Vain yksi lapsi

tahtoo tuottaa pahaa mieltä. Tyhmä...

Mikä ihme on adobtio? Jotain sukua aboriginaaleille? Abduktio?

ja en ole sisarusta kaivannut kuin vasta nyt aikuisiällä, kun joudun yksinäni hoitamaan sairaalloisen äitini ja vieläsairaalloisemman mummoni asiat.



Ei ole pakko olla sisaruksia, hankitte lapsille kavereita harrastusten yms kautta, pidätte ovet auki kavereille ja vietätte paljon aikaa muiden lapsiperheiden kanssa. Tiedän monta monilapsista perhettä,jossa sisarukset eivät vietä yhtään aikaa toistensa kanssa eivätköä tule mitenkään edes toimeen keskenään. Itsellä nyt kolme lasta, ja onhan se mukavaa tavallaan, kun on lapsilla on sisarus, mutta kyllä nuo tuossa kasvaisivat, vaikka olisivat yksinäänkin.

tahtoo tuottaa pahaa mieltä. Tyhmä...

kenellekään pahaa mieltä, vaan kerron täysin oman mielipiteeni!! Minulla on parhaimpina ystävinä sisarukset ja on mahtava kuunnella heidän yhteisiä juttujaan ja tekemisiään ja vielä mahtavampaa kuin olisi itselläkin sisarus, jonka kanssa voisi tehdä samoin. Pahoittelen jos sain jonkun potemaaan pahaa mieltä,se ei ollut tarkoitus! Olen kyllä vanhemmillekin joskus sanonut, että olisitte nyt tehneet edes yhden sisaruksen. Eivät hekään siitä pahastuneet. Itselläni on kaksi lasta ja heillä yksi velipuoli ja haluaisin vielä yhden lapsen. Mulle iso perhe on sellainen unelmien täyttymys.

ja on ihanaa miten suurella rakkaudella häntä kohdellaan yhä, vaikka ukko on jo kolmekymppinen. :) Vanhemmat antaisivat vaikka nahkat selästään poikansa vuoksi, mutta ovat onnistuneet kasvattamaan lapsestaan todella empaattisen ja huomioonottavan ihmisen. Hän on aina saanut kokea olevansa rakastettu ja toivottu lapsi, ja tietää sen aikuisenakin.



Itse olen seitsenlapsisesta perheestä, ja olen taas kokenut jääväni hieman vähälle rakkaudelle ja vähälle huomiolle. Olen vähän arka ja epävarma tavallaan, ja uskon sen johtuvan jatkuvasta huomiosta kamppailusta lapsena.



Olen joskus kateellinen miehelle siitä, miten aidosti ja suoraan hänen vanhempansa häntä rakastavat, minulle se ei voi koskaan välittyä yhtä suoraan ja selkeänä.

tahtoo tuottaa pahaa mieltä. Tyhmä...

kenellekään pahaa mieltä, vaan kerron täysin oman mielipiteeni!! Minulla on parhaimpina ystävinä sisarukset ja on mahtava kuunnella heidän yhteisiä juttujaan ja tekemisiään ja vielä mahtavampaa kuin olisi itselläkin sisarus, jonka kanssa voisi tehdä samoin. Pahoittelen jos sain jonkun potemaaan pahaa mieltä,se ei ollut tarkoitus! Olen kyllä vanhemmillekin joskus sanonut, että olisitte nyt tehneet edes yhden sisaruksen. Eivät hekään siitä pahastuneet. Itselläni on kaksi lasta ja heillä yksi velipuoli ja haluaisin vielä yhden lapsen. Mulle iso perhe on sellainen unelmien täyttymys.

Viestiäsi ei nimenomaan kaivattu tähän ketjuun.

tahtoo tuottaa pahaa mieltä. Tyhmä...

kenellekään pahaa mieltä, vaan kerron täysin oman mielipiteeni!! Minulla on parhaimpina ystävinä sisarukset ja on mahtava kuunnella heidän yhteisiä juttujaan ja tekemisiään ja vielä mahtavampaa kuin olisi itselläkin sisarus, jonka kanssa voisi tehdä samoin. Pahoittelen jos sain jonkun potemaaan pahaa mieltä,se ei ollut tarkoitus! Olen kyllä vanhemmillekin joskus sanonut, että olisitte nyt tehneet edes yhden sisaruksen. Eivät hekään siitä pahastuneet. Itselläni on kaksi lasta ja heillä yksi velipuoli ja haluaisin vielä yhden lapsen. Mulle iso perhe on sellainen unelmien täyttymys.

Eli en vain tajua miksi on pakko tulla pyörittämään puukkoa haavassa.

Tähän viestiketjuun toivottiin positiivisia ajatuksia siitä, että jos perheessä on vain yksi lapsi. Jos haluat mollata yksilapsisia perheitä, perusta uusi viestiketju.

On tosi kiva huomata, että meitä yhden lapsen perheitä on ja että moni löytää iloa yhdestä lapsesta.

tahtoo tuottaa pahaa mieltä. Tyhmä...

kenellekään pahaa mieltä, vaan kerron täysin oman mielipiteeni!! Minulla on parhaimpina ystävinä sisarukset ja on mahtava kuunnella heidän yhteisiä juttujaan ja tekemisiään ja vielä mahtavampaa kuin olisi itselläkin sisarus, jonka kanssa voisi tehdä samoin. Pahoittelen jos sain jonkun potemaaan pahaa mieltä,se ei ollut tarkoitus! Olen kyllä vanhemmillekin joskus sanonut, että olisitte nyt tehneet edes yhden sisaruksen. Eivät hekään siitä pahastuneet. Itselläni on kaksi lasta ja heillä yksi velipuoli ja haluaisin vielä yhden lapsen. Mulle iso perhe on sellainen unelmien täyttymys.

Viestiäsi ei nimenomaan kaivattu tähän ketjuun.

jos ei kestä kuulla niitä asian molemmilta laidoilta. Ap:n oma kirjoitus: "Ja myös kommentit niiltä, jotka ovat perheensä ainoita, miltä asia nyt aikuisena tuntuu." Näin tuntuu, niin minkäs teet. On tyhmää työntää päätä pensaseen ja toivoa ettei negatiivisia mielipiteitä ole ja tule.

Toiveissa ollut enemmänkin , mutta näin käynyt ja onnellisia olemme.

Lpsi itse kaipaa kovasti vauvaa, (siis sisarusta itselleen) mutta ikää minulla jo 42 v, eli ei enää kyllä edes ole itsellä toiveissa.

Tosiaan on helppo matkustella ja lähteä ihan minne vaan yhden lapsen kanssa.

Ja lapselle pystyy antamaan aikaa, läksyt ehtii aina tarkistamaan ja harrastamaan juttuja yhdessä.

Vanhempien pitää huolehtia, että lapsella on riittävästi harrastuksia ja kavereita, niin kaikki sujuu varmasti hienosti.

tahtoo tuottaa pahaa mieltä. Tyhmä...

kenellekään pahaa mieltä, vaan kerron täysin oman mielipiteeni!! Minulla on parhaimpina ystävinä sisarukset ja on mahtava kuunnella heidän yhteisiä juttujaan ja tekemisiään ja vielä mahtavampaa kuin olisi itselläkin sisarus, jonka kanssa voisi tehdä samoin. Pahoittelen jos sain jonkun potemaaan pahaa mieltä,se ei ollut tarkoitus! Olen kyllä vanhemmillekin joskus sanonut, että olisitte nyt tehneet edes yhden sisaruksen. Eivät hekään siitä pahastuneet. Itselläni on kaksi lasta ja heillä yksi velipuoli ja haluaisin vielä yhden lapsen. Mulle iso perhe on sellainen unelmien täyttymys.

Miksi IHMEESSÄ tulet tähän ketjuun kirjoittelemaan tämmöisiä, kun aloittaja nimen omaan pyysi, ettei ruvettaisi ylistämään isoja perheitä tässä ketjussa?? Idiootti.

Koska niitä negatiivisia, "lapsella on pakko olla sisarus, muuten siitä tulee sosiaalisesti kyvytön mäntti"-viestejä saavat yksilapsiset perheet muutenkin kuulla. Ap on ihan taatusti kuullut em.lauseet moneen kertaan!! Hän toivoi tähän nimenomaan POSITIIVISIA kommentteja.

Itse tunnen ainakin sellaisia, nyt jo aikuisia ainoita lapsia, joista on kasvanut hyvän itsetunnon ja perusturvallisuuden omaavia kansalaisia. Ovat saaneet lämpöä ja kannustusta kotoaan ja se siivittänyt heitä tasapainoiseen elämään. Suuri lapsikatras ei ole välttämättä tae onneen, auvoisiin sisarussuhteisiin tai sosiaalisiin taitoihinkaan. Mänttejä löytyy kaikista ryhmistä - valitettavasti.

Huomasin vauva-aikana että pääni ei kestä lapsiperheen arkea kovinkaan hyvin, mies olisi halunnut useamman lapsen. Nyt on kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen sillä meillä on aikaa jokaiselle perheenjäsenelle tasapuolisesti ja yksi lapsi on helppo saada hoitoon tarvittaessa esim. sukulaiselle hätätilanteessa. Harrastuskustannukset jne. ovat pienemmät ja meillä on varaa niihin kun on vain yksi lapsi.

Kun ei sille mitään mahda, lisää lapsia ei vain tule vaikka kuinka tahtoisi! Hohhoi. Minustakin asiallista nyt vain kannustaa ap:ta, eikä kertoa niitä kurjia kokemuksia, vaikka niitäkin ehkä jollain on. Niinkuin löytyisi jokaisesta perhemallista hyviä ja huonoja kokemuksia.



Kirjoitin miehestäni, joka on vanhempiensa ainokainen. Pakko lisätä vielä, että ihanalla tavalla tulevat isovanhemmat intoilee tästä mahalapsesta! Fafa on korjannut leikkimökkiä tämän kesän, ja famu ostelee vauvatavaroita ja muumimukeja lasta varten, ja minulle kiristämättömiä sukkia ja muuta pientä ihanan kilttiä. He jos ketkä osaavat ottaa kaiken irti isovanhemmuudesta. Omille vanhemmille lapsenlapsi on jo seitsemäs, ettei ole kovinkaan uusi asia tämä. :)

olen itse ainoa lapsi, ja meillä on vain yksi lapsi. En ole koskaan kaivannut sisaruksia, joten ihan oikeasti ilman sisaruksiakin voi olla ihan onnellinen :)



Mutta hyvä puolia

-vanhemmilla on enemmän aikaa sille ainoalle lapselle

-ainoa lapsi oppii todennäköisesti helpommin olemaan yksin, eli ei ehkä tunne oloaan niin helposti yksinäiseksi kuin joku jolla on ns. aina seuraa

-monesti se ettei ole aina leikkikaveria kehittää mielikuvitusta

-yhta lasta on helppo kuljettaa mukana, eli ainokainen pääsee usein helpommin paikkoihin mihin monen sisaruksen kanssa ei pääsisi syystä tai toisesta. Tämä koskee sekä ihan perusjuttuja että mm. matkailua.

-itse ainakin opin myös tosi varhain nauttimaan aikuisten seurasta ja heidän keskusteluistaan. Tästä on ollut ihan oikeasti monella tapaa hyötyä, aikuisten kanssa keskustelussa oli enemmän haastetta mikä varmaan kehitti omiakin keskustelutaitoja ja ajattelua (esim. olin monessa asiassa varhaiskypsä, osasin ajatella tekojeni seurauksia pitkällä tähtäimellä jo varhain jne jne).

-raha. Tylyä, mutta totta on se, että yksi lapsi kuluttaa vähemmän varoja kuin 5. Eli taloudellinen tilanne on helpompi, ja voi vapaammin valita esim. lapsen harrastuksia, matkakohteita jne. ja jos tulee tiukkaa niin siitäkin on helpompi pärjätä.

-ekologisuus

-monet sanovat että ainokaiset eivät osaa ottaa muita huomioon. Tämä ei kuitenkaan pidä minusta paikkaansa (minusta kyse on enemmän luonteesta kuin sisarusten määrästä), ja asian voi ajatella myös toisinpäin: ainokaisilla ei ole sisaruksia kotona jotka ovat siellä seurana joka tapauksessa, joten sen ainoan lapsen on pakko oppia ottamaan muut huomioon jos haluaa saada seuraa.

-samoin monet väittävät että asioiden jakaminen olisi ainoille lapsille vaikeaa. Olen taas eri mieltä (pidän tätäkin enemmän luonnekysymyksenä), ja jälleen voi asian kääntää toisin päin: sisarukset joutuvat usein kilpailemaan vanhempien huomiosta ja ovat suunnilleen viivottimella mittaamassa kaikkien jäätelöpalojen kokoa -> sisarukselliset pitävät kynsin hampain kiinni OMASTA osuudestaan ja huolehtivat että he ITSE saavat aivan varmasti oman osansa.

Naita kun lukee, niin melkein tunttu silta, etta oliskin ehka ollut hyva 'hankkia' vain yksi lapsi! Siis todella ihanaa etta meilla on kaksi, mutta yritan vain sita viestittaa erityisesti ap:lle, etta ei yksi vamasti ole mikaan huono asia!



Niin, tarkeintahan on etta vanhemmat voivat ja haluavat antaa paljon rakkautta lapselleen/lapsilleen maaraan katsomatta, ja TOSI tarkeata etta kiellat itseltasi koskaan tuntematta minkaanlaista syyllisyytta, tulevaisuudessakaan, siita etta lapsesi on ainut lapsi!

näin useamman lapsen äidiltä:



Teillä ei tule menemään joka himputin :D ilta hermo siihen riehuralliin, jonka ne lapset _keskenään_ saa aikaiseksi. Kikatusta, juoksua, riehua, kuuroutta, lopulta joku pamauttaa pään seinään -> huutoa, itkua...



Pois en vaihtais, mutta oikeasti tuo on hermoja raastavaa! :D

ihanan paljon te olette löytäneet asiasta hyviä puolia. Olen jo joitain itsekin huomannut, kun lapseni on kuitenkin jo 5-vuotias.

Kirjoituksistanne tuli kuitenkin hyvä mieli.

Ja tosiaan - negatiiviset kommentit olen kuullut jo useaan kertaan ja monilta.



Joku kirjoittaja huomasi hyvän pointin - tuo aikuisten kanssa oleminen. Lapseni kykyä käyttäytyä tilanteissa joissa ei ole paikalla muita lapsia, pohdiskelevaa elämänasennetta ja hyvää keskustelutaitoa on ihmetelty usein. En ole koskaan aiemmin ajatellutkaan että sillä voisi olla tekemistä sen kanssa että hän on ainokainen...joutuuhan hän pakosti viettämään paljon aikaa pelkästään kanssa.



Halusin lapsen päiväkotiin juuri siitä syystä että hän oppisi toimimaan ryhmässä ja saisi kavereita. Mielestäni tämä on onnistunutkin hyvin.

Itse olen ajatellut positiivisena asiana myös sen, että en koskaan väsy häneen. Jaksan (ja myös mieheni tekee) aina tehdä asioita hänen kanssaan, lukea vaikka 15 kirjaa kerralla jne. kun kotitöitä ei ole yhden kanssa niin paljoa. Olen huomannut, että isossa lapsikatraassa lapset usutetaan helpommin leikkimään keskenään.



Onneksi lapsella on ystäviä ja samanikäisiä serkkuja & pikkuserkkuja joiden kanssa olemme paljon tekemisissä.



Itselleni oma veljeni on hyvin tärkeä, ja joskus surettaa että lapseni ei koskaan koe samaa.

Sekä minä että mieheni olemme perheemme aino ainoita lapsia. Olemme saaneet paljon aikaa, huomiota, taloudellista tukea jne vanhemmiltamme kun sitä jakamassa ei ole ollut muita. Molemmat olemma aina olleet itsenäisiä, etsineet omat kaverimme. Ainoan lapsen ei tarvitse tapella sisarusten kanssa. Olemme molemmat hyvin läheisiä vanhempiemme kanssa ja he auttavat paljon meidän ainoan lapsemme hoidossa. Jo lapsena olemme molemmat tottuneet olamaan yksinämme ja aikuisseurassa.



Minä olen kyllä kaivannut sisaruksia, erityisesti kun olen nähnyt miten läheisiä jotkut kaverini ovat sisarustensa kanssa. Mieheni ei ole koskaan halunnut sisaruksia. Mun vanhempani eivät edes halunneet kuin yhden lapsen, sen sijaan mieheni äiti olisi halunnut paljon lapsia, mutta sai ainokaisensa 40-vuotiaana pitkän lapsettomuuden jälkeen (naimisiin 26 v ja lapsi sai tulla heti, 14 vuotta odotusta). Anoppi toivoisi lisää lapsenlapsia, mutta vaikuttaa siltä, ettei lasten saaminen tule meillekään enää ainakaan helppoa olemaan.



Anoppini ja hänen sisarensa ovat hyvin läheisiä. Heillä on ideaali kuva sisaruudesta. Anoppini siskolla on kolme lasta, kaikki nykyisin aikuisia miehiä, joilla on hyvin pienet ikäerot. Teoriassa nämä lapset siis voisivat olla läheisiä. He ovat kuitenkin aivan erilaisia persoonia, arvostavat erilaisia asioita, luonne-erot ovat valtavia. He eivät juurikaan ole tekemisissä keskenään, tapaavat korkeintaan kerran vuodessa. Kaksi veljistä soittelee noin muutaman kuukauden välein toisilleen, kolmas ei juurikaan. Mitään riitaa ei ole, mutta heillä ei vain ole juurikaan yhteistä. Anoppini sisar (ja myös anoppini) kärsii asiasta suunnattomasti, koska "sisarusten kuuluu olla läheisiä". Oikeasti sisarukset voivat olla rikkaus, mutta myös yhdentekeviä toisilleen.

aina oli aikuisten huomiota tarpeeksi

ei tarvinnut tapella sisarusten kanssa

ei tarvitse olla katkera siitä että veli sai enemmän periksi aina tai sisaren lapset enemmän rahaa kuin minun

ei tule riitoja perinnöstä