Te, jotka olette eronneet kirkosta

Hautausmaat on pullollaan kiviä joita kukaan ei käy katsomassa. Ihmiset muuttaa eri paikkakunnille ja niin vanhat haudat jää.



Kyllä se on omaiset jotka muistoa pitää hengissä jos on pitääkseen. Mullakin on omista iso-isovanhemmistani kuvat esillä eikä lapseni ole koskaan heidän haudoillaan käyneet. Itse olen kertonut ketä kuvissa on ja millaisia he olivat. Kivikö ne asiat kertoo?

Mun mielestä on just rasittavaa jättää jälkeensä joku hautapaikka jota pitää käydä hoitamassa tai maksaa seurakunnalle sen hoidosta. Omat isovanhempani reissaavat monet kerrat vuodessa ympäri Suomea laittelemassa kukkia haudoille. Hirveän pitkiä matkoja muutaman orvokin vuoksi. Kun niin vaan täytyy tehdä. Eikä ne kuolleet asiasta mitään välitä.

Ei minun tarvitse kuulua kirkkoon sen takia, että jäännökseni tulisi kuopattua johonkin tiettyyn paikkaan. Tuhkani nimittäin voi heittää vaikka taivaan tuuliin, kunhan perikunta muistaa hoitaa muodollisuudet pois alta.

100-200 vuoden päästä jollekin sukututkijalle tai historioitsijalle voi hautakivi olla arvokas. Suomen historiastakaan ei tiedettäisi juuri mitään jos esi-isät eivät olisi jättäneet hautakiviä tai muita ryökkiöitä muistoksi.



Ei ole nimittäin mitään takeita siitä että väestönkirjanpito on katkeamaton tulevaisuudessa, ja valokuvat haihtuvat ja nyt digitaalisesti tallennetuille kuville ja muille dokumenteille voi käydä niin että ei ole olemassa laitetta jolla niitä voi katsoa. Kivi on ikuista, siinä on ihmisen syntymä- ja kuolinpäivät ja jokin värssykin kertomassa enemmän hänestä ja aikansa ilmiöistä.

ja se mihin tuhka sijoitetaan on mulle aivan sama, päättäköön jälkikasvu sen sitten.



Mitään vapaamatkustajia tässä ei tosiaankaan olla, jos täällä PITÄÄ sijoittaa ruumis tai tuhka tiettyyn maahan 7 paikkaan ja se sattuu olemaan seurakunnan hallussa.

joten vaikkei kirkkoon kuuluisikaan sen palveluista maksaa veroa.

että jokainen kirkkoon kuulumaton ev.lut. antaa sijaa esimerkiksille islaminuskolle? Ne kun ei tule koskaan eroamaan uskostaan ja mitä vähemmän meillä on ev.lut.kirkon jäseniä, sitä enemmän suhteessa muslimeja. Minä en ainakaan haluaisi maastani vihamielistä ja mielivaltaista taistelukenttää, jossa naiset kulkee hunnuissa.

Prosentteina tietysti (eroamiseni tietysti pienentään evluttien lukumäärää). Mutta ei se huntupäiden määrää kasvata, eikä heidän osuuttaan väestöstä. En minä mihinkään ole kadonnut, vaikka kirkosta eronnut olenkin.

hautausmaalla, koska eikö ne hautasopimukset yleensä mene umpeen jotain 25-50 vuoden kuluttua? Ja jos jälkeläisiä ei haudata samaan hautaan, tilanpuutteesta kärsivät seurakunnat hautaavat surutta vanhojen hautojen päälle. Että se siitä.

Paikkakuntamme kirkkomaalla on alle 10 vanhaa hautakiveä KAIKKI muut on hävitetty vaikka itse kirkko on 1800-luvulta.

Eli missä ne vanhat kivet ovat muisteltavina? Kuule kyllä se kylmä totuus on että viimeinen lepopaikka ei todellakaan ole se viimeinen vaan uusien vainajien tieltä väistyy sinun kuin lastesikin haudat ja kivet hävitetään siinä samassa.

100-200 vuoden päästä jollekin sukututkijalle tai historioitsijalle voi hautakivi olla arvokas. Suomen historiastakaan ei tiedettäisi juuri mitään jos esi-isät eivät olisi jättäneet hautakiviä tai muita ryökkiöitä muistoksi. Ei ole nimittäin mitään takeita siitä että väestönkirjanpito on katkeamaton tulevaisuudessa, ja valokuvat haihtuvat ja nyt digitaalisesti tallennetuille kuville ja muille dokumenteille voi käydä niin että ei ole olemassa laitetta jolla niitä voi katsoa. Kivi on ikuista, siinä on ihmisen syntymä- ja kuolinpäivät ja jokin värssykin kertomassa enemmän hänestä ja aikansa ilmiöistä.

mutta sen vaan sanon että niin kauan kun valtio tukee kirkkoa ja munkin verorahoista kirkolle maksetaan niin niin kauan mulle pitää halutessani olla oikeus sinne hautausmaallekin. minne en edes halua, onhan niitä uskonnottomienkin hautausmaita ja varmaan koko ajan enenemissä määrin, kun ihmiset tajuaa ettei kirkkoon kuuluta tavan vuoksi

voi sitten ripotella jonnekin sallittuun paikkaan. Ihan sama mulle minne. Mä olen silloin jo kuollut.

100 vuotta vanhoja kuvia sukulaisista. Nyt ne on kopioitu ja myös käännetty digitaaliseen muotoon sekä retusoitu kuvista rypyt ym tahrat pois. Isäni on myös tallentanut ihmisistä kuvien mukana tietoja joita on tullut kuvien takana ja kuvannut ja säilyttänyt kirjeitä. Hautakiviä en saa mukaan, mutta voin katsella isovanhempieni ja heidänkin vanhempiensa kuvia ja lukea heistä asioita ja kertoa lapsille tarinoita heidän elämästään ja nuoruudestaan.

Missään nimessä en halua mitään hautapaikkaa, jossa käydään jouluna viemässä kynttilöitä.