Tuntuuko lapsen kouluarvostelu pahalta?
Lapseni ovat vasta alle kouluikäisiä, mutta monia lasten todistuksiin tai muuhun kouluarviointiin liittyviä ketjuja lukeneena on mieleeni tullut että tuntuukohan se kirjallisen (tai suullisen) arvioinnin saaminen lapsensa taidoista vanhemmista yleensä pahalta.
Tiedän että lapseni ovat "normaaleja" siinä mielessä että osaavat joitain asioita oikein hyvin ja joitain sitten heikommin. En oleta tai halua heidän saavan puhdasta "osaa erinomaisesti" riviä todistukseen ekalla tai myöhemminkään.
Jotenkin ajatuksena hirvittää kuitenkin se oman lapsen ja tavallaan samalla itseni arvostelu. Kun näitä pikkulapsia vain enimmäkseen kehutaan. Tietenkin on aina uusia harjoiteltavia asioita, mutta en näitä keskusteluja pidä varsinaisena arviointina.
Onkohan tämä ajatus ihan hassu? Ehkä tässä tulevan eskarivuoden aikana kehityn itsekin vastaanottamaan kaikenlaista palautetta lapsistani.
Mitenkä on? Tuntuuko pienten koululaisten arviointi (sai sitten hyvät tai huonot arviot) äidistä pahalta?
Kommentit (10)
nyt juuri pelottaa jos todistus onkin "märkä rätti päin kasvoja". Pidän lapsiamme melko fiksuina ja mukavina, mutta varsinaista tietoa ei ole siitä mihin lapseni sijoittuvat ikätovereidensa seurassa.
Kurjalta tuntuu että se huoleton lapsuus on loppu ja lapsen pitää oppia ja osata monenlaista. Toisaalta varmaan se koulunkäynti sujuu ihan yhtä luontevasti kun aikaisempikin elämä. Näin ennen koulu-uraa se hyppäys tuntuu vaan isolta ja se pelottaa jos se koulunkäynti onkin tosi työlästä ja vaikeaa. (Näitä huolia en toki lapselle näytä. Hän on innoissaan menossa kouluun.)
tuntui kun sanallinen arvostelu tokaluokkalaisella hyvin latistava, ei tippaakaan kannustava. Ja ihmettelen kun av:lla sanotaan että kyllä noinkin pienen lapsen pitää tottua rehelliseen palautteeseen.
Kummankin lapsen todistus oli keskitasoa (rastit keskimmäisessä rivissä) ja se riittää ihan hyvin.
meiläl vanhin poika menee luokan parhaana ysille ja keskimmäinen ekalle. Keskimmäiselle olen yrittänyt kertoa, että yhdessä opetellaan koulurutiineja ja mitään ei tarvitse vielä osata. Pojalla pelottaa, että joutuu jälki-istuntoon jos myöhästyy tai ei osaa jotain, joten tukena ja turvana täytyy olla. Opettajan kanssa käyn juttelemassa, jos alkaa pelkkää negatiivista palautetta tulemaan. Mielestäni on ammattitaidon puutetta, jos ei keksi kuin negatiivista palautetta. Jokaisessa meissä ja varsinkin pienessä alakoululaisessa on hyvät puolensa, niitä pitää vahvistaa, se vahvistaa samalla itsetuntoa ja halua oppia!
Paljonhan se on äidistä itsestäänkin kiinni, mitä siellä todistuksessa lukee.
Meillä oli lapsille alakoulun puolella kuutosen keväälle asti kirjallinen arviointi, mikä kummallakin oli kyllä hyvin paikkansapitävä. Varsinkin toisen lapsen opettaja osasi kiteyttää osaamisen/ei-osaamisen mukavasti, ja arvostelut menivät aivan nappiin.
Negatiiviset asiat oli sanottu mukavasti, esim. tyyliin "Osaat hyvin matematiikan perusasiat, mutta huolellisuudessa olisi vielä harjoittelemista. Muistapa jatkossa tarkastaa laskut kunnolla."
ehkä johtuu siitä että lasteni todistukset ovat olleet hyvää ja erinomaista sisältäviä ennen numeroiden saantia.
Vain kerran on mennyt opella arviointi poskelleen, lapsi ei saanut erinomaista matikasta vaikka oli aina tehtävät tehty ja kokeet täysillä pisteillä niin arvio oli kohdassa hyvä.
Aiheesta lapsi pahoitti mielensä ja toki olin yhteydessä opettajaan koska huonoimmin kokeissa menestynyt tyttö sai erinomaisen joka sekin oli väärin. Epäilen että opettaja teki vahingossa virheen jota ei ollut munaa tunnustaa.
Opettaja sössötti puhelimeen että erinomaiseen pitäisi olla matematiikan harrastaneisuutta ja plaap plaap. Seuraavassa todistuksessa asia oli arviointi oli oikeanlainen.
Nyt on opettaja vaihtunut, samoin koulukin ja todistuksessa komeilee 10 matikassa ja se on lapselle kunnia-asia koska osaa ja ymmärtää sekä menestyy kokeissa kympillä.
Lapsi on lahjakas mihin sitten tarttuukaan, keskiarvo 9,3. Lisäksi hänellä on erinomainen muisti joten lukee vain kertaalleen koealueen ja tekee läksyt tietenkin.
Kun lapsella on kaikki sujunut moitteettomasti niin mielipahaa ei ole päässyt syntymään.
ja sehän riippuu tasan tarkkaan open omasta skaalasta, onko hyvä vai erinomainen. Jollekin opelle erinomaisen on vain 10 oppilas, jollekin toiselle taas 9-10 oppilas.
Numerotodistus on paljon selkeämpi ja vähemmän ope voi sooloilla
Minä ymmärrän sen, että kaikki todistukset ovat välitodistuksia ennen peruskoulun päättötodistusta. En ota itse stressiä todistuksista, enkä sen vuoksi stressaa lapsianikaan niillä. Muutenkin pidän kaikista tärkeimpänä sitä, että lapseni kohtelevat muita ihmisiä kunnioittavasti. Kirjaviisaus on ihan toisarvoista.
Ja oikeastaan yhtä merkintää lukuunottamatta hyvin paikkansa pitävä, uskoisin että todell hyvin piti paikkansa. Siinä huomioidaan monia puolia, ehkä sanallisuutta vielä enemmän sais meillä olla.