Kun lapsi ei halua eskariin (eikä kouluun).

vaan siitä, että poika vaistoaa sinun asenteesi. Perheneuvola on oikea paikka kasvatusongelmiin.

perheneuvolaan ja kerron, että olen rakastava vanhempi joka otan huomioon sen, että lapset ovat erilaisia ja toinen tarvitsee tukea eri asioissa kuin toinen. Ja että poika jännitti eskariin menoa mutta ei jännitä onneksi enää (oliko tämä sinun mielestä se ongelman ydin?) ja että voi olla, että pojan mielestä eskarissa on tylsää koska tylsistyi kahdessa käymässään kerhossa (minä käytin poikaa kerhoissa enkä nyt oikein saanut selvää, olisinko mielestäni saanut viedä ollenkaan niihin. Todennäköisesti en koska ainoa oikea vaihtoehto on ilmeisesti aamusta iltaan päiväkotihoito jossa äiti ja isä näkevät lastan mahdollisimman vähän). Perheneuvola ottaa meidät sitten varmaan vakioasiakkaaksi mutta ei se haittaa, koska mehän tulemme käymään siellä sinun veroeurojesi avulla ja minä pääsen asenneongelmastani (joka on mikä?).

On se vaan hyvä asia, että tältä palstalta löytyy näitä arvon asiantuntijoita joka lähtöön ;) Parille kommentoijalle suosittelisin niiden mielialalääkkeiden säännöllistä käyttöä, ei tunnu riittävän pari nappia viikossa...

vaan siitä, että poika vaistoaa sinun asenteesi. Perheneuvola on oikea paikka kasvatusongelmiin.

kun kuulee totuuden.

kun kuulee totuuden.

kun muutaman rivin perusteella ei kukaan voi toisesta sellaista kertoa.

että itse aiheuttamalla aiheutat lapsellesi tämän ongelman. Ja sama kai se on, juoksetko nyt vai myöhemmin siellä perheneuvolassa.



Ja täyspitkän päiväkotipäivän ja kaksituntisen kerhon väliinhän ei mahdu vaihtoehtoja? Siis sellaista normaalia ei-hysteeristä ajatusta siitä, että normaalin äidin normaalieskarilainen kävisi normaalisti tempuitta normaalieskarissa neljä tuntia päivässä...

lapsi on aivan samanlainen kuin ap:n poika. Vanhempien kanssa ei koskaan ollut mitään vaikeuksia kerhoissa, eskareissa tai koulussa, mutta tämä nuorin on ihan toista maata. Luonne?

aika moni tuon ikäinen lukee paremmin ja osaa muutenkin enemmän JA on sosiaalinen ja haluaa eskariin.

Valitettavasti en osaa ap kommentoida muuten kuin että teet aivan kuten normaali rakastava äiti tekee!

Tälle palstalle näyttää kerääntyneen tämän maan sakka. Joka asiasta pitää päästä ilkeilemään muille ja tosielämässä sitten ollaan nuoleskelemassa muita. En ihmettele yhtään, miten sitten joutuvat itkemään miestensä perään. Ja kun työpaikat menee alta ja joutuu juoksemaan sossun luukulla. Ei kait siinä sitten olekaan paljon enää voimia huolehtia lasten hyvinvoinnista ja miettiä lasten tunteita. Oravanpyörä ressukoilla.

aika moni tuon ikäinen lukee paremmin ja osaa muutenkin enemmän JA on sosiaalinen ja haluaa eskariin.

pieniä lapsia joiden kuulumisia ei kysytä eikä tunteita huomioida :( Tässäkin ketjussa huomaa, että valitettavasti sellaisia on, vaikka kamalalta ajatus tuntuukin. Tosin epäilen, että tuo vittuilija on yksi ja sama henkilö...

pieniä lapsia joiden kuulumisia ei kysytä eikä tunteita huomioida :( Tässäkin ketjussa huomaa, että valitettavasti sellaisia on, vaikka kamalalta ajatus tuntuukin. Tosin epäilen, että tuo vittuilija on yksi ja sama henkilö...

Siis näin uskoisin itse kertomasi perusteella. Oma kokemus oli esikoisen kanssa seuraava: Rauhallinen luonne ja ei kovin paljon leikkinyt naapureiden ym muiden kanssa. Serkut joita näki usein vauvasta asti olivat/ja edelleen parhaat kaverit ja heidän kanssaan leikkii täysillä! Seurakunnan kerhoon vein 3 vanhana, 2krt /vko. Kyllä oli tuskaa, huh huh. Sitkeästi vein puoli vuotta ja sen jälkeen kun ekan kerran kuulin että "äiti mulla oli hauskaa" niin meinasin alkaa itkeä onnesta. Jatkoin sitä seuraavan puoli vuotta ja se meni jo paremmin, mutta ei mitenkään helposti. Ei tykännyt käydä "harrastuksissa" koska arasteli yhteisleikkejä joita ei tuntenut eikä osannut aavista miten leikki tai peli etenee. Kun 4-vuotiaana aloitt hoidossa joka pv 5h, tunsin huonoa omaa tuntoa. Mutta kappas, meni vain pari viikkoa ja homma meni hienosti. Lapsi nautti hoidosta ja oli iloinen. Jotenkin se että hoito oli joka päivä helpotti lapsenkin rutiineja, uskoisin. Osasi hahmottaa paremmin päivän rytmin ym.



Uskon että teidänkin eskari alkaa ihan mukavasti. Mutta olen edellä olleen kanssa yhtä mieltä siitä että älä näytä epäilyjäsi lapselle. Toimi varmoin ottein jotta lapsesikin tuntee että äiti kyllä tietää mitä minun pitää tehdä. Minäkin tirautin monet itkut kerhoon jätettyäni jo ;) Se on tosi kauhea olo kun ajattelee vaan että teenkö nyt oikein vai en. Tsemppiä!

eiköhän kyse ole siitä, että lapsi pelkää muutoksia. Eskariin meno on iso muutos ja se jännittää. Älykkyydellä ei ole mitään tekemistä mielestäni asian kanssa.

että mitä jos joka aamu pitää eskariinkin lähetä melkein itkun kanssa niin kuin päiväkerhoon jota oli vain kahdesti viikossa.



Ap

varsinkin jännittäjälapselle, joka ilmeisesti ei juuri viihdy ryhmässä. Ajattele, miten vaikeaa hänelle on mennä kouluun, jos jättää eskarin väliin!

Uskon pojan vaan jännittävän ja yrittävän nyt välttää ikävän ja pelottavan uuden asian. Kannattaa varmaan olla asian kanssa ihan iisisti eli pitää sitä maailman luonnollisempana asiana. Kaikki käy eskarin ja menevät kouluun ja uusien asioiden jännittäminen on ihan normaalia. Katso pojan kanssa kalenterista, miten pitkä ihana loma on edessä ja selitä, että menet sitten töihin ja sisarkin menee hoitoon ja eskari on isojen lasten hoito. Siellä tehdään kaikkea isojen tehtäviä, joita pienet ei osaa ja toisaalta siellä saa sitten leikkiäkin ja pelata.

Koska jos ette nyt harjoittele eskarilla voi kouluun menosta tulla yhtä tuskaa.



Kyllä meillä on lapset jännänneet vaikka mitä ensin eskaria sitten koulua täytyy vaan rohkaista ja näyttää lapselle, että uskoo täysillä hänen pärjäämiseen.



Sitten voi mennä nurkan taaksen ja purra vaikka nyrkkiä, mutta lapselle ei pidä näyttää omaa ahdistusta mikä tulee kun lapsi arkailee.

Siinäpä se. Mutta eipä sille mitään jälkikäteen voi tehdä. Nyt vaan tsemppaatte poikaa siihen, että kaikki tulevat koulukaverikin menee eskariin ja että koulunaloitus sujuu sitten helpommin,kun tuntee jo muut ja on tottunut rutiineihin. Ja että eskarissa on hauskoja tehtäviä, ulkoilua, leikkiä. Korostatte positiivisia puolia ja sitä, että eskari nyt vain kuuluu asiaan, eikä ole vaihtoehtoja.

Älä lähde mukaan lapsen jännittämiseen, eli asiasta ei kannattaisi minusta liikaakaan puhua.



Käykää useamman kerran tutustumassa päiväkotiin/eskariin. Oma tyttäreni oli 5-vuotiaana hurjan arka, ei uskaltanut mennä joidenkin kavereiden lastenkutsuillekaan ollenkaan eikä juurikaan osannut pitää porukassa puoliaan. Halusin hänet nimenomaan päiväkotiin tuossa vaiheessa kun olin palaamassa töihin (kuopus oli 2v.), sillä ajattelin, että hänen on hyvä opetella isossa ryhmässä olemista jo hyvissä ajoin ennen kouluun menoa.



Kävimme tutustumassa useamman kerran kesällä päiväkotiin, tuleviin kavereihin ja täteihin. Ensimmäisillä kerroilla olimme vain pihalla leikkimässä ja minä olin mukana, sitten menimme sisälle ja olin edelleen mukana, jollakin kerralla lapset olivat omissa ryhmissään pari tuntia ilman minua. Tyttö sai valita mieleisensä naulakkopaikan tulevalle syksylle (naulakoissa oli kuvia ja tyttö sai valita mieleisensä), mikä sekin helpotti jännitystä kun saatoimme puhua kotona, että vaatteet laitetaan sitten leppäkerttu-naulakkoon.



Syksyn tullen päiväkodissa otettiin oikein "asiaksi" hänen rohkaisemisensa erilaisiin uusiin juttuihin. Esim. kun hän ei olisi uskaltanut viettää 5-vuotis syntymäpäivään päiväkodissa, koska päivänsankarin piti aina ITSE jakaa muille karkkia eikä tyttö uskaltanut (itki kotona), niin sanoin jo kotona lapselle, että sovitaan tätien kanssa että hänen ei tarvitse itse nameja jakaa mutta vietetään silti syntymäpäiviä päiväkodissa. Näin tehtiin, tyttö oli oikein onnellinen kun lapset olivat kukin tulleet sitten itse hakemaan karkin jostain kiposta eikä hänen ollut tarvinnut niitä jakaa. Muitakin tällaisia tilanteita oli ensimmäisen päiväkotivuoden aikana useita, mutta kaikista selvittiin hienosti päiväkodin henkilökunnan avulla ja kannustuksella!



Eskariin mennessään lapsi oli jo kuin toinen ihminen, jännitys oli kadonnut, hän oli oppinut pitämään puoliaan ja arkuus oli tiessään! Se oli upeaa!



Nyt lapsi on menossa syksyllä toiselle luokalle kouluun. Ensimmäinen kouluvuosi meni loistavasti, hän sai hyvän todistuksen, on sosiaalisesti erittäin taitava, ei jännitä uusia tilanteita ja päin vastoin auttaa mielellään itse niitä lapsia, joita jännittää koulussa. Ensi viikolla lapsi on menossa 4 päivän leirillekin, jossa ollaan yötä. En epäile hetkeäkään etteikö hän pärjäisi siellä mainiosti!



Minusta hyvä, että poikasi on menossa eskariin ennen koulun alkua. Hän tutustuu jo tuleviin luokkakavereihinsa eikä kouluun meno sitten vuoden päästä jännitä enää yhtä paljon.



Tsemppiä!

Eskarit ovat jo tältä kesältä loppuneet, mutta päiväkotien yhteydessä olevat eskari/päivähoitoryhmät saattavat vielä toimia.



Minusta pojalle kannattaa sanoa, että eskari on tuon ikäisen lapsen "työtä" eli paikka johon on mentävä, vaihotehtoja ei ole. Ja sitten korostaa eskarin positiivisia puolia, riippuen siitä mistä poikasi pitää. Jos on kiinnostunut tietokirjoista, lukemisesta, tehtävistä niin korosta eskarin koulumaisia piirteitä eli sitä että siellä oppii paljon uusia hauskoja asioita.



Tylsää tuskin pojallesi tulee siksi että olisi jotenkin liian "välkky", monet eskarit osaavat nykyään jo lukea, laskea ym. ja tämä otetaan opetuksessa huomioon.