Lue keskustelun säännöt.
Nyt rehellisesiä mielipiteitä kiitos: Täytän itse kohta 29v ja
13.06.2009 |
olen nyt jokusen viikon seurustellut 21-vuotiaan miehen/pojan kanssa. Hän on aivan ihana, olen rakastunut! Todella empaattinen, herkkä, kiva ja kiltti, komea, täydellinen!
Mutta entäs tuo ikäero? Itselläni on 8v ja 6v lapset (lasten iskä, josta olen eronnut jo vuosia sitten, on nyt 32v), rakkaani tykkää lapsistakin kovasti ja odottaa kovasti näkevänsä heidät ensimmäisen kerran...
Kommentit (24)
jos lapsesi tulevat hänen kanssaan hyvin toimeen & päinasvtoin, niin ANNA MENNÄ VAAN! Rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa, eikä kyllä ikääkään. Ja ikä on vain numeroita, minullakin on 17-v pikkuveli huomattavasti vastuuntuntoisempi ja "järkevämpi" kuin 29-v isoveli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin, että myös rakkaani suku suhtautuisi minuun avoimen ystävällisesti...
ap
alkavan seurustella vakavasti reilusti vanhemman yh-äidin kanssa...ylipäätään toivon, että poikani löytää naisen joka ei ole jo toisella kierroksella perhe-elämässä. Näin ei tietysti välttämättä käy, kun eihän rakkaudelle mitään (välttämättä) voi, mutta ainahan sitä toivoa voi.
en äitinä todellakaan haluaisi hänen seurustelevan jonkun toisen jämän kanssa, jolla on jo kaksi lasta ennestään.
Mutta minkäs teette? 21v. on aikuinen, joka päättää omista asioistaan. Ei voi kieltääkään eikä hänen valintansa enää kuulu äidille. Äidin tehtävä on enää tukea aikuista poikaansa tämän elämässä vaikkei pitäisikään kaikista hänen ratkaisuistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
eikä mielestäni vielä 10v tarvitsekaan kantaa vastuuta muista ihmisistä.
[/quote]
Toivottavasti pystyt tukemaan lastasi jos hän päättääkin hankkia lapsia alle 30-kymppisenä eli parhaassa lapsen saanti iässä.
enkä myöskään äitinä haluaisi, että poikani seurustelee vanhemman naisen kanssa, joka on jo kaiken näkenyt ja kokenut eli elänyt parisuhteessa ja perustanut perheen. Itselleni oli aikoinaan erittäin tärkeätä, ettei tuleva aviomieheni ollut eronnut avio- tai avoliitosta ja saanut lapsia ennen. Samoin aviomiehelleni samat arvot ja ihanteet olivat tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmasti paljon kielteisiä viestejä aiheestasi. Minusta on hienoa, että olette löytäneet toisenne, eikä ikäero ole ollenkaan liian iso. Jos mies on sitä mieltä, että lapset on ok ja haluaa sinut sellaisena kuin olet, teet ihan oikein. Ei sun tarvitse välittää muista ihmisistä, kyllä ajan kanssa tottuu. :)))
joka on tavannut 21-vuotiaan tytön, niin av-mammat taputtais käsiään; ihanaa kun iskä löysi rakkauden!!!
Miehiä pitää aina paapoa, ja mieshän 21-vuotias jo on eikä mikään poika.
Saattaa tietysti olla, että muutan mieleni 15 vuoden päästä, jos oma poika alkaa treffailemaan jotakin vanhempaa yh-äiskää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan pidä häntä enää minään pikkupoikana, vaan kyllä hän on aikuinen, empaattinen, kiva ja kilttikin mies ;o) Tykkää myöskin lapsista ja on mahtava kummisetä kahdelle lapselle. Hän on avoliitossa itseään 2v vanhemman naisen kanssa, joka myöskin on oikein mukava ja kaikesta näkee, että sopivat toisilleen. Ottivat viikko sitten koiranpennun ja kyllä minä jo hieman odotan, että milloin perhe kasvaisi sillä lapsenlapsellakin :)
lapsettoman miehen ollessaan kahden lapsen yksinhuoltaja. Nyt heillä on yksi yhteinenkin lapsi ja hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat nyt yhdessä olleet yli 30 v, kaksi lasta.
Historia toistaa itseään, lapseton veljeni aloitti seurustelun itseään 7 v vanhemman kahden lapsen äidin kanssa. Nyt heillä on jo yhteinen lapsikin.
en äitinä todellakaan haluaisi hänen seurustelevan jonkun toisen jämän kanssa, jolla on jo kaksi lasta ennestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna rakkaudelle mahdollisuus!!! Ajastaanhan sen näkee miten suhde kehittyy, niinkuin kaikissa muissakin suhteissa ikäeroa tai ei, lapsia tai ei...
en näe tuossa mitään outoa. tsemppiä!
siis 29-vuotias on kaiken "näkenyt"? Ihmiset elävät nykyään niin vanhoiksi, että useampi parisuhde - peräkkäin, siis - on aivan luonnollinen asia. Tarkoitatko, että kun on alta kolmikymppisenä näkenyt ja kokenut kaiken, niin pitää sulkeutua (lastensa kanssa) kodin seinien sisälle odottamaan kuolemaa?
Ihminen ei ole missään asiassa erehtymätön, ei kumppanin valinnassakaan. Jos ekalla kerralla osui harhaan, mutta myöhemmin elämässä rakastuu "siihen oikeaan", niin eikö se ole hieno juttu?
Ja aivan OT - mistä johtuu palstalla vallitseva vimma korvata minä-sana itse-sanalla? Argh!
Olen 28 - vuotias ja naimisissa seitsemän vuotta nuoremman miehen kanssa. Meille syntyy kohta ensimmäinen lapsi.
Ole onnellinen, jos olet löytänyt ihanan miehen.
Olen 30+ ikäinen naimisissa oleva perheellinen nainen ja mun rakastaja on 19 vuotias.
Jotenkin on helppo kuvitella ettei hänen äitinsä oikein hyväksyisi suhdettamme =)))
Joudun toki myöntämään, että en ehkä vastaavaa tilannetta ihan kakistelematta nielisi omalta lapseltanikaan.
Täällä ollaan yleisestikin sitä mieltä että jos on eronnut niin ei ole oikeutettu enää elämään sen jälkeen. Pitää vaan luottaa itseensä ja tehdä niinkun itsestä hyvältä tuntu, todennäköisesti se kannattaa. Taitaa olla vaan kateellista porukkaa kun noin nuori mies on sinusta kiinnostunut ja tykkkää vielä lapsistasikin. Minun ystävälläni ja hänen miehellään on 7v ikäeroa juuri noin perin ja olleet jo vuosikausia yhdessä. Nykyään ikäeroa ei huomaa missään.
ja hän on empaattinen, herkkä, kiltti, komea ja täydellinen ja rakastaa lapsia!
En todella halua että hän ottaa 28v naisen, haluan että hän elää vielä villiä nuoruuttaan ja opiskelee valmiiksi. Kuitenkin hän on vielä monessa asiassa aika lapsellinen, hyvä kun kantaa itsestään vastuun, eikä mielestäni vielä 10v tarvitsekaan kantaa vastuuta muista ihmisistä.