Lue keskustelun säännöt.
Lasten ikäero noin puolitoistavuotta, kokemuksia?
18.12.2008 |
ja alku oli aika haipakkaa. Vaippoja vaihdoin sarjatyönä sohvalla, ja kipitin esikoisen perässä samalla kun vauva makasi sylissä tyynyn päällä ja imetin :)
Meillä esikoinenon myös oikea aurinko ja helppo tapaus.
Helpotti siinä vaiheessa kun lapset nukkuivat edes yhdet päikkärit samaan aikaan. Meilä oli kahdet tuplarattaat ja peräkkkäin istuttavat olivat paremmat, koska kummallakin oli oma rauha. Oltiin ekan kerran ulkomailla, kun nuorimmainen oli 5kk ja kivasti meni. Eli positiivisella asenteella pääsee pitkälle ja hyvillä päikkäreillä :)
Kommentit (32)
Esikoinen joutui mielestäni kasvamaan isoksi liian aikaisin. Oli kyllä topakka neiti jo pienenä ja aika aikaisin rupesi suht omatoimiseksi ja vaipoistakin oli pois ennen 2-vuotis synttäreitä.
Alku minusta meni aika helposti, kun pienempi nukkui niin paljon. Sitten kuopuksen ollessa noin ½-vuotias, ja edelleen söi öisin, esikoinen heräsi jo n.klo:6... Päiväunet kuopus nukkui aamupäivällä ~9-11 rattaissa ulkona, esikoinen nukkui päiväunet ~12-15, ja pienempi toiset päikkärit ~15-17. Silloin tuntui, että sai itse levättyä aivan liian vähän ja kotihommat jäi rästiin. Onneksi sitä ei kestänyt paria kuukautta pidempään! Silloin oli myös sosiaaliset kontaktit aika vähissä, kun aina oli jommalla kummalla nukkumis- tai ruoka-aika.
Sinänsä lyhyt ikäero on ihan hyvä, koska oikeasti lapsista tulee tosi hyviä kavereita keskenään. Välillä jopa tuntuu, että liikaa ovat yhdessä! Esikoisen ollessa pieni kun vauva syntyy, ei tule (tai ainakaan ei meillä tullut) mitään kovin isoja mustasukkaisuuksia. Myöskään mitään uhmia ei vielä tuossa iässä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei onneksi mies sairastunut, mutta ei ollut koskaan kotona. Uskon vieläkin, että hänellä oli toinen nainen ylitöiden sijaan, mutta kiinni hän ei jäänyt...
Apua en saanut mistään, esikoinen tuli pahaan uhmäikään ja vauva sairasteli. Neljään vuoteen en nukkunut kertaakaan yli 3 h pätkää!
Itse en suosittele kenellekään 1,5 vuoden ikäeroa. Se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi olla hyväkin ratkaisu joissain perheissä. Meillä ei.
että ikinä kuunaan en enää lasta halua. Teoriassa olisin halunnut neljä lasta, mutta lähes neljän vuoden raskaus- ja imetysvankila kaikotti kuvitelman yhtään isommasta perheestä. Meillä ei ole yhtään tukiverkkoa. Sukulaiset asuvat kaukana eikä heitä kiinnosta elämämme. Minä siis hoidin lapseni itse, ja siis aivan yksin. En päässyt koskaan edes roskapöntölle yksinäni. Asuttiin vielä kerrostalossa, joten en voinut edes rappusille lähteä jäähylle. Kun 24/7 on lapsi iholla kolme vuotta, voin sanoa, että sellainen nainen, jolla mummo hoitaa lasta vaikka kuukaudessa edes tunnin kaksi, ei tiedä mitään siitä, mitä on rankkuus lastenhoidossa. Aika oli siis tosi kamalaa, sori vaan. Mutta nyt on kivaa kun lapset ovat isompia.
Ap, meillä ikäero 1 v 8 kk. Tuplarattaat pakolliset, koska meillä ei ole autoa. Väsymys on pahinta kun esikoinen ei nuku enää päiväunia, mutta pärjätään ihan hyvin enkä mihinkään tätä vaihtaisi. Joka päivä ei edes väsytä.
Minä olen sen luontoinen että jaksan olla lasten kanssa enkä häiriinny vaikka kokoaika joku on sylissä tai lahkeessa. Iltaisin saan omaa aikaa kun lapset nukkuu ja kun mies on kotona niin aikaisemminkin joskus.
Oli lapsia yksi tai kaksi, joskus on raskasta ja pinna tosi kireällä, mutta taatusti kahden lapsen kanssa on rakastamistakin tuplasti ja se on mieletön rikkaus!
Ja ennen kaikkea, onko sulla sen ikäisiä lapsia? Usein vierestä katsottuna jotkut jutut näyttää paljon pahemmilta kuin ne onkaan, ja äideille aika kultaa muistot. JOten mitä sen on väliä, jos välillä on ollut rankkaakin, jos jälkeenpäin kuitenkin tuntuu, että hyvinhän siitä selvittiin.
Mulla ei ole tuolla ikäerolla lapsia, mutta naapurilla oli - vieläpä niin, että ensin yksi, ja 1-v 6kk ikäerolla kaksoset. Hengissä on kaikki vielä ja lapset ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies irtisanoutui lastenhoidosta jo esikoisen syntyessä
eli omasta jaksamisesta huolehtiminen oli a ja o,
muuten menee kuin kaksosia hoitaessa
- eli täsmällisyys ja rytmitys olennaista
12 tuttipulloa vedenkeitin strelointiin valmisruuat
lastenhoitoapua MLL:ltä kerran kk vähintään
( koska sosialihuoltolain mukaista kotipalvelua ei neuvolasta jostakin syystä joka perhe saa???)
välineet turvalliset
2 pinnasänkyä
portaissa turvaporitit
hellasuojat
aluksi brio- laadukkaat siis -yhdistelmävaunut sisaristuimella oli meillä- sitten brio kaksosten rattaat vasta kun vauvakin istui
VOIMIA ap- ja mies remmiin AUTTAMAAN
tyttöjen ikäero ja ei tarvittu tuplarattaita eikä meillä ollut tuolloin autoakaan käytössä.
Kauppamatkat isompi käveli pitäen vaunun työntöaisasta kiinni. Isompi oppi liikkumaan joka on vain positiivista. Nuorempaakaan en pitkään rattaissa lykännyt. Lasten tulee oppia kävelemään varhain itse ettei se mene siihen että kuusivuotiasta vielä lykätään rattaissa, näitäkin olen valitettavasti nähnyt.
Mielestäni on helppoa kun lapset ovat pienellä ikäerolla, isompi ei ymmärrä edes olla mustasukkainen tulokkaalle ja se on hyvä asia. Kun aikaa kuluu että vauva kasvaa on heillä leikkikaverit toisistaan ja sisarusten välinen suhde tulee todella vahvaksi.
Meidän tuttavapiirissä on neljän vuoden ikäerolla lapset ja heistä ei ole ollut seuraa toisilleen niin eri vaiheissa ovat menossa, kun kuopus alkoi leikkimään vanhempi oli eskari-ikäinen.
Meillä ei lapsen luonne muuttunut, otin hoitotoimiin mukaan ja imetettäessä vauvaa sisko istui vierellä sohvalla ja silitti jalkaa luvalla. Alkuun tuli viereen usein mutta huomasi ettei vauva ole hänelle uhka ja jatkoi leikkejään. Hyvin pärjättiin ja olin tuolloin yksinhuoltaja ja vastuussa lapsista jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset sairastelivat paljon, mies työmatkoilla ja pitkää päivää, ei hoitoapua tarpeeksi ja kaikenlaista. Samaan aikaan oli kyllä rakkaan sukulaisen kuolema, kun kakkonen syntyi, ja muuttoa, ja kaikenlaista, esikoinen erityislapsi, ilman diagnoosia ja epäilystäkään siitä ekat 3 vuotta, oli vaan rankkaa mutta selittelin lasten temperamentilla sitä.
Helpompaa oi kahden kuin yhden kanssa, tekemistä riitti ja lapsista oli alusta asti seuraa toisilleen.
Kapeilla rinnakkainistuttavilla isorenkaisilla tuplarattailla (leveys 74 cm) mentiin koiranulkoilutuslenkkiä joka päivä. Vieläkin nelivuotias joskus levähtää tuplissa kun ollaan kävelyllä, vaikka istuimet siis ovat vallanneet jo kaksi pienempää lasta.
Mustasukkaisuutta meillä ei ole nähty tähän päivään mennessä, riehumista ja painia kyllä senkin edestä...mutta vanhimmat kaksi ovat kuin paita ja peppu, vilkas tyttö ja hiukan rauhallisempi poika. ÄÄRIMMÄISEN tärkeitä toisilleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuten luulen että elämä olisi ollut ihan kohtuullista, sitten helpotti kun molempien korvat oli putkitettu...
Esikoisella ja kakkosella 1v 5kk, kakkosella ja kolmosella 1v1kk, kolmosella ja nelosella 11kk. Esikoisella ja kakkosella ei tarvittu tuplia, tai hankittiin mutta lapsi ei niissä istunut. Oli kyllä talvi ja lapsi pidemmät matkat sitten pulkassa, tai seisomalaudalla. Meillä ei ainakaan elämä ole mitenkään kamalaa ollut, vaan päinvastoin antoisaa. Lapsista todellakin seuraa toisilleen, eikä mitään mustasukkaisuuttakaan ole ollut:) Riippuu tiettenkin lapsien luonteesta, meillä ihan normaalvilkkaat muksut, mutta silti en ole tätä aikaa kamalana miltään osin kokenut.
Itse mietin näin jälkikäteen, että sillä on suuri merkitys, onko ystäviä, kummeja, isovanhempia, naapureita, joilta voi saada hoitoapua tai muuta jeesiä tiukkoihin tilanteisiin. Jos em. henkilöitä ei ole, kannattaa palkata esim. MLL:n hoitajia, jotta itse pääsee hengähtämään tai esim. tutkimuksiin sairaalaan, jotka voi kestää pidempään, eikä ole herkkua esikoisen tai myöhemmin molempien juoksennellessa pitkin käytäviä.