Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei enää arvosta ja kunnioita ollenkaan... :(
06.06.2015 |
Millaista muissa perheissä on? Koetteko että miehenne kunnioittaa ja arvostaa teitä puolisoina? Minä en, enää.
Miehen saatua töissään ylennyksen ja siirryttyä ns. parempiin piireihin, hän nykyisin halveksuu omaa yhteistä perhe-elämäämme eikä arvosta tai kunnioita minua puolisona enää ollenkaan. Miehestä on tullut ahne materialisti yhä enemmän ja enemmän, hän katsoo näitä menestyviä, rikkaita, useimmiten ns. "vanhaa rahaa" perineitä hyväosaisia kolleegoitaan ylöspäin kadehtien ja meidän oma elämämme vaikuttaa hänestä huonolta, arvottomalta.
Tilanne on pahentunut koko ajan enemmän ja enemmän. Meillä ei ole enää mitään yhteistä, arvomaailmat on jo niin kaukana toisistaan. Nukummekin eri huoneissa, tapaamme ohi mennen kun mies tulee töistään myöhään illalla. Ero taitaa olla ainoa vaihtoehto? Arvomaailmat ovat menneet niin erilleen toisistaan, etten enää jaksa puolustella meidän yhteistä elämää ihmiselle, joka ei selvästikään samoja asioita enää ymmärrä arvostaa.
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:18"]Eli ero, omaisuus hyvintienaavalta mieheltä ja elarit. Ja nainen on aina uhri. Työtön mies ei kelpaa, menestyjä on kusipää ja tavis on liian tylsä. Mikään ei vittu kelpaa. Tekö olette niin erimomaisia siis? Palsta on täynnä prinsessaharhoista kärsiviä kuispäitä, mutta vika on aina miehessä. Päättäisittekö jo mitä te siltä mieheltä haluatte? Ei saa olla tavis, ei menestyjä, ei luuseri. Mutta teille riittää uhriutumiseen lisääntymiselimenne. [/quote] Olet tämän kirjoittanut jo lukuisia kertoja. Eiköhän se jo riitä
[/quote]
Olenko? Totuus sattuu? Vastauksesi arvo on tasan nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalia viestejä ap saanut. Itse olen urakeskeisen miehen vaimo. Olen hoitanut kodin ja lapset ja paperit + käynyt pienipalkkaisessa työssä 20 vuotta. Miehen työ on tuottanut tulosta. Ja hän on kiittänyt minua siitä, että ilman minun panostani kotiin, miehen ura ei olisi ollut mahdollinen.
Edelleen on samat arvot kuin ennenkin. Onko teillä ollut samat arvot alusta asti? Me koetamme selvitä elämästä toinen toistamme tukien.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:40"]
Kamalia viestejä ap saanut. Itse olen urakeskeisen miehen vaimo. Olen hoitanut kodin ja lapset ja paperit + käynyt pienipalkkaisessa työssä 20 vuotta. Miehen työ on tuottanut tulosta. Ja hän on kiittänyt minua siitä, että ilman minun panostani kotiin, miehen ura ei olisi ollut mahdollinen. Edelleen on samat arvot kuin ennenkin. Onko teillä ollut samat arvot alusta asti? Me koetamme selvitä elämästä toinen toistamme tukien.
[/quote]
Sinä olet järkevä nainen, mutta palstan naiset ja aloittaja ovat aina uhreja, oli tilanne mikä tahansa.
Tsemppiä AP! Täällä myös yksi jolla samanlainen tarina takanaan. Ja ero. Ja nyt uusi elämä ja uusi mies. Joskus vanhaa ja kuollutta ei kannata enää yksipuolisesti tekohengittää. Kun tietyn kynnyksen yli on astuttu, ei perääntyminen enää onnistu. Ihmiset - niin kornia kun se lauseena onkin todeta - joskus vain kasvavat eri suuntiin, kehittyvät erilaisiksi, arvomaailmat ovat liian erilaisia.
Oma tilanne meni niin, että exän kanssa melko nuorina kohdattiin. (Toivottavasti tästä ei tule romaania!) Opiskeltiin korkeakouluissa, tehtiin töitä, hankittiin perhe ja omaisuuttakin. Alussa oltiin rakastuneita ja arvomaailmatkin toimi hyvin yhteen. Suurin ristiriita tuli vuosien kuluessa ajankäytöstä ja arvomaailmasta. Ex-mies eli jatkuvasti sitten kun -tyylillä ja raha sekä materia toimi hänellä suurimpana motivaattorina. Koko ajan enemmän ja enemmän, parempaa ja parempaa. Minä taas elän nyt ja tässä, nautin pienistäkin asioista, materia ei mulle merkitse mitään kunhan saa vain perusasiat hoidettua. Miehelle työt olivat elämässä kaikista tärkeintä ja sinänsä se oli fine by me (paljon kestin ja sallin), mutta joku raja siinäkin tulee vastaan. Odottelin vuosikausia että minun ja perheen vuoro vihdoin tulisi, mutta tajusin jossakin välissä, ettei sitä "sitten kun"-vaihetta ole ikinä tulossa. Arvomaailmat oli aivan erilaiset, varmasti jo lähtökohtaisesti.
Koin, että santa mun elämäni tiimalasissa hupeni ja olin koko ajan onnettomampi ja onnettomampi. Elämä kului, ikää tuli lisää ja yhä enemmän ja enemmän jouduin "tyytymään" yksinäisyyteen. Pyöritin yksin työni ohella arkea ja mies kävi lähinnä kotona äksyillen kääntymässä ja puhtaita vaatteita vaihtamassa. Yritin puhua asioista, saada asioita kehittymään, tulla vastaan, tehdä yhteisiä sopimuksia...turhaan. Mies oli hyvin harvoin vastaanottavainen. Hänen mielestään "vaadin liikaa" vaikka oikeasti odotin vain yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä. Edes joskus. Paras ja ainoa vaihtoehto miehen mukaan olisi ollut, jos minäkin olisin muuttunut hänen tapaansa urasuuntautuneemmaksi ja omistautunut täysillä työhöni, ettei olisi ollut aikaa ajatella mitään muuta (kuin työtä).
No, erohan siinä lopulta tuli. Ja monen mutkan kautta, olen nyt onnellinen. Olen avioitunut uudelleen, meillä on yksi yhteinen lapsi. Ja ajatelkaa: nykyinen mies on mukana uusperheemme arjessa. Meillä on yhteistä aikaa, matkustelemme, mökkeilemme, teemme asioita yhdessä, koemme ja elämme. Jos jotakin ikävää on pakko sanoa, on se exän kanssa saatujen lasten avoin suru siitä, ettei heillä ole koskaan ollut niin osallistuvaa, rakastavaa isää kuin pikkusisaruksellaan nyt on. Monesti ovat sanoneet, että toivoisivat nykyisen mieheni olevan heidänkin isänsä. Exä on lastensa elämässä omien kiireidensä puitteissa, eli aika epäsäännöllisesti. Rahaa antaa lapsille kyllä, mutta eihän se korvaa menetettyä aikaa.
Lyhyesti siis: kannattaa erota. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Mies ei tule muuttumaan. Jossakin on joku arvomaailmaani paremmin sopiva.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:47"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:40"]
Kamalia viestejä ap saanut. Itse olen urakeskeisen miehen vaimo. Olen hoitanut kodin ja lapset ja paperit + käynyt pienipalkkaisessa työssä 20 vuotta. Miehen työ on tuottanut tulosta. Ja hän on kiittänyt minua siitä, että ilman minun panostani kotiin, miehen ura ei olisi ollut mahdollinen. Edelleen on samat arvot kuin ennenkin. Onko teillä ollut samat arvot alusta asti? Me koetamme selvitä elämästä toinen toistamme tukien.
[/quote]
Sinä olet järkevä nainen, mutta palstan naiset ja aloittaja ovat aina uhreja, oli tilanne mikä tahansa.
[/quote]
Palstan naiset ja aloittaja ovat aina uhreja? Mitä ihmettä?
Onhan tuossa aloittajan tapauksessa ihan selvää, että hän todella on mahdollisten lasten kanssa tarinan uhri. Mieskö mielestäsi sitä muka on? Mies, joka jatkuvasti valitsee työn perheensä sijaan? Ei halua järjestää yhteistä aikaa? Ei kunnioita omaa puolisoaan? Tuntuu halveksuvan omaa perhettään ja aiempaa elämäänsä? Täydellinen puusilmä pitää olla, jos tuon tilanteen pystyy kääntämään miehelle eduksi. Useimpien pitäisi muistaa, että elämässä on muitakin sopimuksia kuin työsopimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:19"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 10:39"]
No mitä enää mietit, eikö asia ole no täysin selkeä? Voithan toki yrittää ja luimistella siellä vielä muutaman vuoden, mutta miksi niin tekisit jos mies on kerran tuollainen? Paska mikä paska, ei se siitä enää timantiksi muutu. Ero vireille jo tänään, siinä on sitten puoli vuotta aikaa miettiä molempien miten elämä jatkuu. Printtaa paperit samantien.
[/quote]
Ihana syväluotaava anlyysi tuntemattomasta ihmisestä. Miesviha much?
[/quote]Luitko ap:n tekstin? Mies halveksuu perheensä elämää, ei arvosta ja kunnioita vaimoaan, on muuttunut ahneeksi ja hänen arvomaailma on nykyään täysin erilainen - siinäpä on sitten lapsetkin mukava kasvattaa kun isi ei lapsistaan välitä ja kohtelee vaimoaan kuin alinta sakkaa. Raha ei siinä tilanteessa paljoa lämmitä ja rakkautta tuo. En ole miesvihaaja, mutta olen ääliöiden vihaaja, ap:n mies on aikamoinen ääliö jos perheensä uhraa.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:47"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:40"]
Kamalia viestejä ap saanut. Itse olen urakeskeisen miehen vaimo. Olen hoitanut kodin ja lapset ja paperit + käynyt pienipalkkaisessa työssä 20 vuotta. Miehen työ on tuottanut tulosta. Ja hän on kiittänyt minua siitä, että ilman minun panostani kotiin, miehen ura ei olisi ollut mahdollinen. Edelleen on samat arvot kuin ennenkin. Onko teillä ollut samat arvot alusta asti? Me koetamme selvitä elämästä toinen toistamme tukien.
[/quote]
Sinä olet järkevä nainen, mutta palstan naiset ja aloittaja ovat aina uhreja, oli tilanne mikä tahansa.
[/quote]
Palstan naiset ja aloittaja ovat aina uhreja? Mitä ihmettä?
Onhan tuossa aloittajan tapauksessa ihan selvää, että hän todella on mahdollisten lasten kanssa tarinan uhri. Mieskö mielestäsi sitä muka on? Mies, joka jatkuvasti valitsee työn perheensä sijaan? Ei halua järjestää yhteistä aikaa? Ei kunnioita omaa puolisoaan? Tuntuu halveksuvan omaa perhettään ja aiempaa elämäänsä? Täydellinen puusilmä pitää olla, jos tuon tilanteen pystyy kääntämään miehelle eduksi. Useimpien pitäisi muistaa, että elämässä on muitakin sopimuksia kuin työsopimus.
[/quote]
Miesvihaajan oma tulkinta. Mutta selällään, kontillaan ja polvillaan olosta saa hyvän korvauksen, kunhan löytää miehestä sitä "vikaa" eroamiseen. Ja miehen vikahan se on, että nainen menee urakeskeisen miehen kanssa naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:18"]
Palsta on täynnä prinsessaharhoista kärsiviä kuispäitä, mutta vika on aina miehessä.
Päättäisittekö jo mitä te siltä mieheltä haluatte? Ei saa olla tavis, ei menestyjä, ei luuseri.
Mutta teille riittää uhriutumiseen lisääntymiselimenne.
[/quote]
Mies, joka ei kukkoile vaimonsa ansioita paremmilla ansioillaan.
Mies, jolle vaimo ei ole itsestään selvyys, vaan kunnioitettava ja tasaveroinen kumppani.
Mies, joa on sitoutunut siihen naiseen, jonka kanssa on perheen muodostanut, vaikka se olisi vain kahden aikuisen prhe.
Mies, joka tietoisesti varaa aikaansa yhdessäoloon vaimonsa kanssa, eikä pakene muualle.
Mies, joka ylläpitää omalta osaltaan ja perheen päänä rakkaussuhdetta vaimoonsa.
Mie
Saisipa kerran elämässä kokea tuollaisen puolison!
Mies käyttää valta-asemaa ym, mistään ei kykene puhumaan vaan korottaa ääntä tai alkaa kieroilla ja väännellä, ei pysy asiassa. En enää jaksa. Mitään ei tee kotona, ei mitään, ellei hyödy. Sitten ihmettelee että miksi olet pahalla päällä? Käyttää henkistä vä ki valtaa ym lapsellista. Jos yritän pitää oikeuksistani kiinni saan kuulla olevani ahne ja itsekäs. Hän maksaa niin hän määrää. Kaikki omaisuus hänen nimissä paitsi asunto.
Mies tuhlaa itseensä yli 500e kk kun muu perhe nuukailee että rahat riittää!
Täysin omaetu edellä menee, jopa lasten edelle laittaa itsensä!
Sinunkin kannattaisi upgreidata, ei sovi että miehesi on edennyt urallaan mutta sinä käytät edelleen leggareita ja tunikoita ja olet ylipainoinen.
Palstan naisille sopiva aikakausilehti. Yhtä todellista kuin haihattelunne.
https://www.sanomakauppa.fi/is-bin/INTERSHOP.enfinity/WFS/SMF-Kauppa-Site/fi_FI/-/EUR/ViewCampaign-Redirected/1090100626?JumpTarget=ViewCampaign-Start&ProductUUID=N8UK7A8h2dAAAAFN911ys7lo&OSTU=30588&AffiliateName=GO&utm_source=Google&utm_medium=affiliate&utm_campaign=PS_KuAs&utm_content=kesa2015