- kolmosten vk 24 -

ja voimia tästä eteenpäin!



MuikeaMustikka

Minulla on tänään kp 27/28 ja jo viidettä päivää tuhrua. Kp 23 vuoto oli punaista ja ajattelinkin tädin tulleen. Siitä eteenpäin tuhru on ollut erittäin niukkaa ja sitä tulee vain ajoittain paperiin.



Kp 23-24 oli myös "menkkakipua", mutta nyt ei mitään.



On minulla joskus ennekin alkanut täti tuhrulla, mutta ei näin aikaisin eikä ihan näin pitkään.



Olenko ihan höppänä, kun vielä toivon raskautta? En aio testata ennen kuin aikaisintaan kp 29/28, luultavasti vielä vähän myöhemmin.



Inhoan epätietoisuudessa elämistä.



MuikeaMustikka

Ei muuta kuin voimia ja jaksamista.



MuikeaMustikka: eihän sitä koskaan tiedä.. testaa ihmeessä niin pääset jännityksestä.



Mä olen tikutellut (vanhoilla testeillä siis) ja olen saanut haalean viivan. Siis onko niin että niihin ei välttämättä tulekaan kovin vahvaa viivaa?



t. Tillinäiti

Ja muillekin epäsuotuosasta olotilast kärsiville!!!



Kisulle hyvää lomaa!



Piinailijat: (Muikeamustikkka, Elinana, Eewokki, unohtuiko joku): peukutusta, jospas kuitenkin onni suosii teitä!!



Safiiri: jemppistä ihan hirmuisesti miehen taivutteluun. Mä taivuttelin aika pitkään. Puhuin järkeä ja sydäntä. Nyt keväällä eräs ystäväni, joka sai kolmannen lapsen sanoi meille, että ei se harmita sitten kun on se kolmas lapsi, mutta se harmittaa taatusti, jos sitä kuitenkin haluaa, eikä edes yritä. Tämän jälkeen lakkasin puhumasta ja eräs kaunis päivä mies sitten sanoi, että eiköhän anneta sen kolmannen tulla, jos on tullakseen...



Mä olen miettinyt välillä pääni puhki, että miksi sitä haluaa kolmannen lapsen. Mihin tarpeeseen se hankitaan?!?! Kaksikin on hyvä ja siinä on kylliksi haastetta meille vanhemmille....mutta...kyllä mä kaipaan sitä tuhisevaa pakettia, haluan vielä kokea olevani raskaana ja synnyttää (vaikka aiemmat synnytykseni nyt eivät ole olleet sieltä helpoimmasta päästä...). Mutta kyllä mä haluan lapsilleni myös laajemman "tukiverkon". Viisi ihmistä on enemmän kuin neljä. Mulla vaan on vahvasti sellainen olo, että meidän perheestä puuttuu ainakin yksi ihminen. Ja ainahan se on myös uusi mahdollisuus vanhemmuutta ajatellen. Ajattelen, että jokainen lapsi ikään kuin syntyy uuteen perheeseen ja uusi ihminen, uusi persoona tekee siitä perheestä taas vähän erilaisen ja antaa kaikille mahdollisuuden. Tokihan nyt en tarkoita, ettei elämässä muut kokemukset voi olla vähintään yhtä kasvattavia ja mahdollisuuksia on monia muitakin. Mutta itselleni ja perheelleni toivoisin juuri tätä pientä tuhisevaa mahdollisuutta.



No niin, menipä vilosovoinniksi...täällä poden kesä flunssaa kuumeen kera (koskahan olisin viimeksi ollut kuumeessa...) ja mötkyn lailla jännään tuleeko ovistelupuuhista mitään, jos mies sairastuu ensi viikolla...typerää.



Jemppistä ja lykkyä pyttyyn ladies!



minni

Mä olen miettinyt välillä pääni puhki, että miksi sitä haluaa kolmannen lapsen. Mihin tarpeeseen se hankitaan?!?! Kaksikin on hyvä ja siinä on kylliksi haastetta meille vanhemmille....mutta...kyllä mä kaipaan sitä tuhisevaa pakettia, haluan vielä kokea olevani raskaana ja synnyttää (vaikka aiemmat synnytykseni nyt eivät ole olleet sieltä helpoimmasta päästä...). Mutta kyllä mä haluan lapsilleni myös laajemman "tukiverkon". Viisi ihmistä on enemmän kuin neljä.

Syitä oli monia. Olimme "aina" halunneet ainakin kolme lasta, mutta tähän asti elämäntilanne ei ollut antanut mielestämme tarpeeksi periksi kolmannen tulolle. Nyt on ns. kaikki kunnossa sitä varten, että vaavi voisi tulla.

Minä en kaipaa erityisesti vauva-aikaa. Minusta se on ollut hirveän raskasta, erityisesti esikoisen kohdalla. Vasta nyt lasten ollessa isompia voin sanoa Nauttivani äitiydestä. Myös raskaudet ovat olleet minulle (henkisesti) haastavia, mutta onhan raskaus ja synnytys aina omanlaisensa seikkailu.

Kun ajattelen kolmatta, niin kyllä ajatukseni siintävät ennen muuta tulevaisuudessa, muutaman vuoden päässä ja siitä eteenpäin. Tukiverkkoa minäkin olen ajatellut ja sitä, että sisarukset ovat toivon mukaan lapsille rikkaus vielä aikuisuudessakin. Vauva-aika on yksi vaihe tässä ja hieman valvomiset ym. hirvittävät, mutta toisaalta uskon olevani nyt rennompi ja kokeneempi äiti kuin ensimmäisten kohdalla.

Tunnen kyllä jo vähän syyllisyyttä siitä, että tämä kolmas tulee luultavasti jäämään ainoaksi pieneksi, sillä en usko meidän ryhtyvän enää neljättä yrittämään. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä.

Tällaisia aatoksia siis. Kun nyt se kolmas edes saataisiin alulle, jossitteluahan tämä kaikki on vielä.

MuikeaMustikka

On tää kummallista...kun maailmaan syntyy ei-toivottuja lapsia pilvin pimein ja sitten meikäläiset yrittää ja yrittää vaikka kuinka pitkään...onneksi tosiaan meillä kaikilla on jo kaksi lasta, joten voin vain kuvitella niiden tuskan, jotka eivät sitä ensimmäistäkään meinaa saada...



Mulla kummallinen fiilis vaan jatkuu, alaselkää ja vatsaa juilii, rinnat tuntuvat hieman aroilta, en ole ihan 'normaali'. Voi toki olla, että joko kuvittelen oireet tai sitten ne johtuvat joko a) kierukan poistosta johtuvasta hormonimylläkästä tai b) niistä mun monirakkulaisista munasarjoista

c-vaihtoehto olisi toki se mieluisin,elikkä raskaus) en vaan voi uskoa, että voisin olla raskaana, koska kierukka poistettiin vasta reilut 3 viikkoa sitten..ja että oireita muka olisi JO! toki olen voinut ovuloida heti kierukan poiston jälkeen...mitään ehkäisyä ei olla käytetty.



piinaillaan nyt sitten...pakko kai testatakin ennen juhannusta, jos ei menkkoja ala kuulua..



elinana78

On tää kummallista...kun maailmaan syntyy ei-toivottuja lapsia pilvin pimein ja sitten meikäläiset yrittää ja yrittää vaikka kuinka pitkään...onneksi tosiaan meillä kaikilla on jo kaksi lasta, joten voin vain kuvitella niiden tuskan, jotka eivät sitä ensimmäistäkään meinaa saada...

Ihan samaa olen miettinyt, kun elinana78.

Omalla kohdallakin monta kertaa tehnyt mieli oikeen huutaa, et miks?! Miks me ei voida saada vauvaa edes vähän helpommalla. Nyt siis reilu vuos yritystä takana. Ekaakin tehtiin reilu 2v eli kokemusta valitettavasti tästä pitkästä yrityksestä jo on.

Sit just toi, et meitä kuumeilijoita on, mut tärppejä välttämättä ei. Sit tosiaan ei-toivottuja lapsia syntyy pilvin pimein. Aika epäreilua tää homma, tälläkin saralla elämässä.

Senny

Kolmoskeskusteluun:



Minäkään en vauva-aikaa ihannoi, se oli suht raskasta, kun lapset ovat vähäunisia ja aktiivisempia kuin äitinsä :) Mutta ajatus 5-10 vuoden päässä kolmatta toivomme, olisipa mahtavaa että sitä elämää olisi enemmän, ja lapsilla sisaruksissa seuraa. Itselläni on vain yksi sisarus ja se tuntuu vähän vähältä, varsinkin sisarta olen aina kaivannut (veli on). Nyt siis olemassa olevat pienet 5 ja 2v10kk, ja yritys jatkuu....ties kuinka kauan tässä menee, et millainen iltatöhti tuleekaan :D



Omassa navassa oviskyttäilyä. Oon nyt testaillut, ja negaa on ollut ilman muita viivoja, paitsi toissapv ja eilen ilmestyi toinen viiva (tosin vertailiviivaa haaleampi) myös. Nyt sitten äsken taas oli nega, eli meniköhän se huippu siinä välissä? (kokemuksia, kuinka nopeasti huippu sit on ohi?) Limat ja muut tuntemukset sopisi siihen et nyt se olisi, ja siihen malliin on puuhailtu, eli samapa tuo sinänsä, mutta kun on se kierto mitä sattuu niin olisi helpompaa laskeskella päiviä. Nyt siis kp 15 eli olisi jopa oikeaan aikaan tämä ovis ollut.



Eihän kiinnittyminen tapahdu kun 6 pv kuluttua oviksesta?? vkl pitäisi ehkä alkoa ottaa nääs??

Minulla oli 5 pv tuhrua ja ehdin monta kertaa toivoa, että pieni vuoto liittyisi raskauteen eikä lähestyviin menkkoihin. Nyt kp 27/28 vaikuttaa kuitenkin uhkaavasti, että täti on tulossa. Vuoto on muuttunut punaisemmaksi ja runsaammaksi.



Miksi ihmeessä arvon kuukautiset eivät voi tulla reilusti kertalaakista, vaan kiusaavat ihmistä tiputteluvuodolla näinkin monta päivää???? Ja miksi kk-kiertoni muuttui epäsäännölliseksi juuri silloin kun päätimme yrittää raskautta? Ihan kuin kroppani olisi tiennyt mitä mielessäni on, ja päättänyt tehdä tepposet oikein kurillaankin. Ei minulla ennen tällaisi ihme tiputteluja ole ollut kuin aivan satunnaisesti. Nyt on jo 3 kierrossa ollut jotain omituista.



Tekisi mieli sanoa muutama ruma sana, mutta mitäpä tuo auttaisi. Kävelin äsken päivystävän apteekin ohi ja MELKEIN kävin ostamassa raskaustestin. Maltoin kuitenkin vielä mieleni ja päätin odottaa huomiseen. Nyt kotiin tultuani vuoto olikin lisääntynyt.



:(



MuikeaMustikka

Pysyn siis maaliskuun haaveilijoissa. Nyt kun tietäisi vielä, mikä tässä on ollut eka kp - onko se vasta tänään vai oliko se jo lauantaina.



MuikeaMustikka

En tiedä, miksi minulle tuli eilen niin kauhean paha mieli menkkojen alkamisesta. Meillä on takana kuitenkin vasta 2-3 varsinaista yrityskiertoa. Niitä ennen käytimme pitkään kumia keskikierrossa eli kriittisinä päivinä.



Minulla ei siis ole mitään järjellistä syytä olla näin pahoillani. Koetan tolkuttaa itselleni, että moni on täälläkin yrittänyt paaljon pitempään, ja sitä paitsi meillä on jo kaksi lasta, eli en "saisi" olla pettynyt tästä.



Mutta jostain syystä takaraivossa jyskyttää kaikenlaisia ajatuksia, kuten että olenko liian vanha (35 v) tai onko hormoneissani jotain vikaa (tiputtelua). Tai jaksanko ylipäätään ennaltamäärittelemättömän pitkää yritysrumbaa, johon kuuluun päivien laskeminen, pakkojyystöt, toiveet ja pettymykset.



Jopa sellainenkin tuli mieleen, että haluanko kolmatta tarpeeksi, kun en tämän enempää jaksaisi nähdä vaivaa. :( Pitäisikö luovuttaa saman tien. Olisi paljon helpompaa keskittyä nykyiseen elämään ja nauttia olemassa olevista lapsista ilman stressiä raskauden yrityksestä.



En kuitenkin usko pystyväni siihen, että lopettaisimme yrittämisen ja vauva saisi tulla jos on tullakseen. Sitä paitsi seksielämämme on normaalisti sen verran harvatahtista, että oikeisiin päiviin osuminen olisi aika epätodennäköistä ilman laskemista.



Mikähän minua vaivaa, kun otin tämän niin raskaasti, ilman järkeviä perusteita? Olen melkein vihainen itselleni siitä, että ehdin toivoa... koska lopputulos oli kuitenkin pettymys. Itkusta ei meinannut illalla tulla loppua. Sitten vielä heräsin yöllä koviin menkkakipuihin, jotka valvottivat minua. Nyt siis yritän tehdä töitä pussit silmien alla ja mieli maassa.



MuikeaMustikka

Oli pakko käydä apteekin kautta, kun tulin jumpasta. En jaksanut tehdä mitään, tavllisetkin normipainot tuntuivat lyijyn raskailta. Alavatsaa kipristeli koko ajan, olo oli heikko ja huono. Yrjö meinasi tulla kurkkuun väkisin.

No, tein testin (joku uus mikälie outo testi, en oo ennen nähnyt...piti pissiä sellasen pahvilärpyskän päälle..) Tiedä sitten, teinkö ees oikein. Mutta negaahan sieltä tuli, oletettavasti näillä päivillä vielä. Ja siis TUSKIN olen raskaana, se olisi maailman yksi suurimmista ihmeistä! SILTI rinnat aristaa koko aika enemmän, väsy tulee aikaisemmin ja pissillä pitää rampata koko ajan. Kuvittelenko tosiaan nää kaikki??? Tai sitten hormoonit on todella sekaisin, vähän kuin muikeamustikka ajatteli. Mullakin tuli semmosta outoa tiputtelua 8 päivää toukokuun loppupuolella. Laske siitä nyt sitten kiertoa...



ARG. Ja pettymys oli minullakin iso, vaikka yrityskerta on ensimmäinen, tiedän, etten raskaudu helpolla (PCO) ja kierto sekaisin. Ja itse asiassa ajankohtana syksy olisikin parempi raskautumiselle, jotta saisin yhden lukukauden opintoja vielä valmiiksi ennen vauvan tuloa.



No, täällä siis ootellaan ja piinaillaan ja ihmetellään oireita..



elinana78

Niin se täti himputti vie taas saapui. :( Oli vielä kaksi päivää myöhässä, niin ehdin eilen jo tehdän testinkin, mutta selvää negaahan se näytti. Kyllä ottaa pattiin... ! :( No, eipä auta kun vaan jatkaa eteenpäin.



Pahoittelut sinulle emali!



En ehdi nyt muutta, mutta tsemppiä kaikille! =)



Kp 29 tai 1/27-29 Yk 22??



2poj@näiti

Mustikka ja 2poj@anäiti! Kyllä se sapettaa jos on jo toivo herännyt oireiden tai tädin myöhästymisen takia, ja sitte se tuleekin... Otan osaa.



Muutaman päivän päästä pitäs selvitä kuin tämän akan kävi, en usko kuitenkaan että olis tärpännyt. Iltasin on palellu ihan kamalasti mutta ihmekös toi kun uusi jääkausi alkoi... noi käyttämäni Lugesteronit taitaa jotenkin vaikuttaa menkkaoireisiin, koska mul on aina ennen tätiä ollu rinnat arat ja nyt ei ollenkaan. Pöh, jäi sekin "raskausoire" nyt kokematta...



MuikeaMustikka, mäkin täytän tänä vuonna 35; ja Elinana, mullakin on pco. Ikä + pco = raskaus ehkä mahdoton??? Yritystä 1 v 2 kk. 2 x km vaan tänä aikana. Masentaa.



eewokki kp 27

Pahoittelut emali, bamboe, elinana ja 2poj@näiti, oliko muitakin.



Eewokki minäkin käyn kurkkailee joskus tuolla o puolella.. Niiden kuulumisia käyn tsekkailee, ketkä täällä haaveilijoissa on tulleet tutuiksi.



Senny toivotaan rentouttavaa lomaaa sulle ja sen myötä myös raskautumista ja joo heitä vään vesilintuu niillä tikuilla :)



Iiris mikä tilanne siellä? Toivotaan, että hyvä!



Voi muikkis. Kyllä kuulostaa tutulle tuo sun teksti. Kaikki jutut ne kuuluu kuvioon. Sitä ehkä jotenkin lakkaa suurempia toivomasta pidemmän päälle ja sitten ei satu niin paljon, paitsi tietty kroppa järjestää jonkun kumman kierron ja sitä optimistisena alkaa toivoo ja se se SE on virhe...sit tippuu korkeelta ja kovaa ja SATTUU :(. En tiedä, mutta samojen kysymysten äärellä olemme mekin...lopettaakko vai jatkaakko ja onnistuuko tjottailu kuin hyvin ja kauanko sitäkään epätietoisuutta jaksaa. Sitten on vielä se surutyö, et jos meille ei sitä vauvaa enää tuukkaan... Jaksamista, kyllä asioilla on tapana suttaantua.



Meillä kans 10 ja 6 vuotiaat ja on mietitty tuota et miksi vielä ja mikä motiivi. Ei tiedetä... Tuntuu joskus kurjalle sekin ajatus, et tähän pahaan maailmaan lisää pieniä... Mut joku lisääntymisvimma sitä vaan on sisäänrakennettu :)



Täällä kiinnittymishetket käsillä. Toivonmukaan siellä joku yrittää ja onnistuukin kiinnittymisessä jotta sitä sitten ennen juhannusta saisi plussan. Hah toiveajattelua vaan aika skeptistä sellaista.



kisu kp 17/27

sain aamulla kaverilta textarin että lapsivedet menneet yöllä ja ovat osastolla odottelemassa koska alkaa tapahtua, ei supistellu vielä... Hui kun alko jännittää! Kaverilla 2 lasta ennestään. Voiku ite vielä joskus ois tossa tilanteessa... tai no, en mä sitä synnytystä nyt niin kaipaa, mut se on vaan pieni hetki ja sitten on nyytti sylissä!



Miten teillä muuten aikasemmat synnytykset on menneet? Mulla molemmat olleet sellasia muutama tunti sairaalassa-keikkoja, mutta sitäkin ärhäkämpiä. Ekalla kerralla sain epiduraalin josta seurasi täysi "halvaantuminen" ja jouduttiin vetämään ulos imukupilla. Toka kerralla olin jo 8 cm auki sairaalaan mennessä ja ihan ilman kivunlievityksiä selvisin. Toka oli sen verran helppo että voisin tehdä saman vielä uudestaan... Kummasti tulee nää omat synnytykset mieleen kun kaveri on siellä just pusaamassa :-)



eewokki kp 28 (ihan oireeton edelleen... ja 2 vk kesälomaan!!!)

Luulen kyllä, että saan itsekin tästä koottua ihan ok ja jatkamme yritystä. Ehkä hieman maltillisemmin tosin. Korkkasimme eilen pienen kuohuviinipullon - minkä kunniaksi - en oikein tiedä. Uuden yrityksen? :)



Nyt rupesin miettimään vähän enemmän tuota H1N1:ä, kun sen arvellaan saapuvan Suomeen laajemmin syksyllä. Normitilanteessa en olisi siitä enempää huolissani kuin tavallisestakaan influenssasta, mutta monissa eri lähteissä on tullut esiin raskaana olevien kuuluminen riskiryhmään.



Tuskinpa tämä asia yritykseemme vaikuttaa, mutta kyllä se kieltämättä on mielessä. Mites teillä muilla?



MuikeaMustikka

Hui vatsanpohjasta ottaa! Tulin kahdeksaksi töihin, ja sain suunnilleen ensimmäiseksi vierailla naistenhuoneessa oksentamassa!!! Mulla on molemmissa aikaisemmissa raskauksissa ollut kova pahoinvointi ja jatkuvaa oksentelua aamoin, illoin. Nyt jännittää todella, kuukautisia ei ole vielä kuulunut.



iiris-74, kp 29/39

Minun paras ystäväni oli synnärillä 4 päivää, enkä saanut häneen yhteyttä koko aikana. Vähänkö alkoi hermostuttaa! Synnytys oli pitkittynyt ihan tolkuttomasti ja vasta 4. päivänä leikattiin.



Omat synnytykseni ovat olleet normaaleja. Esikoisesta oli kipeä avautuminen, johon epiduraalikaan ei auttanut, mutta ponnistus oli helppo. Kuopuksesta päin vastoin - avautuminen meni todella helposti, mutta ponnistus oli kivulias.



Nyt jos kolmannesta saisi sellaisen yhdistelmän, jossa olisi helppo avautuminen ja helppo ponnistus. ;)



MuikeaMustikka

Olen ollut pari päivää reissussa työn puolesta - mieluiten olisin kyllä vetänyt peiton korviin. Tämä neljättä päivää jatkuva runsas vuoto vetää olon aivan voimattomaksi ja kyllähän jaksamiseen henkinen puolikin vaikuttaa: olo on lamaantunut ja väkipakolla on näitä työjuttujakin tullut hoidettua. Eilen kerroin eräälle työkaverilleni tapahtuneesta selitykseksi vaisuuteeni, vaikka tuskin hän olisi mitään ilman kertomistani edes huomannut. Suunnittelin soittavani vaikka neuvolaan, saadakseni vinkkiä esim. siihen kauanko tämän vuodon voi olettaa kestävän. Mutta saa olla jaksanko vaivautua, kun mitään "oikeaa" kysyttävää ei kuitenkaan ole. Minulla on ollut yksi alkuraskauden km, mutta siihen ei liittynyt tällaista runsasta vuotoa ollenkaan. Toisaalta hyvä juttuhan tämä on, toivottavasti tulee kaikki pois.



Eniten surettaa ja huolettaa se, lähteekö mies mukaan enää yritykseen. Sen suuntaisia vihjauksia olen hänen suunnaltaan viime aikoina kuullut. Ei auta muu kuin odottaa, tässä vaiheessa en millekään voi mitään ja se tässa kai pahinta onkin!



Plussaonnea ja tsemppiä kaikille tädin yllättämille!



emali (mullakin kaksi viikkoa lomaan)