Hmm... synnyttänyt nainen ja mies silti kehuu seksiä?

Kaikille miehille perustavaksi tiedoksi: kyllä seksi voi olla parempaa synnyttäneen naisen kanssa, vaikka olisi löysempikin.

Minä olin kaksikymppisenä äärimmäisen ujo ja hiljainen, homma piti hoitaa pimeässä ja silti mietin, olenko nyt tarpeeksi kaunis ja seksikäs, onko mies tyytyväinen jne. Tosiasia, jota miehet eivät voi olemattomiin selittää, on että miehet kiihottuvat eniten sellaisesta naisesta, joka nauttii suunnattomasti juuri tästä miehestä ja myös näyttää sen.

Sitten menin naimisiin ja synnytin kolme lasta alakautta. Mieheni oli minulle alkuaikoina aivan liian iso, seksi joskus jopa tuskallista nimenomaan peniksen paksuuden takia. Vaan kuinka ollakaan: lasten jälkeen sovimme toisillemme täydellisesti, kumpikin saa nykyään elämänsä parasta seksiä. Ai mistäkö tämän tiedän? No päättelen vain siitä,että mieheni on nyt 42-vuotias, ja meillä harrastetaan seksiä 5-7 kertaa viikossa. Jos välillä saamme lapset yökylään jonnekin tms, mies haluaa seksiä omasta aloitteestaan jopa kolme kertaa päivässä. Tuskin kukaan silkkaa kärsimystä näin usein haluaisi omasta halustaan toistaa.

Mikään missi en ole, mutta olen itsestäni huolehtinut ja nätin näköinen. Silti minussa näkyvät synnytykset, mutta en niitä häpeä. Vuosien varrella olen opetellut myös muut seksitaidot, kuten suuseksin, hieromisen, erilaiset leikit ym., ja mies kehuu usein, ettei koskaan vaihtaisi mua mihinkään. Hänelle olen edelleen "tyttö", vaikka neljääkymppiä huitelen.

Ai kuinka pitkä suhde? No, piakkoin on 18-vuotishääpäivä.

Vinkkinä muuten, että töissä viimeksi eilen eräs asiakas pyysi mua kanssaan syömään ja kahville, kun ei tíennyt että olen varattu. Olen vain kuulemma niin vastustamaton ja seksikäs, vaikka häntä olenkin. Ko.mies oli nuori, tumma ja komea, 28-vuotias ja opiskeli yliopistossa. Kiitin kohteliaisuudesta mutta jätin sikseen, mulla on kotona se paras mulle! Naisille sanoisin, että jos kotona on miehen mielipide tuollainen, eikä muutu, ei kannata kärsiä turhaan pitkää aikaa. Miehestäkin voi ottaa eron, ja isompivehkeisen tai sitten nuoremman tilalle. Ainakin minua lähestyvät jatkuvasti tarjouksillaan kolmikymppiset, minua kymmenisen vuotta nuoremmat miehet. Miksi ihmeessä he sitten haluavat vanhan, rupsahtaneen akan kanssa edes sänkyyn, tai ihan vallan seurustelemaan?

että kaikille sektio. Lapsia jos haluaa, se seuraus voi olla, että römpsä leviää. Ei se minustakaan kivaa ole, että kaksi nelikiloista lasta puskin maailmaan ja toosa levisi! Lasten koolle en mitään voinut: hoikka, terveellistä ruokaa syönyt ja hyvät verensokeriarvot omaava nainen. Itse olin nelikiloinen, eli geneettistä.

Ymmärsin, että sellaisille, joilla on ollut ennen synnytystä liian paksu. Eli kyllä, seksi voi olla parempaa synnyttäneen naisen kanssa, jos penis on vähintään 5, mielellään 6 cm paksu. Turha yleistää, tiedän tasan tarkkaan, miltä synnyttänyt vaimoni tuntuu 4 cm paksun kullini ympärillä.

Kaikille miehille perustavaksi tiedoksi: kyllä seksi voi olla parempaa synnyttäneen naisen kanssa, vaikka olisi löysempikin.

Alkuun oli mielenkiintoista lukea näitä, mutta nyt huomaan että koko palsta aiheuttaa mulle sen verran pahoja itsetunto-ongelmia ettei mitään järkeä. Mieskin on sanonut pari kertaa että jätä lukematta ne keskustelut, kun ei niistä mitään iloa sulle ole, paha mieli vaan tulee...



Täältä tulee niin yksitoikkoinen kuva etenkin naisista, miksei kyllä miehistäkin. Jokainen mies pettää, jos seksiä ei ole kotona vähintään kaksi kertaa päivässä, ja jokainen nainen leviää ja repeää synnytyksen myötä muodottomaksi messuhalliksi, rinnat roikkuu ja paino nousee uuteen ulottuvuuteen. Aina ja ikuisesti pitäisi näyttää samalta kuin 18-vuotiaana, että mies haluaisi edelleen eikä lähtisi etsimään nuorempaa ja tiukempaa naista/tyttöä, ja mitä lie muuta.



Mä ehkä olen tosi epäonnistunut, vaikka näytänkin näin 24-vuotiaana kaksi melkein viisikiloista lasta alakautta synnyttäneenä naisena juuri siltä, enkä vaan tajua, miksen mä saisi näyttää siltä. Tissit saa huitaistua helposti vaikka kaksi kertaa kainalon kautta olkapään yli, ja vatsasta, reisistä ja kyljistä (ja niistä rinnoistakin) löytyy grand canyoneita vaikka muille jakaa. Yövalvomisten myötä silmäkulmat ja huuletkin on alkaneet saada ryppyjä, silmänaluset on pysyvästi violetit ja hiuksetkin on harmaat jos ei värjää. Alapäästä en osaa sanoa juuri mitään, omaan silmään näyttää samalta kuin ennen lapsia, tamponit ja kuukuppi ovat edelleen samaa kokoa kuin ennen synnytystäkin. Yhtään ainutta repeämää eikä tikkiä ole siihen värkkiin ommeltu, vaikka lapset ovatkin noin isoja olleet. Painokin on päinvastoin tullut syöksylaskua alas vaan, eli kaiketi mun pitäisi vaan olla suht tyytyväinen kun en sitä peruskuvausta vastaa.



Mies sanoo, ettei edes muista miltä mä näytin ennen lasten syntymää - hänen mielestään nämä arvet ympäriinsä ovat aina olleet mulla, ja kaikki muukin on "aina ollut tollasta". No, itse tiedän hyvinkin omat muutokseni, ja tuntuu ihan järjettömältä yrittää taistella luontoa vastaan. Mä vanhenen, enkä voi sille mitään. Lapset on synnytetty, enkä voi sillekään mitään että minusta on järjetöntä paukata johonkin sektioon pelkän värkin säilyttämiseksi, kun helpommin nämä on ulos saatu ihan rehellisesti punnertamalla. Miksi ihmeessä, etenkin miesten mutta myös toisten naisten, täytyy syyllistää tämmöisistä ihan luonnollisista asioista? Herranjestas, kyllä ne minunkin mieheni kassit alaspäin aikaa myöten vajuu, ja ihan taatusti jonakin päivänä lakkaa seisomasta oli sitten iso tai pieni. Synnytykset ei ole mieheen fyysisesti vaikuttaneet, mutta kyllä se aika tappaa niin naisen kuin miehenkin, sori vaan.

No ehkä tämä rupsahtaminen ja pillun löystyminen(se tosiaan tuntuu erilaiselta) vaikuttaa enemmän sellaisilla, joilla ei ole niin vahvaa henkistä yhteyttä ja jos on tapahtunut pettämistä. Jos puoliso(tässä tapauksessa nainen) ei harrasta mitään liikuntaa eikä edes yritä treenata alapäätään, koska se ottaa liikaa itsetunnolle, mielestäni laiminlyö miestään. Miehellä pitäisi olla 6 cm paksu kalu, jotta tuntuisi samalta, mielestäni se on kohtuutonta miehelle.

Toki elämän jäljet saavat näkyä, kyllähän me miehetkin vanhenemme, mutta asenne ja oman kehonsa laiminlyönti on vastenmielistä.

Mies sanoo, ettei edes muista miltä mä näytin ennen lasten syntymää - hänen mielestään nämä arvet ympäriinsä ovat aina olleet mulla, ja kaikki muukin on "aina ollut tollasta".

ei edes hääkuvaa, kun en siihen suostunut. Ja kaiketi mä sitten laiminlyön miestäni, koska mä en harrasta liikuntaa enkä mitenkään järin aktiivisesti edes jumppaa alapäätäni - tämän olen myös gynelle sanonut ihan rehellisesti, hän vain kohautti olkiaan ja totesi, että eipä se näytä ongelmia aiheuttavan, ja se on pääasia. Liikunnalla tarkoitan sitä, että lähdetään liikkeelle ihan vain pelkän liikunnan iloksi - mutta sitä kuuluisaa hyötyliikuntaa mä kyllä harrastan, eli ramppaan monta kertaa päivässä portaita ylös alas, kannan, heijaan, keinutan, "heittelen" ja leikitän lapsia, puskuroin vaunujen ja taaperon kanssa kauppaan ja takaisin jne. En vain osaa tätä sanoa liikunnaksi, koska en todellakaan tee sitä oman kuntoni, kehoni tai millään muotoa itseni vuoksi, vaan siksi että on pakko. Mieheni paksuuksia tai muitakaan strategisia mittoja en ole mittaillut, eikä seksi tunnukaan samalta kuin ennen lapsia. Ennen sitä oli usein, nykyään harvemmin, mutta nykyään se tuntuu paremmalta, siis minun mielestäni. Mies ei muista, oliko siinä jotain eroa (siis siinä, miltä seksi tuntui) ennen lasten syntymää. Näin ainakin kovasti mulle väittää, ettei osaa sanoa, tuntuuko mun alapääni nyt erilaiselta - huolimatta siitä, että sitä tuli kyllä kokeiltua useastikin myös ennen noita lapsia.



Myöskään mistään henkisestä yhteydestä en tiedä, joskus tuntuu että ollaan miehen kanssa aivan eri planeetoilta kotoisin... no, kyllä meillä ainakin juttua riittää keskenämme, joten ehkä meillä sitten on sitä henkistäkin yhteyttä. Näitä tekstejä lukiessa tuntuu, että me ollaan jotenkin poikkeuksellinen pari, kun ei ole tarvetta puolin eikä toisin valittaa siitä, miltä toinen näyttää tai tuntuu, että olisi liian pientä tai liian löysää tai mitään muutakaan.

Sehän se on pääasia, että pissa ei lirahda housuun. Parisuhdetta on turha miettiä tuoreena äitinä. Tätähän se on valistunut äitiysneuvonta nykysuomessa. Ja tuo hyötyliikunta saa vereni kiehumaan. Olen saanut samaa paskaa kuulla vaimoltani. Kumma vaan kun ei se hyötyliikunta näy kropassa. Vituttaa olla naimisissa liikuntaa hylkivän naisen kanssa.

Ja kaiketi mä sitten laiminlyön miestäni, koska mä en harrasta liikuntaa enkä mitenkään järin aktiivisesti edes jumppaa alapäätäni - tämän olen myös gynelle sanonut ihan rehellisesti, hän vain kohautti olkiaan ja totesi, että eipä se näytä ongelmia aiheuttavan, ja se on pääasia. Liikunnalla tarkoitan sitä, että lähdetään liikkeelle ihan vain pelkän liikunnan iloksi - mutta sitä kuuluisaa hyötyliikuntaa mä kyllä harrastan, eli ramppaan monta kertaa päivässä portaita ylös alas, kannan, heijaan, keinutan, "heittelen" ja leikitän lapsia, puskuroin vaunujen ja taaperon kanssa kauppaan ja takaisin jne. En vain osaa tätä sanoa liikunnaksi, koska en todellakaan tee sitä oman kuntoni, kehoni tai millään muotoa itseni vuoksi, vaan siksi että on pakko.

Olen 45-vuotias mies, jolla ei ole lapsia.

Tämä keskustelu hellyyttää minua kovasti. Olen elmässäni ollut sängyssä kymmenien tai satojen naisten kanssa, enkä ole koskaan tuntenut, että naisen pimppi olisi "tiukka".



Pimppi ei ole tiukka. Se on pehmeä, paisunut ja liukas. Se on yllättävän iso. Meillä miehillä taas on yllättävän pieni. Vain yhdellä naiselle elämässäni oli niin tiukka pimppi, että eron tajusi. MJutta siihen ei ollut mitään erityistä syytä, hän ei ollut mitenkään erityisen sporttinen eikä treenannut alavatsan lihasksiaan mitenkään, se oli varmaankin vain geneettinen saatuma kuten se, että jollakin on iso tai pieni nenä (ja minulla EI ole pieni).







On kauhean kaunista lukea näitä jondenkin miesten intohimoisia ja seksuaalisia postauksia lastensa äideistä. Me lasten tekemistä pelkäävät miehet tarvitsemme juuri sitä.

jossa lastia on vaikea pidätellä kauan. Ja joka pitää terskaa otteessaan muutenkin kuin suuaukollaan ja imee viimeisetkin tipat tajunnanräjäyttävässä laukeamisessa.

Ilmeisesti kohdallesi on sattunut vain tilavia tavaroita. Elämässäni on ollut vain yksi nainen.

Ennen pimppi oli tiukka ei enää. Säästä mielipiteesi ja etsi itsellesi naisia, jotka eivät ole synnyttäneet. Jos ei tiedä paremmasta kuin se tilava eronneen, 2-3 lasta synnyttäneen toosa, elämä lienee mallillaan.

Pimppi ei ole tiukka. Se on pehmeä, paisunut ja liukas. Se on yllättävän iso. Meillä miehillä taas on yllättävän pieni. Vain yhdellä naiselle elämässäni oli niin tiukka pimppi, että eron tajusi.

että älä pahoittele kun et tiedä mitä edes pahoittelet :) Ensinnäkin, mä en ole mikään tuore äiti, vaikka olenkin vasta 24-vuotias. Ensimmäinen lapseni syntyi jo hyvinkin yli 10 vuotta sitten. Olin liian nuori, tiedän, siksipä tytölle olikin adoptioperhe jo valmiina. Mieheni kanssa meillä on kaksi lasta, 4-vuotias sekä 5-kuinen.



Mun mieheni ei itsekään ole mikään liikunnallinen, itseasiassa mä olen monta kertaa häntäkin liikkuvaisempi. Ennen tuon 4-vuotiaani syntymää harrastin kilpauintia, jolloin kävin 8 kertaa viikossa uimassa, 3 kertaa viikossa juoksulenkillä ja 3 kertaa viikossa kuntosalilla. Viimeiset neljä vuotta mä olen keskittynyt kotiin, opintoihin ja töihin, ja siitä syystä urheilu/liikunta on muuttunut käytännössä hyötyliikunnaksi. Voisinhan mä hyvinkin lähteä vaikka joka päivä kuntosalille, uimaan tai lenkille, mutta siinä on se vielä pari vuotta kestävä ongelma- lastenhoito. Mies itse on niin kiinni töissään, opiskeluissaan ja omissa harrastuksissaan, että mun harrastamiselle ei vaan ole aikaa mihinkään inhimilliseen, järkevään aikaan. Yöllä mä ainakin mieluummin nukun, ja silloin tällöin heiluttelen peittoja mieheni iloksi, kuin puuskutan vetämässä kympin lenkkiä. Mutta kyllä se hyötyliikuntakin kropassa näkyy, jos sitä todella harrastaa - 7- ja 17 -kiloisten lasten nostelusta, kantelusta ja leikittämisestä saa jo jonkinlaiset hauikset kyllä.



No, onneksi ainakin mun mieheni tiesi mitä tilasi kun naimisiin mentiin, kuten minäkin. Mikä teitä miehiä vaivaa, kun pitää valittaa ja vinkua, vaikka varmaan olette kuitenkin ihan itse sen puolisonne valinneet? Vai kuinka moni on aseella uhaten kävelytetty alttarille?

ei pidä siitä miltä hänen vaimonsa näyttää, tuntuu ja tekee, niin mistä hän sitten pitää vaimossaan? Ja voiko edes sanoa rakastavansa tätä? Ei kuulosta kauhean herkulliselta avioliitolta, kun mitään toisessa ei arvosta. Katkeruus jostain asiasta paistaa kilometrien päähän.

Mutta mitäpä sillä on väliä, kun mies ei kerran hyvää kuntoa ja kiinteyttä arvosta.

jos sitä todella harrastaa - 7- ja 17 -kiloisten lasten nostelusta, kantelusta ja leikittämisestä saa jo jonkinlaiset hauikset kyllä.

Mutta mitäpä sillä on väliä, kun mies ei kerran hyvää kuntoa ja kiinteyttä arvosta.

En minä niin tainnut väittää. Mun hyvä kuntoni ja kiinteyteni vain ei ole miehelleni mikään elämän tärkein asia, eikä ole mun vielä raskauden jäljiltä suht löysänä roikkuvan vatsanahkani takia ruikuttamassa miten ruma ja viallinen mä olen.

Meillä neljä synnytystä takana ja seksissä vauhti kiihtyy

Mulla on kaksi lasta ja kummatkin on syntynyt sektiolla,seksielämäni on todella hyvä. Minun mielipiteeni ainakin on että en haluaisi mistään hinnasta venyttää alapäätäni,koska seksi on aikas tärkeä osa suhdetta. Ja musta tuntuu todella oksettavalle ajatus että tuolta pienestä reijästä tulisi lapsi,minullakin kumpikin lapsi ollut yli 4 kiloa niin saattaisihan tavara olla vähän venynyt. Onneksi minulle on tehty sektiot ja tehdään tästä eteenpäinkin jos vielä lapsia haluan.

kolme vuotta kestänyt seksisuhde erääseen mieheen. Tällä miehellä on ammattinsa ja ulkonäkönsä "takia" vientiä nuorien, timmikroppaistenkin naisten (tyttöjen) osalta.



Mutta kummasti tämä mies haluaa aina uudestaan ja uudestaan minua, synnyttänyttä naista. Se on se taito ;)

kun äitisi synnytti sinut?



Aivan uskomatonta miten jotkut miehet kehtaavat täällä laukoa tällaisia asioita!

Lopetetaan lisääntyminen sitten kokonaan niin ei mene alapäät pilalle!

suhteen alussa, vaan nauttia hyvästä pillusta vuosikausia. Ei kirpaise niin paljon sitten kun suhde on jo muutenkin seestynyt. No kokemukseni mukaan löysäkin pillu voi olla ihan tyydyttävä. Ei sitä itsekään ole enää parikymppinen, niin se on vain asennoiduttava, että näillä vehkeillä nyt mennään nykyään. Seksielämä on ihan hyvää, jos ei muista/haikaile tiukkaa teinipillua.

Itse en ole jutellut isäni kanssa, miltä pillu tuntui ekan synnytyksen jälkeen. Ilmeisesti riittävän hyvältä, jotta sai minut alulle.

kun äitisi synnytti sinut? Aivan uskomatonta miten jotkut miehet kehtaavat täällä laukoa tällaisia asioita! Lopetetaan lisääntyminen sitten kokonaan niin ei mene alapäät pilalle!

synnyttäneenä naisena saan sellaisen väännön ja puristuksen alapäälläni aikaiseksi että miehellä silmät pyörii päässä!

Ei se pimpsa siitä huonommaksi muutu.

Meillä panostetaan laatuaikaan, ei määrään, näin monen lapsen jälkeen.

T: 5:n lapsen isä