinyt käymään vain kerran viikkoon, aikaa on vietetty puistossa ja kyläilty kavereiden luona ja kutsuttu kavereita meille. Mutta osasyy on se, että palaan elokuussa töihin ja nyt haluan viettää lasteni kanssa aikaa. Heinäkuu meneenkin sitten sukuloidessa ympäri Suomea (ja toivottavasti uidessa).



Välillä olen todella aktiivinen ja pyörin ihmisten ilmoilla, mutta sitten on näitä aikoja, kun haluan vain viettää aikaa kotona.

eli, ennen asuttiin kerrostalossa ja siellähän tulee mökkihöperöks jos ei pääse mihinkään. Meillä oli tenavien (3 kpl) kerhoja 4 päivänä viikossa. Ne mukavasti katkas aina päivän ku kävi niissä. Osa oli pari tuntia osa oli pitempään.



Nykyisin asutaan aivan ihanassa omakotitalossa järvenrannalla omassa rauhassa. Tenavat leikkii ulkona päivästä toiseen ja jos on sadekeli, sisällä on tilaa. Sitä ei totisesti enää kaipaa kerhoja mihin mentäs yhessä. Tietty tenavilla on omat kerhot.

Ja mitä omiin menoihin tulee, ne on mulle välttämättömiä! 4 lapsen kanssa kun kotona on ni sitä haluaa lähteä tuulettumaan. säännölline harrastus on hyvä, koska sä tiedät et pääset. ja meillä toiminu miehen kanssa loistavasti et kumpikin päästää toisen rentoutumaan! se ei ole kuin 2 tuntia ja toinen on PALJON virkeempi!



En aina ymmärrä kylläkään niitä jotka sanoo et aikaa ei ole yhdessä ololle tai harrastuksiin. Hoitajia saa jos kehtaa ettiä. Itellä on 3 eri tyttöä jota pyydän jos mies ei ole kotona tai halutaan lähteä yhdessä ulos. Ja nämä tytöt ei ole sukulaisia. ilmotus vaan ni hoitajia kyllä on. Kannattaa ehottomasti yrittää!

Kyläilyä yleensä vähintään muutaman kerran viikossa, lisäksi kerhot ja lasten harrastus (nyt tosin lomalla), kauppareissut jne.



Harvoin menee niin, että koko päivä kuluu vain kotona tai pihalla. Nyt kesällä tosin hieman useammin, mutta kunhan syksy taas alkaa, niin saa taas juosta asioilla väsymiseen saakka.

Eli pyrin käymään kerran viikossa kaupassa, tai no yleensä käymme koko perheen voimin. Itse käyn sitten pienet ostokset tekemässä samalla kun käyn vauvan kanssa kävelyllä. Kahviloissa en käy koskaan, ja harrastuksissa käyn jokapäivä, mutta harrastankin asioita joita voi tehdä lasten kanssa mm. vaunulenkit ja puutarhan hoito Nämä ovat myös ilmaisia. Kyläilyä en harrasta, kerran vuodessa kyläillään mutta se tehdään perheen voimin.



Mä olen toiminut näin jo 8 vuden ajan, jonka olen ollu kotiäitinä eikä mökkihöperyys ainakaan vielä vaivaa. Itse viihdyn näin. Ei ne harrastukset rahaa, tai lastenhoitajaa vaadi. Minullakin viisi pientä lasta, joista neljä on alle kouluikäisiä ja heidän kanssa saan harrastettua vaikka mitä.

ainakin kaupassa tai joogassa/jumpassa/lenkillä. Käyn mielelläni yksin kaupassa, saa olla pari tuntia itsekseen.

Siis ihan ystävällinen ja rehellinen kysymys, että kuinka jaksatte olla "vaan" kotona. Tuoko nuo kerhot, kahvilat, kyläilyt, puistoilut yms. todella tarpeeksi sisältöä elämälle?



Itse olen ollut kotiäitinä viimeiset 5 vuotta ja nyt menossa syksyllä töihin ja lapset päiväkotiin. Olin aina halunnut hoitaa lapset kotona eskariin saakka mutta jotenkin vaan eväät loppui kesken kaiken. Oon totaalisen väsynyt esikon jatkuvaan uhmaan ja känkkäränkkään. Syö ihan sikana voimia. Ja sen huomaa sitten yleisesti kodin ilmapiirissä. En käsitä miten tuollaisen tulisen temperamenttise lapsen jatkuvaa uhmaa jaksaisi kukaan. Ja siis ensin tuli mustasukkaisuus pikkuveikasta, sitten 2v uhma, 3v uhma ja nyt 4v uhma. Mulla oli aina toiveena tehdä lapset putkeen että ei tulisi suuria ikäeroja mutta näillä on 1½v ikäeroa ja raskasta on ollut juurikin tuon esikon vuoksi. Nyt tuntuu että työ tarjoaa tarpeellisen pysähdyksen meille kaikille kun lapset menee päiväkotiin. Ja kattoo uskaltaako enää ikinä tehdä sitä kolmatta. Tai no, eikös aika kultaa muistot.



Ja meilläkin on ollut rutiinit mutta suht rentoa kuitenkin. Lapset herää aina samaan aikaan aikaisin aamulla, ruuat syödään kutakuinkin samaan aikaan, aamupäivästä puistoillaan jne. Kerhot on ollut esikolla pari x vkossa. Mutta tuo esikko ei ole suostunut enää päiväunille pariin vuoteen joten nää päivät imee kyllä mehut vaikka toisin päättäisi.



Mutta, toivon että tästä kotona hoitamisesta olisi edes jotain hyötyä ollut.

Tosin mun lapset on jo sen verran isoja että pärjää yksikseen tai keskenäänkin. 15-vuotias ja 9-vuotias.

Silloin kun lapset oli pieniä, niin myös silloin liikuin ja kyläiltiin kavereiden kanssa puolin ja toisin. Mä en ole koskaan tuntenut itseäni mökkihöperöksi.

Muakin nauratti tämän vastaajan ruokailut joilla ei ole sitten mitään yhteyttä ap:n kysymykseen.

kanssa ja nyt olen jonkin aikaa vielä kotosalla... Ja kyllä päivittäin täytyy johonkin päästä! Tunnen itseni laiskaksi, jos oon vaan kotona! Päivästä riippuen käydään kaupassa, leikkipuistossa, pyörälenkillä, kirjastossa, kyläilemässä jne. Mun on ihan pakko nähdä ihmisiä, tai muuten tulen kärttyisäksi ja alan huutamaan lapsille! Mutta en toisaalta kestä mitään tiukkoja rutiineja, että oltaisiin joka aamu leikkipuistossa kello 9...Eletään aika paljon fiilispohjalta, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Sillä ehdolla tietty että on syöty hyvin ja koti ei ole ihan pommin jäljiltä. Eli yritän opettaa myös lapsille, että ensin työ ja sitten vasta huvit! Ja samoiten on tärkeää, että syödään kunnon ruokaa eikä harrasteta sellasta napostelusyömistä miten sattuu. Näin meillä!