Pelkään pahoin että masennun mieheni takia..

Ja luulen että siihen olen jo ajautumassa, ellen ole jo.. Joudunko lähteä juttelemaan ammattiauttajan kanssa, kun mieheni kanssa on mahdotonta keskustella mistään.. kaksi kk:tta sitten synnytin maailman suloisimman pojan ihanan miehen kanssa, joka oli tukemassa minua koko odotuksen ajan ja ennen sitä monta vuotta.. Sitä luulee tuntevansa toisen, mutta todellisuudessa ihminen voi muuttua aivan toiseksi silmänräpäyksessä.. Mieheni oli vastuullinen, järkevä alkoholin käytössä ja aivan ihana ymmärtäväinen, lapsen synnyttyä lähti viettämään "normaalisti" varpajaisia.. Olin koko 4päivää sairaalassa yksin. Mies kävi kyllä päivittäin sairaalassa, mutta krapulassa!!! Nukkui minun petillä ja lähti kun kehoitin häntä poistumaan kotiin. No kotiin päästyä mieheni jäi luonnollisesti isyyslomalle.. Hän ryyppäsi KOKO isyyslomansa eikä ollut kotitöissä/vauvan hoidossa apuna oikeastaan hetkeäkään. Kerroin hänelle kuinka pahalta minusta tuntuu kun ei ollut apuna,. Kerroin että nyt jos koskaan tarvitsen hänen tukeaan ja ymmärrystään. Hän ei välittänyt. Nyt kun hän palasi töihin, hän on mielestään oikeutettu olemaan edelleen "tekemättä" mitään.. Hän saa nukkua päiväunia ja tehdä mitä ikinä huvittaa.. Kertaakaan hän ei ole kysynyt minulta, että jaksanko minä ja tarvitsenko jotakin. Olen kyllä todella yrittänyt hänelle "nätisti" huomauttaa tästä juomisesta ja siitä että apu ei olisi pahitteeksi.. Hän ei välitä siitä että olen sanonut olevani väsynyt.. Ääh.. En jaksaisi enään.. Lapsi on tällä hetkellä ainoa asia minkä tähden jaksan aamulla herätä, jonka vuoksi jaksan olla positiivinen ja toivoa että kaikki järjestyy.. Mitä mun pitäisi tehdä että saan mieheni takaisin vai onko se enään edes mahdollista??