KESÄKEIJUJEN VKO 24 ja IKIOMA KUU JATKUU
Kommentit (79)
Sinniäiselle pikaisesti. Ylämahakipu voi olla merkki raskausmyrkytyksestä, eli kannattaisi varmaan soitella neuvolaan jo aikaisemmin kuin torstaina. Varsinkin jos esiintyy turvotusta, päänsärkyä tai paineet on kohollaan. Ja tarkoitus ei ole säikytellä, vaan voihan sitä ihan vain "varoiksi" soitella...
Pikku-ukko nukkuu taas sylissä, joten jää tämä kirjoittelu vähiin...
Fay ja pikku-ukko 2 vk
Anneh: Joo, huomenna on 9.30 ultra, ja siitä sitten katsotaan lähetäänkö huomenna jo vai sitten torstaina Hämeenlinnaan käynnistykseen. Ei siis enää montaa päivää, ihanaa! :) Jos mä laittaisin kännykän kiinni, ni jengi varmaan tulis kolkuttelee ovelle, että ollaanko kunnossa ja pääseekö jo katsomaan pikkuista! :D
Pipatti: Osutaankohan samaan aikaan synnärille, jos siis oot Keskussairaalaan menossa synnyttämään! :) Mä ainakin olen siellä huomisesta tai torstaista lähtien, että nähdään siellä jos sinne eksyt jo silloin! :)
Kyllä nuo pikkuisen myllerrykset alkaa jo tuntumaan tosi tukalalta ja sattuu. Eilen raapas kylkiluuhun jotenkin tosi pahasti, sattuu vielä tänäänkin.. :/ Mutta tuleehan tätä masua ikävä, kun nyt tietää, ettei se enää ole kuin päivän pari mulla. Höh. :P
Kamala että nukutti viime yön, nukuin kellon ympäri ja vieläkin väsyttää! Taitaa kroppa säästellä unta varastoon.
Nyt taidan lähtee pesee pyykkiä, ja tekemään leipää leipäkoneella pakkaseen.. xP Valmistautumaan siis!
-Meevi ja Juniori 41+2-
Ensiks onnittelut vauvansa jo saaneille ja uusille tervetuloa!!! Ihana lukea muiden vauvajuttuja (kateudesta vihreenä:)
Täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena, oireitakaan ei muutamaan päivään oo ollu. Pari yötä sitten tunnin verran poltteli selkää ja alavatsaa mutta siinä se. Mä oikeesti oon yhtenä kappaleena vielä heinäkuussakin:(
Neuvolassa viimeks kävin viime viikolla ja kaikki ok. Tosin sf-mitta oli edelleen se sama kuin kahdella ekalla kerralla (tosin eri mittaajia) ja oma paino oli laskenu 1kg viikossa, joten vähän huolestuttaa tuo vauvan kasvu ym. Mut terkka ei siitä mitään sanonu, totes vaan että on sit varmaan entisestään laskeutunut ja painon putoaminen johtuu varmaan turvotuksen poistumisesta (mitä en kyllä oikein allekirjoita, koska ei mulla turvotusta oo juurikaan ollu koko aikana...)
AnumaamunAlle: Mä ainakin söin esikoisesta Buranaa. En ois muuten pärjänny ollenkaan. Tosin mulla epäiltiin sit jälkeenpäin hematoomaa, joka kuitenkin olis sit itsestään "purkautunu". Mulla oli sillain että sairaalasta päästyä kivut vaan paheni ja lopulta reilu viikko synnytyksestä en päässy enää sängystä ylös. Onneks anoppi on lääkäri ja hoiti mua:) Loppuviimeks se tilas mulle jo ambulanssin valmiuteen että ois viemy mut takas sairaalaan, mutta sit sairaalan ruuhkan takia otin jonkun superannoksen särkylääkkeitä (kahden lääkärin (toinen puhelimitse sairaalasta:) vakuuttelun jälkeen, että on ok imetyksen kannalta). Ja jotenkin sit rupes pikkuhiljaa parantuun.
No joo tulipa omaa napaa ja paljon, Sori. Toivon vaan että nyt ei tulis tuollaisia ongelmia.
Ja nyt en sit muista pitikö jotain vielä kommentoida...ehkä ens kerralla:)
Hippiainen 38+6
Me päästiin tänään kotiin :)!
Sektiosta toipuminen on edelleen sujunu todella mukavasti. Ja, kyllä, Buranaa saa syödä imettäessä + aika montaa vahvempaakin lääkettä. Minulle lykättiin sektion jälkeen vauva rinnalle, vaikka oli kipupumppu käytössä ja koko ajan menee Panadol 1000mg & Burana 600mg 3krt päivässä. Näiden päälle olen sitten kipupumpusta luopumisen jälkeen saanut kahtakin eri vahvempaa kipulääkettä ja kolmanteenkin lääkäri antoi luvan, mutten onneksi tarvinnutkaan. Kotiin sain reseptit vain panadolille & buranalle, toivottavasti nyt pärjään niillä. Mutta siis, jos kivut on mahdottomia niin ei ne lääkkeet buranaan lopu vaan keinoja kyllä löytyy.
Vauva tuolla tuhisee pinnasängyssään siihen malliin, että kohta heräilee. Nukkuu tosi hyvin ja kiltisti omassa sängyssään. Ei olla edes tarjoiltu muuta vaihtoehtoa. Sairaalassakin nostin hänet aina omaan koppaan takaisin, vaikka nukahti viereen rinnalle.
Imetys onkin sitten tuottanut päänvaivaa enemmänkin. Minä myös kateudesta vihreänä mietin niitä naisia, jotka imettävät rennosti kahvilassa. Meillä on vielä aika pitkä matka siihen. Meillä nukutaan jopa liian pitkiä unia (pahimmillaan yli 6h putkeen lisämaidon jälkeen) ja sitten herätään niin nälkäisenä, ettei kärsivällisyys enää riitä imemiseen... Sitä on aika avuton olo kun on rinnat valuu maitoa ja poika huutaa pää punaisena nänni puoliksi suussa. Hoitajat neuvoivat herättelemään 4h välein. Parin turhan yrityksen jälkeen totesimme, että tervetuloa itse herättelemään... Ei meinaan herää, vaan nukahtaa uudelleen viimeistään kun saan nännin suuhun.
Toinen ongelma olivat jälkisupistukset, jotka nyt onneksi ovat laantumaan päin. Minullahan ei synnytyssupistuksista ole kokemusta, mutta nuo jälkisupistukset olivat minun kivunsiedolleni jo liikaa, särkylääkearsenaalista huolimatta. Alkoivat sopivasti juuri kun olin luopunut kipupumpusta. Makuullaan imettäessä kipu oli jotenkuten siedettävää ja pystyin kipulääkkeiden & kuuman geelipussin avulla imettämään. Istualleen imettämisestä ei tullut mitään: Vahvoista särkylääkkeistä ja KUUMASTA geelipussista huolimatta kivut alaselällä ja kohdussa olivat niin kovat, että ensin kiroilin kovaan ääneen ja sitten itkin hillittömästi. Vuorossa ollut (miehenikin mielestä v-mäinen) hoitaja oli sitä mieltä, että vauva ei makuullaan saa oikeaa otetta
ja olisi pakottanut imettämään istualleen. "ei kukaan selviä synnytyksestä kivuitta" - oli hänen asenteensa. Lopulta kieltäydyin imettämästä sinä iltana kokonaan. Seuraavan päivän hoitajat onneksi auttoivat löytämään makuultaan vauvalle riittävän hyvän otteen ja vasta tänään kivut olivat sen verran laantuneet, että uskalsin yrittää imettämistä istualteen uudelleen.
Nyt tuhina muuttui kitinäksi, joten siirrän huomioni poikaan.
Minä80 ja poika 4vrk
Kuulemma siellä maistraatissa papereiden pyörittäminen viikon tai pari ja sen jälkeen on isä isä. Ja kela kortti tulee kun on nimi paperilla joko maistraatille tai seurakuntaan.
Meillä kun on kiirus näiden asioiden kanssa niin kaikki yliaika stressaa. Se täti joka sen isyyden tunnustamisen suoritti, otti yhteyttä kahden viikon kuluttua lapsen syntymästä ja saatiin aika seuraavaksi päiväksi. Onneksi, sillä muuten se olis mennyt heinäkuun loppuun, sillä täti jäi lomalle.. Ja me ollaan jo ennen sitä lähdetty takasin Ranskaan..
Käytiin tänään viemässä nimipaperi maistraattiin, sillä kuten sanoin, minä ja mies ollaan samaa nimeä ja poika mun tyttönimellä. No ne tädit siellä tappelivat hetken mitä tehdä, mutta onneksi poika sai meidän nimen ilman ylimääräisten papereiden täyttämistä. Mutta kyllä mä sanon, että osataan tässäkin maassa tän byrokratian kanssa leikkiä! huh.
Valivali. Sori taas :)
maitoparta
AnumaamunA:Buranaa saa tosiaan syödä imetyksen aikana. Mulle Burana 600 reseptin kirjoitti meidän Satks:n synnytysten ylilääkäri ja ohjeessa lukee että "tarvittaessa 3 x vrk" eli yhteensä siis 1800 mg saa ottaa Buranaa vuorokaudessa (+sitten vielä päälle tarvittaessa Panadolia se 1000mg/vrk). Huoletta voit siis vedellä Buranaa, ja tosiaan suosittelenkin sitä, niin saat nuo kivut hallintaan, turvotukset laskemaan jne. Ei ole mitään mieltä kärsiä turhista kivuista, jotka saisi lääkkeilllä pois. :)
Noista lähestyvän synnytyksen oireista sen verran, että itselläni ei tullut supistuksia edes käynnistyksellä, ennen kuin vasta kun lapsivedet oli mennyt. Ainut merkki ennen lapsivesien menoa oli alaselän särky, jota itse asiassa luulin ihan puhtaasti lihassäryksi liiasta kävelemisestä... kunnes lapsivettä sitten alkoi valua... eli omasta kokemuksestani voin ainakin kertoa, että ei välttämättä tarvitse olla mitään sen kummempia oireita ennen alkavaa synnytystä. Mulla limatulppa "lensi" lapsivesien voimasta vasta siinä kohtaa, kun vettä alkoi valua, eli limatulpankaan ei tarvitse irrota mitenkään kovin paljon ennen alkavaa synnytystä.
No mutta tämä yllä oleva siis lohdutukseksi niille, jotka ovat tuskailleet, ettei ole mitään oireita vielä lähenevästä synnytyksestä. Lähtö voi tulla koska tahansa, vaikkei mitään oireita etukäteen olisikaan. :) Tsemppiä siis edelleen odotukseen! (vaikka ymmärränkin kyllä täysin kärsimättömyytenne, helppo se on tässä itse jaella neuvoja, kun on nyytti jo kainalossa...) :)
Tuntuu muuten välillä, että tässä ollaan "lypsykoneita". Kun isä pitää prinsessaamme sylissä, on hän rauhallinen kuin enkeli, ja kun pääsee mun syliin tai läheisyyteen, alkaa välitön suun ja kielen lipominen, että ruokaa tarttis saada... Äidin maidontuoksu on varmaan niin voimakas, että mun sylissä pitäisi koko ajan vaan syödä, eikä tehdä mitään muuta. On muuten yllättävän rankkaa imettää jatkuvasti. Hyvä kun ehtii vessassa käymään. Mutta en valita, totean vaan, että kiirettä pitää... :)
Palataan taas,
Fanny81
Fanny: ihan sama juttu ton maidon tuoksun suhteen. Eli iskän sylissä poika saa viettää aikaa, kun selkeesti ei koko ajan oo nälkä, haju vaan houkuttaa :)
Ja synnytyksen alkamisesta voin sanoa samaa kun Fanny, eli mullakaan ei ollut mitään merkkejä ennen kun vettä alkoi tihkua ja sillonkaan en tiennyt että se oikeesti on lapsivettä. Limatulpasta mulla ei ole tietoakaan.
Unohdin kommentoida sitä rautavalmisteasiaa: itsellä laski hemoglobiini sairaalassa synnytyksen jälkeen 91:een ja kätilö neuvoi syömään jotain rautavalmistetta kotona, kun olin lähdössä sieltä kotiin. Kun kerroin, että raskausaikana viimeksi rautaa syödessäni oksensin rautatableteista, hän sanoikin, ettei minun sitten kannata niitä alkaa syömään, vaan että kyllä se hemoglobiini siitä sitten itsestään nousee jossain vaiheessa. Huonetoverillani sairaalassa oli hemoglobiini puolestaan 74 ja hänelle sanottiin vain, että jos pystyt kävelemään vielä itse, ei arvo ole liian matala. Eli jos siis tuntuu, että rautavalmiste aiheuttaa jotain oireita vauvalle, niin neuvoisin lopettamaan sen käytön, koska ei ole vaarallista vaikka hemoglobiinisi hieman olisikin matala jonkun aikaa. Yleensä kuulemma se palautuu ennalleen suht nopeasti synnytyksen jälkeen, vaikkei mitään rautavalmisteita söisikään.
Fanny81
Mitähän kuuluu Heinäminkille?
Onnittelut kaikille nyyttinsä lunastaneille.
Täällä alkaa arki pikku hiljalleen asettua neljän mukulan kanssa.Poika olis kokoajan tissillä täällä kanssa,haistaa vissiin sen äidinmaidon.Täällä ollaan jo hyvin seurallisia,katsellaan jo ympärille pitkiä aikoja.
Tsempit kaikille yliaikaisille ja jaksuja oottaa h-hetkeä ja muillekkin kovasti jaksuja loppumetreille.
Tari ja poika 10vrk
Nyt vaan pikaisesti kirjotan neuvolakuulumisia...
verenpaine hyvä, alapainekin normaali:) (viikko sitten oli aika koholla), pissa ok, painoa oli tullut 300g viikossa, kohdunpohjankorkeus oli 33cm (viime viikolla 32cm, nyt kylläkin vieras terkka), vauvan sykkeet n. 155krt/min ja kovin alhaalla majaili, mutta pää heilui kuulema vielä;)
Kaikki siis meikällä ja pienellä kunnossa...ens viikon neuvolaa sitten odotellessa:))
Kirjottelen varmaan lisää vähän myöhemmin!!
Vointeja kaikille:)
Anneh ja pieni 37+3
Huomenna pitää käydä sitten synnärillä klo 9.20, mutta kuulemma saattavatkin kääntää meidät sieltä takaisin kotiin, jos ei kohdunsuun tilanne ole edistynyt, siellä sitten päättävät mihin mennään..eli ei vieläkään varmuutta nyytin hakuun.. :/ Höh.
Kuulemma oli kohdunsuu nyt sormelle EHKÄ auki (lekuri sanoi, että jos yltäis tuntemaan, niin ehkä olis sormelle auki.. :D), mutta muuten ollaan visusti vielä kiinni.
Painoarvioksi saatiin tällä hetkellä 3200g-3400g, että ei hurjan iso ole vieläkään.
Nyt pitänee mennä tekemään ruokaa, nälkä! :)
Tsemppiä kaikille loppurutistukseen, ja vauvan kanssa touhuaville! :)
-Meevi ja Juniori 41+3-
Heippa,
Fanny 81: Kuulosti tänne kanssa tosi tutulta tuo, että isin sylissä seurustelu sujuu paljon pidempään kuin äidin. Minulla alkaa nopeammin kitinä ja huulen livonta... Sillä sitä rintaa onkin alusta saakka tullut tarjottua kaikkeen kitinään. Uskon, että osa näistä syötöistä sitten ajan kanssa tipahtaa, kun vauva oppii luottamaan, että saa ruokaa, ja toisaalta kun sitten ehkä tunnistaa eri itkutyyppejä (läheisyys, nälkä, vaippa, masuvaivat). Noista viimeisiä on oppinut jo näkemään, muuten mennään "tissi suuhun" - taktiikalla täällä. Ja on totta, että se vie aikaa... varmaan työpäivän verran per vrk, jos ees riittää?
Meevi: Tsemppiä ja voimia loppu koossaolon metreille ja hyvää synnytystä. Olet rauhallisen oloinen, vaikka on mennyt yli, hienoa.
m-maitoparta: Sori, vastaus vaan kestänyt. Eli minulla oli kätilönä ponnistusvaiheeseen saakka Johanna ja sitten loppuajan Katja. Olivat niiiiiin ihania ja kätilötyö oli niin huippua, että ei voi muuta kuin kiittää heitä vaan aina vaan... Kuka sinulla oli, ei olisi ollut samoja? Tammisaari oli kyllä niin oikea ja lämmin ja rauhallinen paikka, että jos vaan on vielä olemassa mahdollisen uuden lapsen kohdalla, niin ehdottomasti mennään sinne. Huomaatko, tässä jo seuraavaa suunnitellaan!!! Mekin mennään ens viikolla isyystapaamiseen, ja hyvin lähti, kun varasin aikaa, ja kysyi miehen h-tunnusta, enkä muistanut!:) Heh, hermostunutta naurua. Joo, meillä oli kanssa kirkko varattuna syyskuun alkuun, mutta tuli tämä neiti, niin siirrettiin ensi vuoteen. Oliko teillä kuitenkin ok-tyyppi kyselemässä? Palailette Ranskaan siis heinäkuun lopulla. Mitä ajattelet vauvan lentomatkasta? Mies meillä haaveilee jostain matkasta kanssa, ja saatetaan myös ihan tässä pikkuvauva-aikana ottaa kone jonnekin päin. Mitenkähän pienen korvat? Toivottavasti saatte kaikki asiat hoidettua hyvin ennen paluutanne: tsemiä!:)
Täältä vielä sen verran, että sain itse ekan kerran reilut 8 tunnin unet viime yönä, ja vaikka oli 4 pätkässä, on olo aivan eri kuin tähän asti. Päivätajunta tuntuu päivätajunnalta, eikä elämä suorittamiselta, miltä välillä väsyksissä hoito on tuntunut. Vaikka siis samaan aikaan nauttii tottakai lapsesta suunnattomasti. Meillä selitys oli ilmeisesti, että vauva ei saa tarpeeksi hyvää otetta öisin mun imettäessä makuullaan, ja imetys venyi 1-1,5 tuntiin, itkua tuli, ja valvominen väsyttää minut. Nyt sain eilen illalla iltaunet (en osaa nukkua päivisin, vaikka olisin kuolemanväsynyt), ja sitten yöllä sain toisen syötön lyhennettyä puoleen tuntiin, ja aamulla jätin toisen vaipanvaihdon väliin, niin unia sai jatkettua. soitin myös eilen imetysneuvontaan, ja sieltä vinkkailivat esim. että puolen tunnin perään (kun vauvan maha periaatteessa on täysi), voi kokeilla huvituttia, ja jos se kelpaa, voi olla kyse vaan kovasta imemisen tarpeesta.
Olettteko vauvautuneet jo ulkoilleet? Entä nukuttaneet ulkona? Me ollaan oltu muutama kerta pihalla, ja minä kerran lymfahieronnassakin (kädet yhä puutuneet nimittäin). Vauva tosin itki minua puol tuntia isälleen siitä ajasta, ja sain huonon omatunnon, mutta tässä tätäkin puoltta opetellaan. Ulkona ei olla nukutettu, kun ei jaksa roudaa vaunuja ylös parvekkeelle.
Mukavaa päivää kaikille, ja kiitos taas viesteistä, on upeata saada jakaa näitä kokemuksia.
T.Emmariina ja pikkuinen, tänään 2 vk:)
Muistuu mieleen, että mitä tässä oikein odotellaan... :) Välillä kun tässä aika käy pitkäksi, niin ei edes muista kuinka ihanaa pakettia tässä odottaa ja mieli on aika tuskaisa. Muistan kyllä esikoiselta, että synnytyksen jälkee ajateltiin, että mitäs sitä hermoiltiin niin paljon ku piti odottaa, että kyllähän tämän ehti saada ja oltiin sitten niin onnellisia. :) Mutta odottavan aika on tunnetusti vaan niiiiin pitkä!
Onneksi tänään on paljon parempi päivä kuin eilen. Eilen tuntui, että joka minuuttikin on liikaa. Huomenna on neuvola, joten sitä odotellessa.
Mojo 38+6
Ai niin, minullakaa ei ollu mitään ennakkotuntemuksia tulevasta synnytyksestä esikoisen kans. Ihan yks kaks vaan alkoi supistukset ja siitä se eteni tosi kivasti synnytykseen asti. Ei mitään limatulppaa näkynytkään, eikä muutakaan ennakoivaa.
Täällä sitä vaan lomaillaan... Vaikkakin huomaan olevani todella ärtyisä (voi sukulais-raukkoja)... Kyläillä ei jaksa/huvita ja koko ajan vaan hakee omaa rauhaa (kävelyllä tulee oltua tenavien kanssa tämän tästä). Liekö se tällainen "Omaan maailmaan laskeutuminen" ennakoi vauvan tuloa, mene ja tiedä. Muutoin oireita synnytyksen lähestymisestä ei ole. Selkää välillä pakottaa ja tunnen, kuinka vauva poraa tietään alaspäin, mutta muutoin kaikki ok... Kummassakin aiemmassa raskaudessa synnytys on alkanut supistuksilla ja kalvot on puhkaistu vasta salissa, joten limatulppaa tms en juuri osaa odotella... Olishan se sekin yllätys, kun isäntä on kotona Helsingissä niin alkaa tässä nyt vesiä vuotamaan :)
Minä kun olen jo valmiiksi kaikille ilmoittanut, että vauva tulee menemään yli ja syntyy vasta heinäkuun ekalla viikolla. Edelleen vaatteetki on siskon varastossa ja turvakaukalo pesemättä ym, joten no worry, no hurry!
Mutta. Vauva tuoksuu kuitenkin tällä palstalla jo todella vahvasti ja kieltämättä kateeksihan se pistää käymään... Ja kun eilen sain kanniskella kavein muutaman kuukauden ikäistä hymy-tyttöä puolisen tuntia niin tuntui vielä ihanammalta !!!
Nyt ruokaa tarjoamaan pojille ja sitte ulos!
Oivaa odotellen, Luuk@ 37+5
en jaksanut käydä emailista katsomassa sitä uutta salasanaa joten teen nyt näin.
AnumaamunA ymmärrän täysin tilanteesi. Kuulostaa juuri siltä kuin minulla oli esikoisen kanssa. Alapää oli tosi kauan kipeä. Leikattiinko sulla väliliha?. Mulla siis esikoiselta leikattiin ja se oli vielä synnytyksen jälkeen noin pari kolmevuotta kipeä lähinnä yhdynnän ja kuukautisten jälkeen kun side oli hautonut alapäätä. Mutta juuri tuo suihkuttelu ja ilmakylvyt auttoivat. Se että se pääsi ns tuulettumaan niin auttoi välittömästi. Nyt mulla tuli pieni repeämä joten nyt pystyin heti synnytyksen jälkeen istumaan. Nyt kun turvotus on laskenut niin tuntuu että tikit välillä vähän kiristää mutta nyt nekin on alkanut sulaa ja kohta on poissa.
Imettämisen suhteen vielä...mullakin nännit on ihan hellänä. Tänään pääsi liuta kirosanojakin kun sattui niin paljon. Rintakumia olen kanssa käyttänyt satunnaisesti mutta olen sitä yrittänyt välttää sillä minä olen juuri tällainen kahvila imettäjä joten kumit ei ole aina messissä kun liikuskelee. Olen esikoiseltakin tykännyt imettää istuvilleen. Nytkin oltiin maanantaina särkänniemessä ja siellä laitoin pojan viltin alle syömään ja itse istuin puistonpenkillä. Uskon että sinullakin tuo imetys helpottuu kunhan vaavi kasvaa vähän isommaksi. minä hankin muuten nyt imetystyynyn ja otin sieltä vaan vähän niitä styrox pallukoita pois niin niskat on kyl pysynyt nyt hyvässä kunnossa. Lisäksi kylmägeeliä niskoihin kun alkaa tuntumaan jäykkyyttä. ja toki ibumax 400 päivässä tai toinenkin jos oikein on jumissa. Tästähän tuli kuin mainos puhe mutta nää on mulla auttanut.
Tänään oltiin neuvolassa ekaa kertaa ja paino oli poitsulla noussut syntymäpainosta 200g. Eli ihan kivasti. Pituutta tullut 3,5 cm et hyvin on onneksi kasvua tullut. Kohta täytyy lähteä viemään esikoista yleisurheilukouluun.
Tsemppiä kaikille odottajille. Nauttikaa vielä omasta rauhasta. Nyt on vaan niin kiinni vauvassa. Pihahommissakin olin niin tissit vuoti maitoa.
Nyt onkin jo kiire
t. tr02 ja poitsu 2vk+2vrk
Poikamme Riku syntyi viimein tänä aamuna klo 4.07 raskausviikolla 40+2. Supistukset saatettiin loppujen lopuksi aikaan Cytotec-tapletin avulla (yksi riitti). Tabletti laitettiin kohdunsuulle eilen joskus klo 10 tienoilla ja sännölliset supistukset on kirjattu alkaneeksi klo 13. Saliin siirryttiin klo 20 ja halusin siellä heti epiduraaliin (se niistä lievistä kivunhoitokeinoista) ja se auttoi alkuun upeasti. Epiduraalipuudutusta pidettiin yllä kipupunpun avulla. Lisänä käytin ilokaasua, joka sekin toimi hyvin. Puolen yön jälkeen sain vielä parakervikaalipuudutuksen ja yhden aikaan vielä boluksen epiduraalitilaan. Tuon jälkeen sain jopa nukuttua jonkin aikaa. Välillä siirsin ajatuksia pois kivusta jopa laulamalla, helpotti muuten kummasti. Muutenkin käytin ääntä aika paljon. Ja poika siis syntyi klo 4.07. Oli veltto ja aika hiljainen heti synnyttyään ja saikin aluksi vain kuusi pistettä, mutta kolmannella pisteidenantokerralla sai hän pisteitä jo 9, eli toipui hienosti.
Synnytystä pitkitti se että vauva laskeutui vasta pitkällisten supistusten jälkeen niin alas että alkoi kunnolla availla kanavaa. Lisäksi pää oli jossakin määrin viistotarjonnassa eikä synnytys siten edennyt kunnolla ennenkuin pää kääntyi oikeaan asentoon. Vauvan kuntoa ilmeisesti heikensi se että napanuora oli kerran vartalon ja kaulan ympäri niin että se meni kainalon alta kerran. Siitä johtuivat myös sydänäänten laskut supistusten yhteydessä. Kaikenkaikkiaan synnytys oli kuitenkin selkeästi helpompi kuin esikoisen syntymä 5 vuotta sitten ja oli hieno kokemus.
Nyt voidaan molemmat jo hyvin. Itselleni ei tullut minkäänlaisia repeämiä, vain yksi pieni nirhauma joka ei menoa haittaa. Tikkejä ei tarvittu. Pojalla oli aluksi hieman ongelmia happisaturaatioarvojen suhteen, mutta ne ovat jo korjaantuneet. Myös pojan verensokeriarvot alkavat asettua. Syöminen on ollut toistaiseksi vielä vähän hakusessa, mutta ruokaa on pitänyt kuitenkin saada menemään alas jotta saadaan verensokerit kohdilleen. Viime syötällä onneksi jo rintakin alkoi vähän kiinnostaa vaikkei sieltä varmaankaan vielä paljoakaan irti saanut. Lisämaidolla on siis menty tähän asti. Mutta eiköhän se ruokailukin ala pikkuhiljaa onnistua normaalisti kunhan poika toipuu synnytyksen rasituksista.
Tulihan sille viestille mittaa ja varmasti jotain jäi synnytyksestä kertomattakin. Mutta joka tapauksessa tässä meidän synnytystarinamme pääpiirteittäin.
Terveisin Heinäminkki ja poika (ikää n. 17 h)
Eli painoa pojalla oli grammalleen tasan 4 kg ja pipon koko 37 cm. Pituutta ei ole vielä mitattu.
Heinäminkki
eli onnea kovasti Heinäminkille!
Nyt tässä vaan pikaisesti omaa napaa, käytiin tänään äippäpolilla, vauva on oikein päin (vihdoinkin pääsen siitä murheesta), painoarvio oli tällä hetkellä 3700g (apua, hullun iso, kuinka sen voi synnyttää??) ja vielä ei tehdä mitään kun paineet eivät ole liian korkeat, uuden ajan antoivat viikon päähän ja täytyisi perjantaina käydä neuvolassa mittauttamassa paineet viikonloppua varten.
Nyt sitten kysynkin että onko kellään epäilty raskausmyrkytystä ja kuinka sitä oikein tutkitaan? Kun mua kovasti ihmetyttää että vaan ultrasivat, katsoivat paineet ja pissan ja laittoivat uuden ajan, luulin että sitä jotenkin erilailla tutkitaan..
Täällä olis eräpäivä huomenna ja ihan todella yritin pienelle jo sanoa että koska on niin iso niin voisi hyvin jo ottaa ja jalkautua kohdun ulkopuolelle, mutta ehkäpä meille sitten tulee kuitenkin juhannusvauva, siihen oon nyt sitten asennoitunut.
Ruu ja masuasukki 39+6
Meevi: Voin kuvitella et on puuduttavaa toi odottelu, varsinkin kun on mennyt jo ton verran yli...mut eiks sul ollut toivoa käynnistyksestä jo huomenna tai torstaina?! Toi kyselyn alkaminen on mielenkiintoista, koska mulle jo nyt tulee välillä sellasia viestejä, et joko kohta alatte jakautumaan yms.. Heh, vielä ne ei hermostuta, mutta sit jos yli pärähtää ni voi olla et menee tän akan puhelin pois päältä;))
Kiva Fanny81 kun käyt kirjottelemassa kuulumisia:)
sinniäinen:Joo, henkisesti on pakko ajatella noin, tuntuu et muuten hajoo pää;) Mies on kyllä varma et me saadaan juhannusvauva...ois meidän vuosipäivä!Mutta katellaan nyt...sitten heinäkuussa kun 42+ käynnistellään;)) Tolla ajattelulla voi sitten vaikka positiivisesti yllättyä jos pikkanen päättäs tulla aikasemmin=)
-Ruu-: Hyvä et pääset synnärille näytille!!:)
Moi Hannalle pitkästä aikaa!:)Meillä oli kanssa kaikenmoista tossa matkan varrella ja elettiin koko ajan pääsiäisestä asti vähän varuillamme et jos vauva tuleekin liika aikasin, mutta eipä näytä nyt hirveesti merkkejä tulostaan;)
moi emppu:) Jos haluut mukaan listalle niin laita laskettuaikasi ja paikka mis synnytät, niin lisään!Ja tervetuloa mukaan!
helmi79: Etkös ollut kätilöopistolle menos synnyttää?! Mun mielest ne sano kun käytii tutustumas siel et yliaikaskontrolli on 41+3 ja sitten tapauskohtaisesti katsellaan tilannetta mut viimestään joskus 42+ käynnistellään... No tiedä häntä..toivottavasti ei tarviis sitä saada selville;))
Täällä ei edelleekään kummallista...eilen vihlas muutaman kerran tosi kipeesti tuolta mahan sivulta, mutta siihen se sitten jäikin...Tänään ihan jees olo:) Huomenna ois sitten edessä neuvola ja siellä ois vastassa joku ihan vieras neuvolantäti =/ Oma jäi täl viikol lomalle..tylsää...ja seuraaval viikol taas uusi täti...onneksi sillä oon pari kertaa käynny lääkärien yhteyksissä! Mutta tällästä!
Jaksamisia teille kaikille tasapuolisesti masukkaille kuin vauvautuneillekin!
Anneh ja pieni 37+2