Onko joku teistä kyllästynyt kaupunkiin ja muuttanut lopullisesti maalle?

Jos sinusta tuntuu, että haluat mallee, niin siitä vaan! Ei se voi olla pahempaa kuin kärsiminen paikassa, jossa et viihdy.

siis pikkukaupunkiin isojen kaupunkien välissä. erittäin hyvä päätäsö on ollut. turvallista, luonto lähellä, ei jatkuvaa melua. meillä on iso omakotitalo ja ihan ok työmatkat sinne isoon kaupunkiin. paljon on myös muita lapsiperheitä muuttanut tälle paikkakunnalle ja meillä on jo ystäviä. olemme kasvattaneet juuremme tänne enkä usko että muutamme täältä enää mihinkään. juu, ja paikallisiinkin on jokusessa vuodessa tutustunut mukavasti.



suosittelen.

ja muutettiin Helsingin keskustasta sinne.



No meni vuosi ja olin ihan kypsä. Arkisin aika meni työmatkoihin ja harrastuksiin kuskailussa. Lapsilla pidentyivät tarhapäivät.



Asuttiin kaksi vuotta, myytiin talo ja asutaan onnellisina keskustassa taas.



Hankittiin mökki 100 km päästä ja siellä ollaan kun kaivataan maalle.

Meilä se tosin tarkoitti sitä että matka keskustaan piteni n. 7min. Eli käytännössä ei vaikuttanut muuta kuin että päästiin omakotitaloon. Koulu on aivan vieressä. Ihan maalle maalle en halunnut muuttaa.

Meilläkin sattuu olemaan sellainen pihanpläntti vaan, vattumaiset naapurit, jotka vihaavat lapsia jne. Itse olen alunperin kotoisin pohjoisesta ja ärsyynnyn meluun aika helposti ja olen muutenkin vihainen koko ajan.



Mua rassaa elämisen kalleus. Meillä myöskään ei ole mahdollisuuksia omaan suntoon täällä, jossain muualla olisi hyvinkin. Yli sadantonnin lainaa en halua ottaa ja lisäksi haaveilen koirista, joita ei tällä hetkellä näihin asumistiloihin mahdu.



Jos vain työtä löytyy, niin sinne vaan!

Ostimme talon kaava-alueelta, missä koulu on kävelymatkan päässä ja kaupat ja muut.



Saimme ison talon puolet rivitaloasuntomme hinnasta. Työpaikkamme ovat sellaisessa paikassa, että tarvitsimme 2 autoa kaupungissakin, joten tilanne ei siten muuttunut.



Nautin rauhallisemmasta elämänmenosta ja ei yhtään hassumpaa ole tuo pesämuna pankissakaan. Elämämme paras päätös.

Vaan en tässä elämässä tule ikinä sinne pääsemään. Meillä on maatila, pellot ja tuotantorakennukset tässä, ja niitä ei mihinkään saa siirtymään. Tässä on melua valtatiestä, maantiestä, rautatiestä, tehtaasta, keskustasta, kivimurskaamosta, vesiskoottereista. Ei ihan kaikkea samaan aikaan, mutta jatkuviakin melunlähteitä on monta.



Minä olen aina halunnut aivan maalle, syrjään ja rauhaan ja hiljaisuuteen. Ja sitten vahingossa rakastuin mieheen, joka viljelee ihan paskassa paikassa. Joten sinne ihan maalle muuttaakseni pitäisi jättää tämä elämä ja perhe. Ei siis realistinen vaihtoehto.