Av-mammat kun tietää kaiken, niin miten selitätte ne Turun parkkihallin rahat?

vrt. se israelilainen, jolla patjassa 700 000 €.

ja nyt rupesi epäilyttämään että mitä poliisit ja verottaja sanoo jos vie ne pankkiin. Toinen turkulainen neuvoi häntä "vie guules ne tois puol jokke johonki hämärään firmaan niin ne pesee ne iha laillisen näköseks". No toisella puolella jokea oli parkkihalli jossa oli hämärää... täähän on ihan turkulainen juttu....

etten jaksanut kantaa. Olin menossa shoppailemaan.



Mies on aika hyvätuloinen, niin ei meillä oo niin pilkun päälle. Ottakoon joku jos enemmän tarvii.

kun sielä oli ahdasta sellaisen rahasumman kanssa, av-mamma siinä oli shoppailemaan menossa Wikkelle ja Stokkalle.



Lapsista kun on niin kiva istua kyydissä kun huristelee Louheen pyörällä vauhdilla.

jostakin syystä tullut kiire lähtö

en silti ymmärrä kun niitä jäi sinne vielä kasapäin.olis tullut tarpeeseen mulle jos olisin ite löytänyt niin varmasti olisin ottanut. Ja varmaan moni onkin ottanut!



Kuka HULLU palauttaa sellaisen rahamäärän..



mitä jos ne on aitoja muuten, mitä niille tapahtuu?

tässä tapauksessa löytäjä saa niistä jonkun 10% tai jotain jos kukaan ei tule niitä penäämään?

Mä olisin pitänyt kaiken itse.Käyttänyt sitten satasen silloin tällöin kovaan tarpeeseen.

patjan ja roudannut Suomeen. Sitten tuossa parkkihallin ylämäessä patja valahti alas maahan ja selelit lens ympäriinsä. Tyyppi ei huomannut, vaan otti patjans mukaan ja jatkoi matkaansa setelit perässä pöllyten. Eihän kukaan ole sanonut, etteikö ne siellä patjassa olisi olleet euroja tai mitä valuuttaa sattuivat olemaan.

kalskahtava sukunimi, oli rauhassa menossa parkkihallille citymaasturilleen. Siinä liuskaa ylös kävellessään kännykkä pirahti soiden Ah sä rakas Augustin Augustin - soittoäänellä. Vaimo siellä soittaa. Ottaessaan kultaisen kännykän taskustaan pöllähti sieltä samalla muutamia seteleitä liuskalle. Vaimo nalkutti kännykässä, missä oikein mies kuhnii, että pistäisi kiirettä, kun rikas appiukko on tulossa iltapäiväkahville Ruissalon rantaan ökyhuvipurrelle.



Siitä grynderi toki heti pisti perintörahat kiiluen silmissä liuskaa pitkin juoksuksi appiukkoa tapaamaan ja uusien bisneksien virittelyn suunittelemiseksi. Appiukon kanssa on oltava hyvissä väleissä. Nyt oli oivat ajat, kun kämppien hinnat on laskussa ja ekoja tontteja myydään keskusta alueellakin edulliseen hintaan. Mitä siinä vaikka jokin mikä lie suojeltu puumaja sattuu olemaan tontilla, niin sytykettä alle ja siitä on kyllä sitten päästy eroon ja arvotontti paremmissa käsissä.



Hetken hän muistelee kultaista 90-luvun alkua. Ja ajatuksissaan, ohops, on varomaton. Grynderiltä retkahti salkku auki siinä liuskaa ylös jolkottaessa. Jotain setelinippuja pöllähti maahan, mutta ei nyt joutanut jäädä noita hiluja noukkimaan ...