olen 25.v. näytän 16-20vuotiaalta. Kohtalotovereita?

minun tutuistani tai tuntemistani 3-kymppisistä näytä lukiolaiselta..? kaikki ovat normaalisti vanhenneet. Puhuttekohan nyt ihan totta.

Harvoin kukaan näyttää nuoremmalta, paitsi tällä palstalla tietenkin. Työpaikalla on kymmeniä naisia, ja kyllähe ikäisiltään näyttävät jokainen. Osa on hyvin säilyneitä ja osa rupsahtaneita, mutta ikä on silti helppo määritellä olemuksesta. Joitakin vuosia voi heittää suuntaan tai toiseen riippuen ihon kunnosta, mutta ryhti, vartalo, kasvojen kulmat, hiusraja, kaulan ja dekolteen alue, silmänaluset jne paljastavat todellisen iän

yksi ikäistään nuoemman näköinen, kaikki muut yli 30-vuotiaat ovat kyllä kolmekymppisen näköisiä, olivatpa sitten vaikka 150-senttisiä :)

minun tutuistani tai tuntemistani 3-kymppisistä näytä lukiolaiselta..? kaikki ovat normaalisti vanhenneet. Puhuttekohan nyt ihan totta.

Kun olin valmistunut yliopistosta 25-vuotiaana, minulta tiedusteltiin eräissä juhlissa että mihin aion opiskelemaan lukion jälkeen. Ja tiedustelijana oli nuorehko nainen, ei mikään vanha setä.



Viimeksi naapurin rouva (arviolta itse n. 40-vuotias) tiedusteli, menenkö äitiysloman jälkeen opiskelemaan. Sanoin että olen työelämässä niin naapuri vain jankkaa että aiotko kuitenkin opiskellakin. Sanoin että olen jo opiskellut maisterin tutkintoni ja se riittää. Tämä nainen ihmetteli kovin ja arveli että olen sitten vastavalmistunut... Just joo.



Minua on töissä yleisesti luultu ikäistäni nuoremmaksi. Asiakkaat yrityksessäni ovat usein myös luulleet, että opiskelen tai olen jopa joku lukiolaisharjoittelija. Eräs oli ihan äimänä siitä että olen naimisissa kun olen kuulema siihen liian nuori.



Ehkä sitten kaikille sattuu vastaavaa, tiedä sitten.

Ja niin olen minäkin, ihan oikeasti. Olen nyt 35-vuotias ja viimeksi vuosi sitten jouduin näyttämään henkilötodistustani ostaessani kaksi pulloa viiniä pääsiäiseksi. Töissä minua tytötellään, kuukausi sitten eräässä kokouksessa eräs mies sanoi minulle, että "ikää ei ole hieman päälle kaksikymmentä" - ehkä mies halusi olla kohtelias. Esikoiseni, 4v., kanssa kaupungilla kulkiessani olen saanut kommentteja siitä, miten nuori äiti olen.

Jokunen aika sitten leikkautin pitkät hiukseni polkkamittaan ja ryhdyin asioimaan ruokakaupassa jakkupuku päälläni, sain heti parempaa palvelua kuin aikaisemmin ponihännässäni.

tässä ketjussa on niin monta "babyfacea" johtua siitä, että AVAUS KÄSITTELI JUURI TÄTÄ AIHETTA JA PERÄÄNKUULUTTI NUORELTA NÄYTTÄVIÄ AIKUISIA?



Tällä palstalla käy päivittäin satoja ihmisiä eri puolelta Suomea. Jos heistä 15-20 vastaa ketjuun, jossa peräänkuulutetaan nuorelta näyttäviä ihmisiä, niin onko joku ihme, että kukaan heistä ei ole juuri teidän ystäväpiiristänne?



Kyllä minuakin voisi ihmetyttää esim. se, että tällä palstalla näkyy kymmenittäin vauvakuumeisia ja lasta yrittäiviä, kun minun ystäväpiirissäni heitä on tällä hetkellä ehkä kaksi. Ja kuinkas monta kaksosten äitiä tai erityislapsen äitiä saataisiin ketjuun, jos alettaisiin siitä aiheesta keskustella? Ajatella, vaikka mulla on facebookissa yli 100 kaveria, eikä yhdelläkään ole kaksosia. Yhdellä taitaa olla ADHD-lapsi...Esimerkkejä nyt voisi luetella vaikka kuinka. Tietysti avoimella nettifoorumilla jostain aiheesta keskusteltaessa siihen ketjuun vastaa juuri ne (harvat), joita aihe koskettaa.



Aika naiivia vihjailla, ettei varmaan kukaan AIKUISTEN OIKEASTI näytä ikäistään nuoremmalta, kun juuri te ette sellaisia ihmisiä tunne montaa kappaletta.



Itse kuulun juuri näihin babyfaceihin. Nyt 32-vuotiaana Alkossa on vihdoin lakattu kyselemästä papereita, mutta vielä pari vuotta sitten sitä tapahtui jatkuvasti. Ja juuri kukaan ei vielä tähän päivään mennessä ole suhtautunut neutraalisti tietoon, että minulla on 10-vuotias lapsi. Joka kerta kun asia tulee puheeksi uudessa seurassa, käydään seuraava keskustelu (tai samantapainen):

-siis MINKÄ ikäinen sun poika oli, 10 kuukautta?

-Ei, kun 10 vuotta

-KYMMENEN VUOTTA?! Ihan tosi?

...Siis minkä ikäisenä sä sait sen, 12-vuotiaanako?



Työelämässä nuoresta "lookista" tosiaan joskus on ollut haittaa. Olen yläkoulun/lukion opettaja, ja vielä jokunen vuosi sitten kadulla ja kuppiloissa saattoivat oppilaideni ikäiset tulla iskemään. Nyt sekin alkaa vähitellen loppua.



Ikäni arvioidaan nykyisellään yleensä 24-26 vuoden kieppeille. Ja en todellakaan korosta nuorekkuuttani pukeutumisella; päin vastoin, tyylini on hyvin neutraali ja klassisen kolmekymppinen. Pienelle koolleni ja lärvilleni en mitään mahda.

lukioikäisen näköisiä kolmekymppisiä ole vastaan tullut. Monet n. 25-vuotiaat saattavat olla todella paljon nuoremman näköisiä koska heillä voi olla niin freesin näköinen iho ja lapsen pyöreät kasvot vielä MUTTA kolmekymppisiä lukioikäisen näköisiä ei ole kyllä olemassakaan.

Minua ei ainakaan hämää vaikka olisi kuinka pieni kokoinen, kyllä olemus paljastaa iän. Aamen.

tässä ketjussa on niin monta "babyfacea" johtua siitä, että AVAUS KÄSITTELI JUURI TÄTÄ AIHETTA JA PERÄÄNKUULUTTI NUORELTA NÄYTTÄVIÄ AIKUISIA? Tällä palstalla käy päivittäin satoja ihmisiä eri puolelta Suomea. Jos heistä 15-20 vastaa ketjuun, jossa peräänkuulutetaan nuorelta näyttäviä ihmisiä, niin onko joku ihme, että kukaan heistä ei ole juuri teidän ystäväpiiristänne? Kyllä minuakin voisi ihmetyttää esim. se, että tällä palstalla näkyy kymmenittäin vauvakuumeisia ja lasta yrittäiviä, kun minun ystäväpiirissäni heitä on tällä hetkellä ehkä kaksi. Ja kuinkas monta kaksosten äitiä tai erityislapsen äitiä saataisiin ketjuun, jos alettaisiin siitä aiheesta keskustella? Ajatella, vaikka mulla on facebookissa yli 100 kaveria, eikä yhdelläkään ole kaksosia. Yhdellä taitaa olla ADHD-lapsi...Esimerkkejä nyt voisi luetella vaikka kuinka. Tietysti avoimella nettifoorumilla jostain aiheesta keskusteltaessa siihen ketjuun vastaa juuri ne (harvat), joita aihe koskettaa. Aika naiivia vihjailla, ettei varmaan kukaan AIKUISTEN OIKEASTI näytä ikäistään nuoremmalta, kun juuri te ette sellaisia ihmisiä tunne montaa kappaletta. Itse kuulun juuri näihin babyfaceihin. Nyt 32-vuotiaana Alkossa on vihdoin lakattu kyselemästä papereita, mutta vielä pari vuotta sitten sitä tapahtui jatkuvasti. Ja juuri kukaan ei vielä tähän päivään mennessä ole suhtautunut neutraalisti tietoon, että minulla on 10-vuotias lapsi. Joka kerta kun asia tulee puheeksi uudessa seurassa, käydään seuraava keskustelu (tai samantapainen): -siis MINKÄ ikäinen sun poika oli, 10 kuukautta? -Ei, kun 10 vuotta -KYMMENEN VUOTTA?! Ihan tosi? ...Siis minkä ikäisenä sä sait sen, 12-vuotiaanako? Työelämässä nuoresta "lookista" tosiaan joskus on ollut haittaa. Olen yläkoulun/lukion opettaja, ja vielä jokunen vuosi sitten kadulla ja kuppiloissa saattoivat oppilaideni ikäiset tulla iskemään. Nyt sekin alkaa vähitellen loppua. Ikäni arvioidaan nykyisellään yleensä 24-26 vuoden kieppeille. Ja en todellakaan korosta nuorekkuuttani pukeutumisella; päin vastoin, tyylini on hyvin neutraali ja klassisen kolmekymppinen. Pienelle koolleni ja lärvilleni en mitään mahda.

lukioikäisen näköinen? Voisitko nostaa esiin sen kohdan?

Itse olen nyt 32 vuotias, ja yleensä arvioidaan jonnekin 24-26 vuoden kieppeille. Kun olin 24-26-vuotias, arvioitiin lukioikäiseksi vielä useinkin. Kuten sanoin, nyt kolmekymppisenä on se lukiopoikien perään huutelukin alkanut vihdoin loppua.



Mutta muuten kyllä täytyy kiven kovaa väittää, että 30-vuotiaana minulta vielä kysyttiin paperit Alkossa. Olimme nimittäin viettämässä kesää Tammisaaressa sinä kesänä, jolloin täytin 30 vuotta, ja silloin muistaakseni viimeksi kysyttiin papereita viinipulloa (ikäraja 18 v.) ostaessa...Että ainakin se Alkon myyjä arvioi kolmekymppisen lukioikäiseksi =)



27

ovat poikkeuksellisen kohtelliaita. Harvemmin sitäää tulee sanottua, että jessus, onpa sinulle paljon ryppyjä ikäiseksesi. Mieluummin tytöttelee ja vaikkapa kysäisee, että kuinka lukio sujuu tms. Vaikka sisimmässään totuuden tietääkin. Todella harvassa ovat tuttavapiirini ihmiset, joita nuorekkaan ulkonäkönsä vuoksi pidettäisiin vaikka lukiolaisina vaikka ovatkin 30v. Ainakaan itse en tunne yhtäkään. Muutaman vuoden heittoja toki, mutta ei nyt sentään 15v. Itsekin tosin käin tässä hiljattain apteekissa ja kyselin voiteita kasvoilleni. Myyjä (minua nuormepi nainen kaiketi) kertoili, että mitkä kaikki sopivat NUORELE iholla. Ja ikää minulla on liki 40v.

opiskelusuunnitelmieni tiedustelua. Itse ainakin olisin aika nolona jos rupeaisin joltain kolmekymppiseltä tiedustelemaan lukion jälkeisiä suunnitelmia.

Nyt löytyi kerrankin minulle sopiva ketju! Olen 154cm pitkä, lapsenomaiset kasvot ja lapsekkaan äänen omaava perheenäiti. Minua luullaan usein pikkusiskoni kaveriksi, siskoni on 10 nuorempi kuin itse olen, eikä se tässä elämänvaiheessa tunnu kohteliaisuudelta. Viime kesänä raskaana ollessani eräs nainen kauhisteli kovaan ääneen, kuinka voin olla raskaana kun olen niin nuorikin. Siihen vastasin, että ikää löytyy kohta 25, että en minä nyt NIIN nuori enää ole. Olen korkeakoulun käynyt nuori nainen, jolla on lapsi ja ikäisekseen hyvin työkokemusta. Silti vieraat pitävät teiniäitinä.



Muutoin ulkonäkö ei tuota harmia, mutta todella ärsyttävää kun ihmiset kohtelevat kuin lasta. Välillä se huvittaa, mutta aina ei jaksa naurattaa kun työelämässä pidetään lapsena ulkoisen olemuksen vuoksi. Omaa pätevyyttään joutuu todistelemaan paljon hanakammin kuin jos näyttäisin vanhemmalta, edes ikäiseltäni.



Vaan veljeni naisystävä on vielä nuoremman näköinen kuin minä ja pukeutuukin paljon rohkeammin, ikää on oikeasti 30 ja näyttää todellakin 15-vuotiaalta, se on uskomatonta!

Yksi 25-vuotias näyttää ihan 19-20-vuotiaalta ja muutama kolmekymppinen alle 25-vuotiaalta. Itse olen 36-vuotias ja olen ehkä viisi vuotta nuoremman näköinen. Nuoremmaksi minua on luultu noin 25-vuotiaasta lähtien. En nyt yleensä kerro ikääni, mutta kun kerron, että minulla on 8-vuotias lapsi, kuulen usein kommenttia, että "olet sitten saanut sen aika nuorena" tai jos kerron ikäni, sanotaan, että "en mä ajatellut, että olet jo niin vanha". Minulle ikä ja se minkä ikäiseltä näytän, on oikeastaan kohtuullisen yhdentekevää. En saa mitään suurempia kiksejä nuorempien miesten huomiosta ja minulla on 10 vuotta nuorempien kavereiden lisäksi 15 vuotta vanhempia kavereita. Työelämässä ei myöskään ole enää niin väliä, että luullaan nuoremmaksi. Viisi vuotta sitten oli välillä pidettiin turhaan tyttönä.

En edes lihonut tai mitään.Tuntui hassulta muuttua yht.äkkiä ikäistään nuoremman näköisestä vanhemman näköiseksi.



Miksi koet nuorelta näyttämisen epämukavaksi?

naisella on pitkät hiukset suoralla otsatukalla (tai saparot!).

Harvemmin esim. 30-40-vuotias nainen erehtyy luulemaan toista samanikäistä 10-15 vuotta nuoremmaksi. Naiset arvioviat iän eri tavalla.

Nyt 39 v en enää :-). Mutta puistossa tuollaiset 10 v nuoremmat äidit eivät usko että olen heitä paljon vanhempi. Kun sanoin niin, niin olivat että joo oot varmaan jotain 31v, että voin kehua olevani vanhempi :-).



Olen kyllä sanonut totuuden ja että mulla on jo teini-ikäiset muksut + tää yksi iltatähti, saman miehen kanssa kyllä hommatut :-).



Omasta mielestä nyt näytän siinä 32-35 v. Mutta kaverini joka on samanikäinen näyttää joltain alle 30-vuotiaalta vaikka on esim.lihavampi kuin minä. Hän pukeutuu niin "teinisti". Ja ei oo yhtään ryppyjä.

nelikymppinen. Uskokaa pois. En ylpeile - se on kiusallista. Jos menen lääkäriin, tulee hämmennys, kun lääkäri luulee että hänellä on väärän potilaan paperit: nimi täsmää, ikä ei. Kosmetologit sanovat ihoni olevan sellaisen, kuin parikymppisellä keskimäärin. Asiakkaat pyytävät työpaikalla johtajaa paikalle, vaikka se olen minä. Nuoret miehet kiinnostuvat (en ole sinkku enkä muutenkaan vieraista miehistä kiinnostunut.) En ole "babyface", mutta hoikka ja hyväihoinen. Vältän ikäni kertomista, koska se saa aikaan vastaväitteitä ja epäuskoa. Mutta jakkupuku tai mutten "tätimäiset" vaatteet ovat viimeinen keino, johon turvaudun, ehkä joskus jos alkaa tarpeeksi ärsyttää :)

tiedän että näytän nuoremalle ja niin minulle on myös monesti sanottu. olen 23 ja näytän kuulemma 18 vuotiaalta. välillä ärsyttää ihmisten katseet koska olen raskaana, ajattelevat varmaan että siinä menee teiniäiti. ei sillä että mitään teiniäitejä vastaan olisi, mutta olis kiva näyttää ikäiseltään.:)

Tuossa aiemminkin kirjoittelinkin, miksi se minusta tuntuu välillä ikävältä. Syynä tosiaan työelämässä juuri se, että joutuu vakuuttelemaan omaa pätevyyttään. En yksinkertaisesti näytä "vakuuttavalta" vaikka pukeudunkin suht siististi. Muistatte varmaan, kuinka teihin suhtauduttiin yleisesti ottaen ollessanne noin 16-20-vuotiaita, saatte varmaan esim kaupassa/ravintolassa/virastossa parempaa palvelua nykyisin. Siis te jotka näytätte oikeasti ikäisiltänne aikuisilta. Tuossa muutama negatiivinen esimerkki, on tästä nuorekkaasta ulkonäöstä toki hyötyäkin välillä! :)

ja kyllä mullekin ainakin aina väitetään, että näytän paljon nuoremmalta, ja kysytään papereita. Mutta koen itseni jo nyt niin vanhaksi, että tuo ei kyllä haittaa yhtään. Mitä nuoremmaksi luullaan, sitä parempi, ja eiköhän tuo pian kuitenkin lopu kun vielä vanhenee. En ole edes valmistunut vielä, tai ollut muissa kuin hanttihommissa, niin ei hävetä niin paljon olla jossain kaupan kassalla, kun oletan näyttäväni perusopiskelijan ikäiseltä. Sama juttu yliopistolla, olen tosi vanha verrattuna moniin opiskelijatovereihin, mutta he eivät sitä päältä päin arvaa.

viimeiset 9 vuotta ikäistäni nuoremmalta. Teininä mua luultiin AINA 3kymppiseksi.. Olin kyllä silloin todella läski ym. joten kaitpa se johtui siitä. Mutta heti, kun täytin 18 kaikki muuttui (tai jo ehkä vähän sitä ennen).

Esim. viime kesänä yks täti luuli mua 16-17 vuotiaaksi eikä meinannut uskoa, että mä olen todellakin 25, melkein 26! Hyvä ettei tarvinnut kaivaa ajokorttia esille.. Muuten en olisi sanonut ikääni, muttatuoti täti-ihminen kyseli, että mitäs aiot tehdä kesällä, menetkös kesätöihin ym.

Ja viime syksynä, kun hankin bussikortin, tätyli kysyi, että lastenkorttiko??!! Ja täällä tuon lastenkortin saa alle 16 vuotias! Naurahdin vaan ja sanoin, että ei, kun AIKUISTEN! Mä olen 26.

Ja nyt viikonloppuna en päässyt kahteen baariin, koska lompakko oli jäänyt majoituspaikkaan ja mulla ei ollut tarkoitus ottaa mitään, koska en muutenkaan juo mitään (oltiin Karjalaisilla kesäjuhlilla), niin en päässyt kumpaakaan sisälle.. Toisessa oli ikäraja 18 ja toisessa 20 :D

Että näin :D Ja koko ajan saa kuulla tytöttelyä, mutta mä olen jo tottunut siihen eikä se enää sinänsä häiritse, kai. Osan noista tytöttelyistä sanoo pari tuttua, jotka vaan leukailevat.