Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun lapsi ei halua eskariin (eikä kouluun).
15.06.2009 |
Viisivuotias poikamme on reipas, sosiaalinen ja välkky. Jostain syystä hän vain ei ole koskaan oikein viihtynyt kerhoissa. On kyllä käynyt niissä mutta aina surkutteli ennen lähtöä, että mielummin kyllä leikkisi kotona sen ajan kun kerho on ihan liian pitkä (2 h). Lapset ovat olleet meillä kotihoidossa (hoitaja) mutta lähtevät syksyllä päiväkotiin ja poika siis eskariin + 1 h päiväkotia päivässä.
Nyt tuo eskari on jo ihan hirveä peikko. Eilen poika-raukka jopa itki sitä, että haluaa jäädä kotiin. Eskari jännittää kovasti (on perinyt minulta jännäämisen) mutta lisäksi on sitä mieltä, että on ihan kamalaa olla joka päivä viisi pitkää tuntia eskarissa ja hoidossa kun kerhokin (2 h) oli niin pitkä. Oli kuulemma nähnyt jouluna ohjelman, jossa yksi kuusivuotias ei ollut käynyt eskaria ollenkaan koska ei ollut halunnut ja yritti vedota siihen, että eihän hänenkään tarvisi.
Miten tähän pitäisi suhtautua? Tuntuu kamalalta kun muiden lapset ovat niin mielissään lähdössä eskariin ja kouluun. Miten poikaa voisi tsempata?
En tiedä pelkääkö poika, ettei saa eskarissa kavereita vai että siellä on tosissaan tylsää. On ollut ikäisekseen aina aika välkky, puhuu värikkäästi, on kiinnostunut tietokirjoista ja osaa lukea lyhyitä sanoja. Ei silti ole mikään "nörtti", leikkii naapurin lasten kanssa mitä milloinkin ja on iloinen ja hauska.
Kommentit (54)
Ja jos on epäsosiaalinen ja huono keskittymään, siinä on jo hänelle lisähaastetta riitämiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei siihen auttanut muu kuin todeta että "koska olet nyt 5-vuotias niin nyt tehdään näin. Isot lapset menevät eskariin ja kouluun. Silloinkin kun ei haluttaisi".
Kerro hänelle kuinka taitava hän jo on. Jos osaa jo kellonkin ja tietää mitä 5 tuntia tarkoittaa, niin se helpottaa jo paljon. Ostakaa hänelle rannekello niin voi itse katsoa koska tullaan hakemaan. Paljon kannustusta, mutta älä anna vaihtoehtoja! Eskariin mennään ja piste.
Meillä meni noin kuukausi totutellessa, sen jälkeen meni jo mielellään ja nyt odottaa ihan hyvin mielin koulun alkua (ei jännitä) mutta uskon että kyllä moneen kertaan taas syksyllä laitetaan hanttiin aamuisin... Siihen täytyy vain tottua.
Poika ei ole epäsosiaalinen tai huono keskittymään. Jaksaa esim. koota pitkiä aikoija pikkulegoja tai lueskella kirjoja, kuunnella satuja tms. Menee pää kolmantena jalkana naapureihin yökylään ja leikkimään, uskaltaa puhua kerhossa, selittää siellä omia asioitaan jne. Tutustuu myös uusiin ihmisiin ja ainakin pienissä ryhmissä on ennemmin johtaja kuin perässä kulkija.
Ei siis koskaan ole jännittänyt "pikkuasioita" mutta esim. lääkäriä jännittää ihan eri tavalla kuin kaksi muuta lastamme.
Olemme huomenna menossa tutustumaan päiväkotiin ja siinä samalla kurkkaamme eskariluokkaan. Tuo jännittää poikaa hirveästi mutta ajattelen, että eskariin meno on vielä kamalampaa jos emme nyt käy siellä.
Laitoin lapset hoitoon, kun palasin itse kokonaan töihin ja ovat olleet vain pph:lla lyhyitä aikoja. Eskari ja päiväkoti oli ihan kauhistus asia vanhimmalle lapselle. Uudet kaverit ja uudet taidot kuitenkin veivät voiton hyvin pian. Lapsi kehittyy itsenäisemmäksi jokatapauksessa noihin aikoihin. Meillä odotetaan jo innolla nyt koulua, joka alkaa syksyllä. Toivottavasti teillekin käy näin.
Jokainen äiti jäisi tuossa tilanteessa pois töistä ja järjestäisi kotieskarin ja sitten vuoden päästä kotiopetuksen. Parempi niin, koska siellä eskarissa ja koulussa on kaikenlaisten perheiden lapsia ja tosiaan, lapsesta voi tulla vaikka sosiaalinen. Kyllä 6-vuotias jo tietää mikä on hänelle parasta. Kunnon vanhemmat toteuttaa lapsen parhaan.
(Oikeasti, ei kai tällaisesta edes keskustella! Varsinkin, jos lapsirukka on kotona hoidettu, eskari on erityisen tärkeä. Paljon on varmaan jo menetetty, mutta jotain varmasti saadaan pelastettua pojan tulevaisuudesta...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, miksi lapsen kanssa ei keskustella jos hän jännittää? Käy sääliksi sinun lapsia, todellakin!
Toiseksi, ap:n lapsi on varmasti saanut lämpimämpää hoitoa kuin sinun päiväkotikauhusi!
(Oikeasti, ei kai tällaisesta edes keskustella! Varsinkin, jos lapsirukka on kotona hoidettu, eskari on erityisen tärkeä. Paljon on varmaan jo menetetty, mutta jotain varmasti saadaan pelastettua pojan tulevaisuudesta...)
opettele lukemaan!
Vaikutat vastenmieliseltä ihmiseltä, oksennus sinne!
(Oikeasti, ei kai tällaisesta edes keskustella! Varsinkin, jos lapsirukka on kotona hoidettu, eskari on erityisen tärkeä. Paljon on varmaan jo menetetty, mutta jotain varmasti saadaan pelastettua pojan tulevaisuudesta...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sellainen että on aina viihtynyt erinomaisesti kotona!! Siksi piti esim. eskaripäivää + ip-hoitoa liian pitkänä vaikka olisi siis poissa kotoa vain 9-15. ON vieläkin tällainen, eikä halunnut olla koulun jälkeenkään ip-kerhossa. Haluaa ehtiä olla kotona.
On kyllä muuten sopeutunut kouluun hyvin ja pärjää siellä erinomaisesti. Kyllähän lapsi sopeutuu jos hänelle painottaa että on vain pakko mennä joka päivä!
lapsellesi ja sinulle! Samanlainen jännittäjäluonne täälläkin, siis olin lapsena, ja vanhin esikoinen on nyt. Nuorempi on temperamentiltaan (kaikki tässä ketjussa eivät taida tuota sanaa ymmärtää) rohkeampi. Ja sosiaalinen poikahan sinulla on, kuten aloituksestasi voi päätellä, siis viihtyy muiden kanssa. Arka ja ujo voi olla sosiaalinen, siis pitää ihmisten seurasta, vaikka jännittääkin uusia tilanteita.
Tosi hyvä, että tutustuminen meni hyvin! Hyvin se eskari alkaa sujua, alussa voi olla joku viikko jännitystä - tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen on täysin mahdollista (ja uskoisin, että todennäköistä), että poika ei jaksaisi käydä siellä eskarissa päivittäin mutta niin se vaan alkaa nyky-Suomessa tuo koulu-ura jo kuusivuotiaana, ei auta itkut ei (tässä tapauksessa 5,5-vuotiaana).
Ajattelin lohdutta, että onneksi siellä lapset kuitenkin menevät noinkin myöhään kouluun ja eskari+eka ja toka luokka on onneksi aivan peace of cake siellä. Täällä Ranskassakin koulu alkaa jo 3-vuotiaana (minun lapsi oli 2.5v) ja muissa keski-Euroopan maissa koulu alkaa oikeesti pitkine päivineen jo 6-vuotiaana. Tsemppiä kuitenkin!
Keskimmäisemme oli kotihoidossa ja kävi kerhoa, josta ei koskaan pitänyt. Puolipakolla aina mentiin. Poistullessa oli ok, joten kerhossa jatkettiin. Eskarista pitikin sitten yllättäen tosi paljon. Koulussa on pärjännyt hyvin ja saanut pajon kavereita, mutta pitkään muisteli sitä, miten kivaa oli eskarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tyttö aloitti päiväkotitaipaleensa n.18kk vanhana, 5 v:na vaihtoi päiväkotia, jonka eskariin jatkoi. Ei olisi halunnut mennä millään eskariin vaan olisi halunnut jatkaa vanhassa tutussa ryhmässään. Koulun alkaessa ei olisi halunnut mennä sinne (niiden eskarista tuttujen kaverien kanssa) vaan olisi halunnut pysyä eskarissa. Nyt menee jo 4.lk:lle ja on reipas kuin mikä (vaihtoi jo kouluakin 3.lk:lle mennessään). Niin että sitä vaan että lapset on erilaisia, toiset ei vaan tykkää siitä että asiat muuttuu, mutta asioilla on taipumus muuttua tässä maailmassa ja onhan hyvä että siihenkin asiaan saa opetella lapsena vanhempien tuella. Meillä on toiminut hyvin just täälläkin ehdotettu tyyli: näin se nyt vaan on ja aina ei kaikki ole kivaa, mutta jännittää saa ja vaikka itkeä pirauttaakin jännityksestä jos tarpeen ja ennen kaikkea ÄITI ON AINA TUKENA (ei nyt aina paikan päällä, mutta sydämessään ainakin).
Meillä oli pojalla sama tilanne viime syksynä. Kotihoidossa on ollut, niinkuin kaikki lapsemme, joten eskari pelotti ja jännitti.
Kävimme tutustumassa ihan erikseen esikoulutiloihin, ja jo tuolloin poika itki kokoajan ettei halua eskariin.
No, eskari alkoi. Eka aamu oli yhtä tuskaa pojalle, sekä myös minulle. Poika huusi, roikkui jalassa. Tilanne oli kamala. Pari aamua tätä kesti. Poika huusi eskarin ovella ei...ei...ei. Mutta jo neljäntenä päivänä menikin yllättäen reippaasti, viidentenä suostui menemään eskariin ilman äitiä, isosiskon saattelemana. Ja arvatkaa olisko poikaa saannu enää eskarista kotiin? väkisin jouduttiin ovesta raahaamaan ulos. Kyllä ne lapset äkkiä oppivat olemaan ja tykkäämään. Jopa meidän toivoton tapauksemmekin, joka odottaa nyt innolla koulua vaikka vielä vuosi sitten itki ettei halua eskariin, eikä kouluun.
kyllä se siitä lähtee rullaamaan. Onneksi on vielä aikaa totuttaa ja puhua pojalle asiasta.
Alue: Aihe vapaa
että mentävä on. Ilmeisesti lapsi on oppinut venyttämään rajojaan kanssasi ja testaa nyt.