🍔 Lihavat ja laihduttajat, TIEDÄTTEKÖ kuinka vaikeaa on pysyä hoikkana laihduttamisen jälkeen? 🍔 Asiasta on tehty useampi tuore tutkimus.

Isokaan lihas ei kuluta, jos se ei tee työtä.

On ihan sama onko lihas iso vain pieni, kun se tekee kuitenkin sen saman työn.

Käytännössä normaalikokoinen lihas on paras, koska se on kestävä ja jaksaa tehdä pitkiä suorituksia.

Vierailija kirjoitti:

Peruuttamaton vahinko tapahtuu ensimmäisellä lihotuskerralla.

Sanoo jojoläski joka ei vaan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Painoa ei hallita laihduttamalla vaan muuttamalla elämäntapoja.
180cm, 52M
100kg => 85kg
Muutin ruokailua. Ei juustoa, aamupala 2 palaa weetabixia ja niukasti hilloa. Vähensin perunoita, riisiä  tai pastaa. 
muutos kesti vajaa 2 vuotta.

Nyt projekti 
85kg => 80kg, mutta ei mee hyvin teen siis asiota väärin koska 88kg
Lisäsin liikuntaa ja lihasmassa kasvanut älyhärpättimien mukaan 36kg => 40kg. En toivonut tätä. En käy punttiksella.

Voisin luopua lounaasta, mutta se ei sovi vaimolle. (50kg)

Kaitin joskus totaalipaastoa. 2 viikkoa ei syömistä. Ainut ei vesi oli kahvi maidolla, sokeria en käytä.
Paino putosi 2kg

Vaimosi siis kertoo koska sun pitää syödä? Justiinsa.

Typerää lannistavaa roskaa tämä aloitus. Ensinnäkin se on puppua että keho tulkitsisi hallitun kalorivajeen nälänhädäksi. Ihmisten nyt vain on perhanan vaikea muuttaa vuosikausia, jopa vuosikymmeniä jatkuneita tottumuksia, kuten tiettyjä annoskokoja tai jatkuvaa napostelua, joten sitten kun sitä oikeasti koko ajan ajattelee ja vahtii, niin tottakai nälän tunne kasvaa. Mutta ihmiset obat tehneet sitä kautta historian, että yltäkylläisyyden aikana (kesällä) lihotaan ja talvella poltetaan varastoja, kun ruokaa on vähemmän saatavilla. Kummasti on kaikilla esivanhemmillamme silti pysynyt aineenvaihdunta ihan hyvänä, vaikka tällaisen "jojolaihduttamisen" pitäisi muka pilata se.

Ja keho tottuu. Pari kuukautta kun jaksaa näitä pienempiä annoksia tai jättää välipalat väliin tai alkoholin pois, niin uudesta tavasta on tullut rutiini ja kituutuksen tunne katoaa.

Myös aloituksen väite siitä, että rasvasolut pysyvät ikuisesti ja laihduttajan pitää koko loppuelämänsä syödä vähemmän kuin aina hoikkana pysyneen on pötyä. Keho ei säilö mitään turhaan, mutta luopuu tietyistä asioista hitaasti. Siksi ne, jotka ovat onnistuneet pitämään itsensä laihdutuksen jälkeen normaalipainossa about kolme vuotta alkavat jo tuntea sen helpoksi pysyä siinä. Ne rasvasolut vähenevät pikkuhiljaa kun niitä ei käytä.

Vierailija kirjoitti:

Logiikkaa kannattaa käyttää:



Laihdutetut kilot tietenkin palaavat, jos kuurin jälkeen palaa entiseen tapaan syödä. Ainoa keino pysyvään painonpudotukseen on elämänmuutos. Siis sellainen ruokavalio ja liikunnan määrä, jolla laihtuu ensin normaalipainoon ja pysyy sitten siellä.

Pikakuurit ovat vain "kertakäyttöä" varten, esim. kun haluaa laihtua johonkin tiettyyn juhlatilaisuuteen jotta nätti puku  mahtuisi ja sen jälkeen suostuu sitten lihoamaan takaisin entisiin - ja taas hidastui aineenvaihdunta lisää...

Lihasmassan kasvattaminen kannattaisi: Viime vuonna juuri tuli tutkimustulos siitä, että aineenvaihdunta EI itsestään hidastu iän myötä. Se mitä sen sijaan tapahtuu on, että kun ihmiset huomaamattaan vähentävät liikuntaa iän myötä, he vaihtavat lihasmassaa rasvakudokseen. SE on se mikä hidastaa aineenvaihduntaa.

Ja pikakuurit yleensä vähentävät lihasmassaa rasvan ohella.

Eikö elämäntapamuutoksessakin tarvitse laihtuakseen olla miinuskaloreilla eli kestää nälkää?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen juuri tuollaisessa jojossa ollut 15 vuotta, eli laihdutan ja lihon takaisin. Mutta kun ei vaihtoehtoa oikein ole. Jos lopetan laihduttamisen, minä vaan lihon ja lihon lisää. Parempi se on sitten jojoillakin kuin lihoa 200-kiloiseksi koska edes välillä ei tule laihtumisia. 

Ja niille jotka saarnaa elämäntapamuutoksista ja pikakuureja vastaan - valitettavasti ei omasta kokemuksesta, eikä tutkimustiedon mukaan, laihdutustuloksen säilyminen ole yhtään parempaa rauhallisella elämäntapamuutoksella kuin pikakuurillakaan. Molemmilla prosentti on surkea, jos tarkastellaan laihdutustuloksen säilymistä 2 tai 5 vuoden ajan tavoitepainon saavuttamisesta. 5-8% onnistuu. Ja sitä vähemmän on onnistujia, mitä enemmän on ollut liikapainoa ja painonpudotusta, koska nälänsäätely, suolistobakteerit ja -hormonit jne. tuppaa menemään pahemmin sekaisin 50 kilon pudotuksesta kuin 15 kilon. Toki on geneettisesti yksilöllistä myös, kuinka pahasti käy. 

Itse valitettavasti kuulun niihin, joilla hidas, järkeväkin painonpudotus kuukausien myötä johtaa aina järjettömiin syömishimoihin ja jossain vaiheessa yhä tiheneviin repsahduksiin, joiden aikana syödään kuin ruoka olisi maailmasta loppumassa ilman mitään kontrollia, suorastaan syömishäiriötyyliin. 

Tuttu uskoi netissä kuulemansa pajunköyden, että ylensyöminen johtuu siitä että on rajoittanut itseään laihdutuksilla ja että ainoa keino päästä ahmimisesta on antaa itsensä vain syödä ilman rajoituksia niin paljon kuin mieli tekee, "nälkään pitää aina vastata". Teorian mukaan laihtuminen alkaa itsestään jossain vaiheessa kun toimii näin. Noh, tämän mallin seurauksena hän lihoi aivan ennen näkemättömiin mittoihin. Laihtuminen ei koskaan alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Typerää lannistavaa roskaa tämä aloitus. Ensinnäkin se on puppua että keho tulkitsisi hallitun kalorivajeen nälänhädäksi. Ihmisten nyt vain on perhanan vaikea muuttaa vuosikausia, jopa vuosikymmeniä jatkuneita tottumuksia, kuten tiettyjä annoskokoja tai jatkuvaa napostelua, joten sitten kun sitä oikeasti koko ajan ajattelee ja vahtii, niin tottakai nälän tunne kasvaa. Mutta ihmiset obat tehneet sitä kautta historian, että yltäkylläisyyden aikana (kesällä) lihotaan ja talvella poltetaan varastoja, kun ruokaa on vähemmän saatavilla. Kummasti on kaikilla esivanhemmillamme silti pysynyt aineenvaihdunta ihan hyvänä, vaikka tällaisen "jojolaihduttamisen" pitäisi muka pilata se.

 

Ja keho tottuu. Pari kuukautta kun jaksaa näitä pienempiä annoksia tai jättää välipalat väliin tai alkoholin pois, niin uudesta tavasta on tullut rutiini ja kituutuksen tunne katoaa.

 

Myös aloituksen väite siitä, että rasvasolut pysyvät ikuisesti ja laihduttajan pitää koko loppuelämänsä syödä vähemmän kuin aina hoikkana pysyneen on pötyä. Keho ei säilö mitään turhaan, mutta luopuu tietyistä asioista hitaasti. Siksi ne, jotka ovat onnistuneet pitämään itsensä laihdutuksen jälkeen normaalipainossa about kolme vuotta alkavat jo tuntea sen helpoksi pysyä siinä. Ne rasvasolut vähenevät pikkuhiljaa kun niitä ei käytä.

Etkö ole huomannut, että moni laihduttaja luovuttaa just tuollaisen jäätäväksi pahentuneen nälän edessä ja repsahtaa mässäämään kaksin käsin?

Tässäkin ketjussa moni on kertonut laihdutuksensa päättyneen mässäilyyn kovan nälän takia.

Varmasti laihdutuksen jälkeen kolme vuotta tervepainoisena pysynyt voi välttyä itsensä lihottamiselta, mutta ongelma on siinä, että lähes kaikille on ylitsepääsemättömän vaikeaa pysyä laihdutuksen jälkeen tervepainoisena noin pitkään.

Ekalla itsensälihottamiskerralla tapahtuu peruuttamaton vahinko. Sieltä ei enää ole paluuta tervepainoiseen elämään. Ai kun kiva, kun tämä ainoa elämä on tullut pilattua lihottamalla itsensä.

Ja älkää väittäkö, ettei teitä ole varoitettu lihottamasta itseänne.

Laihduttaminen ei kannata vaan elämäntapa muutos.