Juhlat, joihin sinua ei kutsuttu TAI joihin jätit jonkun kutsumatta

lapsen ristiäisiin, perustelivat sillä, että pitävät ihan pienet ristiäiset. No, nyt on lähellä rippijuhlat, kyllä tekisi mieli sanoa että pidätte varmaan nytkin sellaiset pienet juhlat, niin kuin ristiäisetkin olivat:)

Nimittäin aivan samoin samoin hänen veljensä aikoinaan perusteli, kun meitä ei kutsuttu heidän lapsensa ristiäisiin. Pidettiin siis vain aivan pienet juhlat perhepiirissä, jolloin vain toinen veljistä puolisoineen kutsuttiin. Se oli muutenkin niin omituinen suku, että olen ihan tyytyväinen, että tuli aikoinaan erottua.

Eihän lastenjuhliin muutenkaan aikuisia kutsuta?

karsittiin häävieraita aika rankalla kädellä, laskettiin, ettei kukaan nauti juhlasta, jos meidän täytyy velvollisuuden vuoksi kutsua 250-300ihmistä. Anopin sisarukset olivat odottaneet kutsuja, mutta kaikki kyllä ilmaisivat ymmärtävänsä, kun emme kutsuneet (emme kyllä odottaneet muistamisiakaan!) kuin vanhemmat, kummit, isovanhemmat, omat sisarukset perheineen ja lähimmät ystävät. Ja siitäkin jo saatiin ihan väkeä kasaan..



En oo ite jääny märehtimään, jos en oo saanu kutsua johonkin, kun mun mielestä juhlien järjestäjä/sankari päättää ketä kutsutaan. Ainoa, mitä ollaan ihmetelty, oli siskon "kihlajaiset", ku järjesti ni sillee, ettei kukaan meidän sisaruksista päässy paikalle ja miehen veljiä kuitenkin oli mukana. Mutta toisaalta se oli aika tyypillinen ratkaisu mun siskolta.



Lasten synttäreitä ei olla vielä juhlittu, muuten kuin kakulla, ei tuo meidän 2vkaan oikein ymmärtäny, että on hänen juhlapäivänsä, ku täytti 2. Tosin ku tein kääretortusta kakun (leikkasin siivuiksi ja laitoin kukaksi lautaselle), ni innoissaan oli ite laittamassa kermaa siihen päälle ja koristelemassa karkeilla. Mut toisen 1v synttäreitäkään ei vissii isommin juhlita. Kummit siis asuu kaukana, ni ei järetä niitä kutsua, toki ovat aina tervetulleita, eikä tosiaan olla harrastettu mitään muodollisia kutsuja. Ristiäiset ollaan ilmoitettu vanhemmille (lapsen isovanhemmille siis) ja kummeille ja jos ollaan maisemiin osuttu, ni sisarusten lasten ristiäisiin ollaan sit osallistuttu.



Tosin meidän perheissä on sellainen tapa, ettei kaikkiin juhliin edes odoteta muodollista kutsua, esim. valmistujaiset/lakkiaiset oletetaan, että kun ajankohta on tiedossa, ni halukkaat voivat osallistua..

Mukana oli sukua ja sukulaisten tuoretta tyttöystävää ja ei niin läheistä ystävää. Mutta silti osaa vanhempien sisaruksista kiellettiin osallistumatta, kun haluttiin haudata pienellä joukolla. Meille lähisukulaisille olisi kuitenkin ollut tärkeämpää päästä hyvästelemään lapsi kuin niille vieraille ihmisille.

Kutsuja lähti n. 15, yhteensä hiukan alle 30 vierasta.



Miehen äidin neljästä sisaruksesta mies halusi kutsua vain 2, koska toisten kahden kanssa ei ole ollut tekemisissä ikinä paljon eikä ennen häitä lainkaan moneen vuoteen. No nämä ottivat niin kovasti nokkiinsa, että eivät vieläkään puhu mieheni äidille (siis siskolleen) vaikka häistä on 7 vuotta!



Minä en tiedä, mihin minua ei ole kutsuttu, mutta täytyisi olla aika erikoinen tilanne, että loukkaantuisin sellaisesta. Ymmärrän hyvin pienet ristiäiset, ym.

jos ei kummilapsi kiitä saamastaan lahjasta, niin lahjojen antaminen loppuu siihen. Joku saivartelija tietysti alkaa väittää, että ei lahjoja kiitoksen takia anneta. Mutta mielestäni on pelkkää hyväksikäyttöä, jos kummi on vain lahja-automaatti. Lapsellekin tekisi hyvää tajuta, ettei toinen ole vain hyväksi käytettävä esine.

Minusta tällainen on aika julmaa. Jos lapsi ei kiitä lahjasta, niin eiköhän se johdu siitä, että vanhempansa eivät ole opettaneet. Heille se rangaistus kuuluisi, ei lapselle :-(

Silloin kutsumattomuus olisi ollut ok, jos kyseessä olisi ollut esim. lapsen kaverisynttärit. Kuitenkin kaikkien muiden vanhemmatkin oli aina kutsuttu.



Lisäksi tämä kutsumattomuus koski myös saunailtoja, grillibileitä sekä esim. vapun viettoa. Näissä lapset olivat mukana, vaikka kyseessä ei ollut mitkään "lasten juhlat". Meitä vaan ei enää kutsuttu mukaan.



No, saimme lopulta oman lapsen ja sitten taas kutsuja alkoi tulla (!). Niin kuin parin kuukauden ikäinen lapsi noista juhlist mitään tajuaisi.



Oma lapsemme on sukumme ainoa ja hänen juhliinsa kutsutaan sukulaiset ja ystävät riippumatta siitä, onko heillä lapsia vai ei. Jos kokevat, että juhlat ovat liian lapselliset, niin jättävät tulematta.

meitä kumpaakaan ei kutsuttu. Ei oltu naimisissa mutta asuttiin yhdessä. Miehen ex-tyttöystävä sen sijaan kutsuttiin ja hänestä tehtiin kummi, vaikkeivät naiset olleet aikaisemmin juurikaan olleet tekemisissä. Siitä lähtien kaikki synttärit yms. ko. lapsen juhlat on ollu tilaisuuksia johon meitä ei ole kutsuttu, olisko yksillä synttäreillä käyty. Lahja ollaan aina ostettu, ja viety sitten jonain muuna päivänä.

Minä olen omien siskojeni ja oikeitten ystävieni kanssa kyllä niin hyvissä väleissä, ettei meidän tarvitse virallisesti kutsua toisiamme juhliin. Ajankohta tehdään lähipiirissä tiettäväksi ja ihmiset tulevat joko silloin tai sitten ilmoittavat/sovitaan, että tulevat jonain toisena päivänä.



Esikoisen 10-vuotissynttärit ovat juuri tulossa ja ennenkuin minä ehdin rimpauttamaan kummitädillensä, parhaalle ystävälleni, hän jo soitti minulle ja kysyi, että milloin juhlitaan? AV-mammojen mielestä tämmöinen oma-aloitteisuus on ilmeisesti aivan poissuljettua ja ystäväni "moukka", kun tunkee itseään kylään, vai kuinka? Minusta se on osoitus välittömistä väleistä ja siitä, että kummipojan synttärit kyllä muistetaan, ei niistä tarvitse vanhempien muistuttaa. Ja hitsi, just eilen oma kummipoika tyrkytti itsensä kylään, kysyi saako tulla meille juhannukseksi. Aivan kutsumattomia juntteja taidetaan olla kaikki!

Sisaruksillani on lapsia 6 kpl, olen ollut heistä 3:n ristiäisissä. Itselläni lapsia on neljä, niissä paikalla on ollut 0-3 sisarustani ristiäisistä riippuen. Ja ei - kukaan ei ole ikinä vetänyt herneitä nenään siitä, ketä on kutsuttu ja jätetty kutsumatta. Ristiäiset on vietetty rauhallisesti kotiporukalla (yleensä paikalla vain oma perhe + pappi ja kummit), vähäisempi hälinä on vauvankin kannalta kivempi ja hyvistä vieraistakin saa nauttia enemmän, kun ei ole koko tupa täynnä.



(kirjoittaja siis edellinen juntti)

joihin odotin tulevani kutsutuksi. Tai no, äitini 60-vuotisjuhliin minua ei kutsuttu, mutta en odottanutkaan kutsua, koska välimme ovat poikki.



Itse olen jättänyt kutsumatta vanhempani häihini ja äitini kutsumatta lasteni ristiäisiin ja nyt juuri jätin hänet kutsumatta lainalapsemme rippijuhliin. Suhde äitini kanssa on niin vaikea ja hänen käytöksensä ennen häitä niin törkeää, että en vain halunnut häntä häihini ja samalla jätin isänikin kutsumatta, koska hän ei kuitenkaan olisi tullut ilman äitiä ja meidänkään suhde ei ollut kovin hyvällä tolalla. Hänen kanssaan olemme nyt myöhemmin rakentaneet suhdettamme paremmaksi ja hän olikin jo Tirrien ristiäisissä läsnä ja on nyt tulossa rippijuhliin. Mieheni ei ole ollut 15-vuoteen missään tekemisissä vanhempiensa kanssa, joten heitäkään ei kutsuta mihinkään.



Sellaisia kutsuja, joissa kutsuttuna on vain osa perheestämme saamme usein. Lapset lastenkutsuille, aikuiset aikuisten tilaisuuksiin, toinen meistä vanhemmista joihinkin juhliin yksin osana työ- tai harrastusporukkaa jne. Nämä eivät minusta ole millään tavalla ongelmaisia.

Minä olen omien siskojeni ja oikeitten ystävieni kanssa kyllä niin hyvissä väleissä, ettei meidän tarvitse virallisesti kutsua toisiamme juhliin. Ajankohta tehdään lähipiirissä tiettäväksi ja ihmiset tulevat joko silloin tai sitten ilmoittavat/sovitaan, että tulevat jonain toisena päivänä.

Esikoisen 10-vuotissynttärit ovat juuri tulossa ja ennenkuin minä ehdin rimpauttamaan kummitädillensä, parhaalle ystävälleni, hän jo soitti minulle ja kysyi, että milloin juhlitaan? AV-mammojen mielestä tämmöinen oma-aloitteisuus on ilmeisesti aivan poissuljettua ja ystäväni "moukka", kun tunkee itseään kylään, vai kuinka? Minusta se on osoitus välittömistä väleistä ja siitä, että kummipojan synttärit kyllä muistetaan, ei niistä tarvitse vanhempien muistuttaa. Ja hitsi, just eilen oma kummipoika tyrkytti itsensä kylään, kysyi saako tulla meille juhannukseksi. Aivan kutsumattomia juntteja taidetaan olla kaikki!

Kerran juurikin kysyin, että "millonkas Maijalla on juhlat" ja vastaus oli, että "juhlimme vain lapsiperheiden kesken". Eli se siitä itsensä kutsumisesta. Lahjaakin olin tälle "Maijalle" aloittanut tekemään...

6

Lähinnä sen takia, että tuosta saa sellaisen kuvan, että vaimo hoitaa miehensä asiat, myös miehen siskon lapsen mahdolliset muistamiset tai muistamatta jättämiset. On myös "kaunista" kun lapset vedetään mukaan aikuisten tappeluihin. Kohta ei kukaan lapsi saa mitään lahjoja kun aikuiset tappelevat.

Synttäreiden jälkeen miehen sisko ilmoitti tekstiviestillä että heiltä on sitten turha odottaa mitään lahjoja kun on meidän lasten synttärit. Vastasin vain että meiltä on aina tullut kyllä kutsu että enhän voi ostaa lahjaa kun en tiedä mihin aikaan sen voi tuoda ja mikä päivä. Vastaus oli että kyllä anoppi (=äiti) sen olisi tuonut. Itse vastasin vain samoin kuin anopille että jos ei tule kutsua juhliin en osta lahjaakaan.

oikeasti olemassa?

Ehkä jotain on ollut, mutta ei ne oo jääneet vaivaamaan niin paljon että edes muistaisin.



Mä itse joudun parin hyvän ystävän kanssa aina arpomaan kumman pyydän juhliin. Samaan aikaan en voi heitä pyytää tulemaan. Olivat joskus hyviä ystäviä mutta tuli kolmiodraama miehen takia. Nyt ovat suunnilleen verivihollisia toisilleen. Mä heidän välissä. Välillä pyydän toisen paikalle ja välillä toisen, näin se on tehtävä vaikka hölmöltä tää joskus tuntuu.

En tykkää juhlista, mutta otan kyllä aina kutsun vastaan. Ikinä en ole loukkaantunut jos on jätetty kutsumatta :)

olinkin hämmästynyt, kun soittelin kaverille kummilapseni synttäreistä, "millonkas juhlitaan". Vastaus oli jotain epämääräistä, "isovanhemmat tulee silloin ja silloin, ja, hmm.. öhöm" (en edes muista niitä mutinoita). "No, milloinkas voin tulla?" "Joo, voithan tulla vaikka silloin ja silloin.."



Kyseessä 4v tyttö, eli synttäreitä ymmärtääkseni sen ikäisillä juhlitaan eikä vain ohimennen kahvitella? No, kävin kahvilla ja vein lahjan. Oli sentään kakkua ja kahvit..

Nooh, valokuvaakin lapsesta sain "tosissani" kinuta, suunnilleen armopalana sellainen löytyi ns epäonnistuneiden joukosta kun anopille oli niitä koneella väsätty..

Ymmärrän kyllä, etten ole ilm kovin toivottu kummi, liekö mua pyydetty vain siksi ettei muita kirkkoon kuuluvia lähipiiristä löydy.. Sorry, menee jo kummiketjuun tää juttu :)

edell kirjotus siis liittyi sen kirjottajan juttuun joka kerto et saatetaan "tyrkyttää" itseä juhliin ja epävirallisia juhlia lähipiirissä. Meillä siis samoin

En tykkää juhlista, mutta otan kyllä aina kutsun vastaan. Ikinä en ole loukkaantunut jos on jätetty kutsumatta :)

Meille saa puolestani tulla kuka vaan, myös ilman kutsua. Usein laitan kutsun viestinä esim. yhdelle sisaruksista ja tarkoitan sillä kaikkia. Viestistä selviää lähinnä, koska voi tulla. Ja olen tämän myös kertonut lähipiirille (sisarukset, tädit ja serkut). Ikinä en juhlien jälkeen vatvo, kuka tuli ja mitä toi.

siitä ettei häihin kutsuta avecin kanssa.

on niin kalliit juhlat muutenkin ettei meillä ainkaan ollut mahdollisuutta syöttää/ juottaa kaikenmmailman eilisillan tuttuja (tyttö tai poikaystäviä) eli kutsuimme vaan ystävämme ja toivoimme että miehen ja minun (sinkku)ystävien kesken syntyisi sutinaa kuten kävikin ;)