Lue keskustelun säännöt.
Alue: Seksi
Liian kovat halut ja pettäminen
11.06.2009 |
Pitää nyt tänne koittaa purkaa tuntojaan kun ei voi kellekkään ihmisellekään kertoa..
Olen parisuhteessa ja kahden kauniin lapsen isä. Rakastan naistani ja lapsiani. Parisuhde ja seksikin sujuvat hyvin - ei valittamista. Kaiken pitäisi olla hyvin ja mun pitäisi olla onnellinen ja tyytyväinen, mutta......
Ongelmani liian kovat seksihalut ja krooninen pettäminen. Haluaisin seksiä paljon, usein ja monen eri uuden ihmisen kanssa. Jokin vamma sielussani pakottaa minut pettämään kerta toisensa jälkeen.
Olen taviksen näköinen mutta sen verran supliikki ja itsevarma että päädyn usein flirttamaan kauniiden naisten kanssa ja aika usein se johtaa sänkyyn menoon. Olen sen verran perso seksille, että arvioin jokaista kaunista naista potentiaalisena parittelukumppanina.
Itse seksi vieraissa ei ole yhtään parempaa tai huonompaa kuin kotona. Tiedän olevani siinä hyvä, pystyn tyydyttämään naisen ja saan itsekin nautinnon. Olen seksissä pieni mutta tekninen ja hyvä suustani (naisen kertomaa).
Seksin lisäksi kyse on itse metsästämisen ja kaatamisen jännityksestä ja jonkinlaisesta itsetunnon pönkittämisestä. Jännitystä elämään ei juuri kotoa löydy mutta muualta sitäkin enemmän.
Olen pettänyt ainakin 20 eri naisen kanssa yhteenlaskettuna kymmeniä kertoa. Pääosa on ollut yhden yön juttuja. Kehenkään en ole ihastunut koska minulla ei ole mitään tarvetta vaihtaa omaan naistani pois kehenkään. Omituisinta on että melkein kaikki vieraat naiset ovat tienneet minun olevan varattu (mikä niitäkin naisia vaivaa!).
Törkeintä on ollut se, että olen joskus pannut omaa naistani vain tuntia sen jälkeen kun nousin ylös vieraan naisen sängystä. Sillä hetkellä tiesin olevani kamala mutta pitihän se koittaa että sai siitäkin "rastin ruutuun". Surullista mutta totta.
Sielunvammani on minulle raskas sillä tiedän tekeväni väärin. En vaan voi itselleni mitään. Oma käytökseni ja vieraat naiset sekä jännittää, kiihottaa että masentaa minua.
Tiedän kuitenkin etten ole yksin. Kaveriporukassa on monta muutakin häntäheikkiä. Joidenkin kanssa on jopa "saalistettu" yhdessä. Todella moni mies on naisensa tietämättä täysi sika. Sika tuntee toiset siat.
Tälläkin hetkellä olen taas pelannut yhden naisen kanssa niin, että hän vonkaa jo minua luokseen yöksi. Haluaisin taas vieraisiin ja kuitenkaan en haluaisi.
Eniten haluaisin olla onnellinen oman naiseni kanssa. Tiedän kuitenkin tehneeni niin kamalia asioita että ei niitä voi tunnustaa ikinä kenellekään.
Avauduin tällä palstalla, koska asia syö minua sisältä ja pahasti ja koen olevani seksikäyttäytymisessä itsetuhoinen.
Onneksi en ole jäänyt koskaan kiinni. En kestäisi satuttaa läheisiäni. Itseäni satutan kuitenkin aina uudesta ja uudestaan.
Nyt voitte haukkua minut alimpaan helvettiin.
Haluaisin kuitenkin muuttua ja välttyä satuttamasta enää ketään (läheisiäni, itseäni tai edes vieraita naisia) joten voiko kenelläkään olla asiallista kommenttia siitä miten tästä noidankehästä pääsisi eteenpäin..? Miten voin päästä seksuaaliriippuvuudesta sekä jatkuvasta pakonomaisesta pelaamisesta ja pettämisestä eroon??
Kommentit (36)
Myöskin pienikaluinen mies, mutta näppärä suustaan. Oli opetellut hyväksi rakastajaksi. Itsevarmasti käyttäytyvä ja naisia kaatava. Hänellä tosin on kolme lasta, ja hän on komea, joten ei liene sama mies...?
Tää mun tuntemani mies iski naisia minkä kerkes ja uskoisin, että perimmäinen syy on juuri se, että hänellä on aika pieni kalu! Ja sen takia hänen on pakko pönkittää miehisyyttään jatkuvalla toisten naisten iskemisellä. Ja sitten kun sitä saa naisen kaadettua, siitä tulee kai niin mahtisonnifiilis, että se on pakko kokea uudelleen ja uudelleen?
Mulla oli lyhyt suhde tällaisen miehen kanssa. Viimeisen kerran mies pani mua niin, että kotona oli vaimon lisäksi uusi 6-viikkoinen lapsensa! EN todellakaan tiennyt tuosta lapsesta mitään, mies siis sikäli petti minuakin, mutta en ikinä olis mennyt miehen kanssa jos olisin tuosta vauvasta tiennyt!! Mies oli aiemmin kertonut vain, että on kyllä naimisissa (miksi ei voinut jäädä luokseni yöksi koskaan) ja että heillä on yksi lapsi, eikä seksiä enää ollenkaan. Ja ovat vain lapsen takia naimisissa.. Ja minä tyhmä uskoin :-D
Ja joo, opin läksyni, enkä harrasta enää varattuja miehiä todellakaan!!
Ap:lle sanoisin, että kun käytöksesi kerran tuntuu itsestä hyvältä, mutta myös niin pahalta, että joudut tänne kirjoittamaan, niin mitä jos hakisit ammattiauttajan apua?? Eikö olis parempi saada kaikki ne elämän kiksit sen oman rakkaan vaimon kanssa?? Jotkut miehet saavat siitä kiksejä, että EIVÄT petä, vaikka voisivatkin! Jokin tekstissäsi sai mut ajattelemaan, että kärsit itsekin niin paljon tilanteestasi, ja syyllisyydestä että kehotan ystävällisesti: hae apua! Seksuaaliterapeutti varmaan olis oikea osoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin sillä erotuksella että minä erosin omasta aloitteestani miehestäni. Ja sillä erotuksella että meidän avioliiton aikainen seksielämämme oli todella vaisua, noin kaksi kertaa vuodessa sänkytouhuja.
Minulla oli jo avioliiton aikana muutamia miehiä, lyhyitä suhteita ja yhdenyön juttuja. Kukaan muu kuin minä ja asianomainen ei niistä tiennyt. Avioliiton loppuaikana rakastuin yhteen varattuun mieheen. Rakastan häntä edelleen mutta hän on vielä varattu. Olen "pettänyt" häntäkin tässä vuoden aikana.
Kuten AP tä myös minua arvelluttaa oma käytökseni. En tiedä mistä se johtuu mutta juuri se metsästys ja se että saa miehen siihen pisteeseen että hän painaa päälle on se juttu. Jotain itsetunnon pönkitystä. Olen tavallisen näköinen, jollakin tapaa kaunis ja saan baarista helposti seuraa. Mikään ja kukaan ei kuitenkaan loppujen lopuksi hetkauta.
En voi sanoa että inhoan itseäni sen jälkeen kun olen jonkun pokannut, mutta en voi sanoa voivani hyvinkään. Voin silloin hyvin kun "metsästän". Se on se juttu. Saan siitä jotenkin kummallisesti virtaa. Olen seksissä hyvä, lähes poikkeuksetta kaikki miehet kehuvat ja soittelevat jälkeenpäin pyytäen uusintaa.
Minua sattuu eniten silloin kun joku näistä pokatuista ehtii laittaa välit poikki ennen minua. Siinä saattaa olla ongelman ydin. Se hylätyksi tulemisen pelko. Voiko sillä että mieheni torjui minut jatkuvasti 15 vuoden avioliittomme aikana olla jotain tekemistä tämän asian kanssa? Vai voiko lapsuudessa olla joku tällainen kokemus?
Mutta en tiedä olenko naiivi vai mistä on kyse mutta jos se mies johon rakastuin jättäisi vaimonsa ja tulisi minun luokse niin uskon että olisin uskollinen.
Olisi tosi kiva kuulla jos joku on saanut apua. Minäkin olen hädissäni. Aivan kuten sinä, ap.
Halauksia ap. Tiedän miltä tuntuu. Tästä kirjoittamisestakin tulee jo tosi kurja olo.
Kiitos asiallisesta kommentistasi.
Kuulostat jotenkin tutulta, ehkä ollaan jopa tavattu..
Minäkin voin hyvin silloin kuin "metsästän". Oikeastaan ainostaan silloin. Se että huomaa naisen lähtevän mukaan on se juttu. Joskus älyän jopa itse pakittaa silloin kun huomaan että olisin saanut jos olisin halunnut. Valloittamisesta saa virtaa yhtä paljon kuin varsinaisesta kaatamisesta.
Kiva kun joku ymmärtää vaikken edes itse ymmärrä. Ymmärtäminen on toki eri asia kuin kuvatun käytöksen hyväksyminen.
Itse en kehtaa edes erota. Kun on pettänyt liikaa jäämättä kiinni niin ei pysty hylkäämään sitä ketä pettää. Varsinkaan en pysty hylkäämään lapsia kun ne on ihan syyttömiä aikuisten maailma sotkuihin. Se tuntuisi kaikkein pahimmalta mahdolliselta petokselta.
Halauksia sinullekin!
T: ap
sinulla on varmasti seksiriippuvuutta. Mutta samalla tuo 'saalistaminen' kertoo myös jostain muusta. Tämä siksi, että saat kertomasi mukaan seksiä ihan tarpeeksi kotonakin. Syy saattaa siis olla enemmänkin itsetuntopuolella. En voi sanoa tietäväni. Mutta epäilen näin, koska suurin tavoite näyttää kerta toisensa jälkeen olevan hyväksytyksi tuleminen.
Siksi suosittelisin keskusteluapua. Jonkun ammattilaisen kanssa. Terapeutin, psykologin, perheneuvojan, papin, jonkun joka voisi päästä kanssasi kiinni tuon ongelman taustoihin.
Et halua suhteenne tuhoutuvan, mikä paljastumisesta hyvin mahdollisesti seuraisi. Samalla jatkaminen tarkoittaa paljastumisriskin kasvamista kerta toisensa jälkeen. Siksi apua kannattaa hakea heti, eikä vasta sitten kun se on myöhäistä, perhe on hajonnut ja voi vain viisastella jälkeenpäin.
Hae siis heti apua, sinun ja rakkaittesi vuoksi.
Paitsi että olen nainen.
Minäkään en haluaisi pettää, mutta petän silti. Viimeisen kolmen vuoden aikana vieraita miehiä on ollut yli 10, ehkä jopa 20, en enää edes muista.
Haluan olla mieheni kanssa loppuelämän ajan, mutta tiedän tuhoavani kaiken jos jään (vielä kerran) kiinni. Saan mieheltäni ihanaa seksiä, yleensä vieläpä paljon parempaa kuin vierailta miehiltä!
En juurikaan tutustu "panojeni" kanssa, vaan se on aina vaan seksiä!
Olen miettinyt että mikä minua vaivaa. Lapsuuden ajan huono isäsuhde? Huono itsetunto?
Haluaisin muuttua, mutta miksi en muutu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen toisen henkilön tulisi olla samaa sukupuolta kuin sinä.
Yksin tuosta on äärimmäisen vaikea vapautua. On se mahdollista, mutta aika harvinaista. Hae siis apua joltain luotettavalta taholta.
Kun kaikki pettää ja panee sitä mikä vaan liikkuu.
Toihan on sairaus niinku alkoholismi,liika pelaaminen,liika shoppaus,jne....
Ei kun seksuaaliterapeutille ja hoitoon ...Toivon todellakin että jäät kiinni touhuistasi...ja EMÄNTÄ kokoaa lapset ja vie ne mukanaan.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä ollaanko tavattu, mutta toki kaltaisiamme on muitakin. Olen itse muualta Suomesta rannikolta (en pääkaupunkiseudulta, oletko sieltä?) vajaa nelikymppinen nainen..
Tuo pakittaminen on tuttua, minäkin harrastan sitä. Varsinkin jälkeenpäin tällainen käytös helpottaa, se että saa antaa itselleen vähän anteeksi että ei hypännytkään toisen kanssa sänkyyn. En osaa tarkalleen sanoa missä se raja menee koskien sitä kenet pokaa ja kenet ei (siis näistä halukkaista). Se liittyy vähän ulkonäköön ja vastapuolen pelitaitoihin...
Minulla on tietysti siinä mielessä eri tilanne kuin sinulla nyt erottuani että minun ei tarvitse miettiä omaa parisuhdetta ja kotona olevaa puolisoa. Siksi kuulostaakin varmaan merkilliseltä se että jotenkin tuo parisuhdettomuus ei ole vaikuttanut siihen metsästämiseen. Teen sitä ihan kuten ennenkin, tosin nyt voin sanoa että olen "vapaa" kun aikaisemmin sen kysymyksen pystyi kiertämään (tuntenet tämän kuvion miten se pokalle viestitetään). Se mikä on nyt erilaista on se että huomaan jokaisen tapauksen jälkeen kaipaavani ihan oikeasti miestä joka jakaisi kanssani arkea ja niitä tavallisia asioita. Ihan hirveästi. Mutta tässä touhutessa on alkanut tulla sellainen olo että niitä sopivia miehiä on tosi vähän... Ja myös sellainen outo olo että en kelpaa kenellekään, mikä on ristiriidassa sen kanssa että tiedän saavani halutessani seuraa. Tässä on tietynlaisessa noidankehässä, sitä pönkittää itsetuntoaan ja samalla se kuvio juuri syö sitä itsetuntoa.
Lapsia on minullakin ja samalla tavalla syyttömiä kuin kaikki muutkin lapset vanhempiensa sotkuihin. Mutta se vaara että jäät kiinni kroonisesta pettämisestä on päällä koko ajan, ja ehkä sinun on hyvä ajatella juuri lasten takia asiaa niin että kumpi on parempi - erota ennen kuin jäät kiinni vai sitten vasta pakon edessä (jolloin puolisosi ja lasten maailma musertuu). Itse tein sen ennen kuin jäin kiinni ja olen vilpittömästi siitä onnellinen. Minulla on vielä puhevälit exään joka taas edelleen vaikuttaa siihen että lasten on hyvä olla. Ovatkin selvinneet erosta hyvin.
Olen samaa mieltä kuin tuolla aiemmin että sinun ei kuitenkaan pidä tunnustaa tällaista uskottomuutta puolisollesi. Kukaan muu kuin vastaavassa tilanteessa oleva ei ymmärrä tätä. Sitä että ongelma on itsessä, ei siinä parisuhteessa eikä liioin niissä satunnaisissa tuttavuuksissakaan. Ja miten pahalta se tuntuu olla koukussa, olla riippuvainen siitä tunteesta mitä se metsästäminen saa aikaan.
Tein sen taas eilen. Kävi ihan liian helposti. Seksi oli jälleen kerran todella hyvää mutta täysin ilman mitään tunnetta. Pelkkä suoritus... Mies oli luonani aamuyöhön, mikä oli kiva kun sain hetken nukkua jonkun vieressä. Mutta hänen lähtemisensä pois oli taas ihan yhtä tyhjän kanssa. Ei herättänyt mitään tunteita. Aamulla sain viestin että "olipas helkutin hyvää seksiä, tapaamisiin". Johon vastasin että jätetään tämä tähän... Hyvin tyypillinen kuvio ja saa minut voimaan pahoin.
Minua oksettaa oma itseni. Syystäkin.
Tekee muuten ihan hyvää kirjoittaa näistä asioista, en ole aikaisemmin kenellekään näistä avautunut. Kukaan ystävänikään ei tiedä, harrastan tätä ihan yksin.
Jos täällä linjoilla on joku joka on saanut apua ko. addiktioon niin kommmentit olisivat enemmän kuin tervetulleita...
Yritähän jaksella siellä. Kirjoituksestasi kuulen ja tunnistan nuo kaikki sekavat tunteet. Haleja.
t 21
Terve, täällä eräs samanlainen mies. 9 vuoden parisuhteen aikana pettämiskertoja on ainakin yli 50. jokainen pokattu baarista kun seksiä on ollut pakko saada. ei vaikka kotona olisi juuri ennen lähtöä saanut, vaikuta. sitä vierasta on vaan saatava. Sitte pakolliset masennukset aina jälkeenpäin, selittelyt kotona että "jatkot" meni hiukkasen myöhään taas, sori vaan ja vehkeet pesemään.Ei tälläistä voisi kotona tunnustaa. siinä lähtisi eukko alta sekunnin ja lusikat jakoon. Olisin valmis jo jotain lääkettä ottamaan joka tappaisi seksihalut täysin. parisuhdeterapiaankin mentiin kun parisuhde menee päin helvettiä, no en mä siellä voinut tunnustaa että mulla on joku krooninen masennus tosta pettämisestä. kunhan vaan jotain yritin selitellä siellä ja eihän siitä silloin mitään apuakaan saa kun valehtelee jo perustan jolle terapiaa aletaan rakentamaan. ei saatana. tulis sota ja tappais tälläset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis ollut mitään vittuilua. Voit selvästi pahoin tämän asian kanssa ja jos joku sinua voi auttaa, niin luulen että ammattilainen. Olet varmaan niitä seksiriippuvaisia. Jos sinulla on joku sairaskuluvakuutus, mene suoraan yksityiselle. Tai vaikka ei olisikaan, käy ainakin kerran, niin saat ammattilaisen mielipiteen asiasta. (Kävin mehiläisessä kerran psykiatrian puolella ja maksoi 100€ tunnin aika). Kunnallisen kautta voi kestää todella kauan saada apua, jos edes saa. Eikä kyllä itsellä kiinnoistaisi mennä mihinkään vakuuttelemaan omista ongelmista, jotta saisi apua. Yksityisellä asiat otetaan ihan eri tavalla. Rohkeasti vaan apua hakemaan vaikka asia onkin näin arkaluonteinen. Ei sinua ammattilaiset tuomitse tai arvostele. Ne on olemassa muiden ongelmia varten.
niinkun aina nauretaan, että miehet saa tilastoissa useammin kuin naiset antavat, että kuka valehtelee, niin kyllä todella täytyy ihmetellä että mistä löytyy patjoja tällaisille himomakaajille?
seksiaddikti on sairas ja jos se ei juokse panemassa kaikkea mikä liikkuu, on se koukussa sitten vaikka matopeliin tai siivoamiseen.
Mutta naisille näyttää olevan todella vaikea myöntää, että pelimiehelle sitä antaa pienen taivuttelun jälkeen useampikin jeesustelija. Vai tunteeko joku kolmekymppisiä streittareita...?
Itse en sikaile, mutta ystävän touhuja vierestä kun joskus kuskin roolissa seuraa, niin eipä niin uskomattomista virityksistä jää kerrottavaa kun eihän niitä uskottaisi. samaa kirjoitti muistaakseni seni hemmo, jolla oli vetona kaataa sata naista tietyssä ajassa ja se piti blogia aiheesta. muistelen sen kirjoittaneen, että pitää värittää juttuja "alaspäin", koska todellisuus on niin värikästä ettei sitä uskottaisi.
Mikä teitä NAISIA siis vaivaa, kysyy mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen on imartelulle altis otus joka haluaa tulla kaadetuksi. Panomies osaa jallittaa, antaa löysää, ja välillä vetää narusta. Antaa välillä itsestään ei-itsestään selvän vaikutelman ja seuraavassa käänteessä kehuu naisen täydelliseksi prinsessaksi jolla on juuri nyt elämänsä tlaisuus. Vitun kiilto silmissä saa miehen pystymään uskomattomiin suorituksiin ilman omatunnon häivääkään. Kyse on saalistusvietistä joka saa täyttymyksen sillä hetkellä kun naisen jalat avautuvat. Verraton tunne ja tiedän kokemuksesta miksi siihen tullaan riippuvaiseksi koska olen itsekin elänyt sellaista elämää..
M4X
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millä puoskarilla oikein kävitte, eikö parisuhdeterapeutti jutellut teidän kanssa kahdenkesken ja luottamuksellisesti?
Kiitos asiallisesta kommentistasi.
Kuulostat jotenkin tutulta, ehkä ollaan jopa tavattu..Itse en kehtaa edes erota. Kun on pettänyt liikaa jäämättä kiinni niin ei pysty hylkäämään sitä ketä pettää. Varsinkaan en pysty hylkäämään lapsia kun ne on ihan syyttömiä aikuisten maailma sotkuihin. Se tuntuisi kaikkein pahimmalta mahdolliselta petokselta.
T: ap
Tee palvelus puolisollesi: eroa. Olet painajaismainen kumppani. Ja hakeudu terapiaan tai pysy sinkkuna. Et ole tällä hetkellä kykenevä sitoutumaan parisuhteeseen.
Alue: Seksi
Jos ap kerran tiedät, ettet voi hillitä itseäsi, muttet silti "kestä satuttaa ketään läheistäsi", miksi hän olet mennyt naimisiin? Tai tarkemmin, miksi hän oet mennyt naimisiin ja (ilmeisesti) vannonut kumppanillesi yksiavioisuutta?
Olisiko ollut mahdoton ajatus miettiä tätä ensin ja - jos sielussa kerran on joku vamma - hakeutua terapiaan. Vai eikö se tuntunut nuorempana tärkeltä ja sitten vaan kolahti, ja rakkaus tuntui tärkeämmältä kuin se, että tiesi loukkaavansa toista tulevaisuudessa? Vai etkö arvannut, että kävisi näin? Uskotko, että terapia voisi auttaa, oletko kokeillut? Vaikka helppoa ei varmasti mistään riippuvuudesta poispääsy ole.
Hirveästi kysymyksiä, tiedän, mutta mua kiinnostaa, miten yhdistät nuo en mahda itselleni mitään/en haluaisi olla tällainen/en halua satuttaa lähimmäistäni. Noh, toivottavasti saat asiasi järjestykseen.