Lue keskustelun säännöt.
HS :"Nuorista miehistä ollaan huolissaan: Eero, Erik ja Taito kertovat nyt, miksi heidän elämässään ei tapahdu mitään"
25.10.2026 |
Erik jäi vuosi sitten työttömäksi. ”Voi mennä kaksi vuotta, että ei löydä mitään.”
Kun Eerolle tulee riita, hänen päässään sumenee. Hän ei ymmärrä, mistä hänen vihansa tulee.
Taito on eksyksissä. ”Nyt ei oo ainakaan mitään haaveita tai toiveita.”
Kuluvana vuonna on kannettu huolta muun muassa poikien ja nuorten miesten asunnottomuudesta, lihavuudesta, machoilusta, mielenterveydestä, oppimistuloksista, rasismista, syrjäytymisestä, tuloista, uhkapelaamisesta, väkivallasta ja yksinäisyydestä. Yleensä viitataan tilastoihin. Ja niitähän riittää.
Tilastotieto kertoo: Nuorten miesten kokemus osallisuudesta on viime vuosina heikentynyt. Vuonna 2024 joka seitsemäs pari–kolmekymppinen mies koki erittäin heikkoa osallisuutta.
Taitolla todettiin lapsena adhd, mutta teininä avun hakeminen on ollut vaikeaa.
Eerollakin on keskittymisvaikeuksia. Digilaitteet eivät helpota asiaa.
Erik ei ole innoissaan ajatuksesta, että pitäisi palata koulunpenkille. Hän on aina pitänyt pänttäämistä tylsänä. Mieluummin hän tekee töitä käsillään. Nyt hän toivoo lumisadetta. Talveksi on sovittu keikkatyö lumenauraajana.
https://www.hs.fi/feature/art-2000012263256.html
Kommentit (150)
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko nämä miehet vaikka miettiä menevänsä tanssikursseille, kieliä oppimaan tai vapaaehtoistoimintaan? Sitä kautta voi hyvinkin löytyä nainen elämään!!
Voisivat ja varmaan miettivätkin.
Mutta, sinäkään et ymmärrä sitä että pelkkä miettiminen ei riitä. Pitäisi oikeasti osata mennä sinne. Sinä kuvittelet että asioita vain tehdään ja sitten ne tapahtuu, koska sinulle on opetettu niin. Mutta, sellaisen lapsen elämä ei toimi noin, joka on saanut kaiken valmiina ja jonka elämää ja kehitystä ei ole ohjattu, jolle ei ole neuvottu mitään tai jota ei ole opetettu lainkaan.
Esimerkiksi omat vanhempani eivät vieneet minua koskaan mihinkään. He eivät opettaneet minulle mitään taitoja. Kaikki tuli kyllä valmiina pöytään, mutta minä itse en osannut mitään. Olin hyvä koulussa, mutta ei koulu valmista elämään! Ei koulussa kukaan opettanut sitä miten tehdään ruokaa, pestään vaatteita, haetaan töitä, tai varsinkaan sitä että miten haetaan harrastuksiin.
Muistan koulusta nimittäin erään yhden hetken erittäin selvästi.
Olen taiteellisesti lahjakas, tosin kiitos vanhempieni, se lahjakkuuskausi tuli ja meni. Hain kirjastosta kirjoja joissa opetettiin maalausta ja piirtämistä, mutta ei kaikkea voi oppia vain kirjoja lukemalla. Eräällä piirustustunnilla näin eräällä tytöllä todella upean pilvimaiseman ja kun meillä pojilla oli ollut yhä edelleen niitä nurkka-aurinkoja ja pumpulipilviä sinisellä pohjalla, tuo nainen teki aitoja pilviä parilla kolmella värillä. Kun kysyin että missä hän on sen oppinut, hän kertoi että käy taidekursseilla.
Vasta silloin tajusin että on olemassa taidekursseja.
Mutta, kun koko elämäni ajan vaatteet olivat ilmestyneet kaappiin, ruokaa oli tullut naaman eteen jne, minä kuvittelin, aivan kuten muutkin miespuoliset kaverini, että äidit jotenkin etsii harrastuksia lapsille! Niin minä sitten kouluaikani istuin hiljaa ja toivoin ja odotin että äiti sellaista ehdottaisi että minäkin pääsisin taidekursseille oppimaan. Sitä päivää ei koskaan tullut.
Vasta aikuisena ymmärsin missä tuo kasvatusmetodi menee vikaan. Pojat yleensä ovat laumasieluja jotka palloilevat ryhmissä. Ryhmässä he näyttävät siltä niinkuin osaisivat jotain, vaikka todellisuudessa he eivät osaa mitään. He eivät myöskään puhu mistään tunteistaan tai oppimisestaan koska ”naisten hommat”, joten mitkään taidot eivät myöskään välity pojilta toisille, ennenkuin on jo aivan liian myöhäistä.
Tuo osaamattomuus aiheuttaa pojille ja nuorille miehille myös sen että heidän aikaisempi hyvä itsetunto tuhoutuu kerralla kun he tajuavat että joku muu osaa ja että tytöt osaavat, mutta että minä en osaa yhtään mitään.
Tässä on kyllä todella hyvää pohdintaa. Herää kysymys, missä näiden nuorten miesten isät ovat? Suomi on isättömiksi poikien maa. Isän pitäisi ohjata poikansa elämään.
Totta tuo on mutta se missä tehdään virheoletus on alkaa vertaamaan naista/miestä tai tyttöä/poikaa ja yrittää rinnastaa heitä toisiinsa.
Koiraalla on koiraan biologia ja maneerit joka lajissa, naaraalla naaraan.
Yksi suurin ongelma nykypäivänä on tämä järjetön sekoittuminen ja roolittomuus. Ne roolit ovat olemassa sitä varten, että vuosituhansien kuluessa ollaan huomattu tietyn toimintamallin sopivan tietylle genetiikalle. Se ettei hahmota omaa sukupuoltaan ja käyttäytyy toisen roolissa on se mistä ongelmat alkavat.
Miehet eivät ole erityisen taiteellisia. Miehet tekevät tämän tyyppisiä rooleja siksi, että kasvatustyö on tärkeämpää ja naiset tekevät siksi sitä.
Jos kestää totuuden niin se on, että mies on ns. Aiempi malli ja nainen kehittyneempi versio. Monin tavoin. Mies on toisinaan jopa värisokea, ja kuolisi luonnossa koska ei erota marjojen värejä. Miehet ja naiset eivät ole samaa lajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella harmi että tässä ketjussa näkee ettei noilla pojilla tule olemaan toivoa. Kun on ensin yhteiskunta polkenut pojat suohon, sitten tulee vielä tämän ketjun ”asiantuntijat” ja potkii lisää pähän. Kyllä nämä ”asiantuntijat” tietää. He osaavat jopa nimetä syyt, kuten puhelimen, netin, pornon jne.
Samalla yksi esitti jopa terapiaa jolla mielenterveys korjaantuu, kuten työ, sukuloiminen ja työ.
Eivät kuitenkaan osanneet lukea että työtä on haettu ja sitä ei ole pariin vuoteen löytynyt. Luulisi että ”asiantuntijoilla” jos keillä, olisi myös lukutaitoa, mutta eihän näiltä asiantuntijoilta sellaista perustaitoa voi vaatia, sillä sehän olisi vaatinut aikoinaan opiskelua!
Kai maailmassa on vielä maita, joissa tehdään perustasoista käytännön työtä, joka ei vaadi koulutusta? Jos ja kun sellaista ei löydy Suomesta niin sitten ruvetaan järjestelmällisesti lähettämään näitä miehiä maailmalle hommiin. Maksetaan vaikka liput ja heippa. Ei me voida täällä heille työksi muuttua. (Jos siis se on se mikä heitä parhaiten auttaisi)
Tuo työjuttu pitää kyllä jossain vaiheessa unohtaa. Jos ihminen saa sosiaaliturvan ja hänellä on lisäksi 24h vuorokaudessa vapaata aikaa niin pitäisi keksiä jotain järkevää, ei-vahingollista tekemistä kyllä. Tällainen tilanne on parempi kuin se että pitää raataa orja jossain rutiineissa.
Järkeä sen verran ettei tee mitään vahingollista, kuten katsele aikuisviihdettä ja simuloi sotia, vaan tähtää johonkin rakentavaan toimintaan, vaikka se ei olisi se alfan 10000e/kk työ.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko nämä miehet vaikka miettiä menevänsä tanssikursseille, kieliä oppimaan tai vapaaehtoistoimintaan? Sitä kautta voi hyvinkin löytyä nainen elämään!!
Voisivat ja varmaan miettivätkin.
Mutta, sinäkään et ymmärrä sitä että pelkkä miettiminen ei riitä. Pitäisi oikeasti osata mennä sinne. Sinä kuvittelet että asioita vain tehdään ja sitten ne tapahtuu, koska sinulle on opetettu niin. Mutta, sellaisen lapsen elämä ei toimi noin, joka on saanut kaiken valmiina ja jonka elämää ja kehitystä ei ole ohjattu, jolle ei ole neuvottu mitään tai jota ei ole opetettu lainkaan.
Esimerkiksi omat vanhempani eivät vieneet minua koskaan mihinkään. He eivät opettaneet minulle mitään taitoja. Kaikki tuli kyllä valmiina pöytään, mutta minä itse en osannut mitään. Olin hyvä koulussa, mutta ei koulu valmista elämään! Ei koulussa kukaan opettanut sitä miten tehdään ruokaa, pestään vaatteita, haetaan töitä, tai varsinkaan sitä että miten haetaan harrastuksiin.
Muistan koulusta nimittäin erään yhden hetken erittäin selvästi.
Olen taiteellisesti lahjakas, tosin kiitos vanhempieni, se lahjakkuuskausi tuli ja meni. Hain kirjastosta kirjoja joissa opetettiin maalausta ja piirtämistä, mutta ei kaikkea voi oppia vain kirjoja lukemalla. Eräällä piirustustunnilla näin eräällä tytöllä todella upean pilvimaiseman ja kun meillä pojilla oli ollut yhä edelleen niitä nurkka-aurinkoja ja pumpulipilviä sinisellä pohjalla, tuo nainen teki aitoja pilviä parilla kolmella värillä. Kun kysyin että missä hän on sen oppinut, hän kertoi että käy taidekursseilla.
Vasta silloin tajusin että on olemassa taidekursseja.
Mutta, kun koko elämäni ajan vaatteet olivat ilmestyneet kaappiin, ruokaa oli tullut naaman eteen jne, minä kuvittelin, aivan kuten muutkin miespuoliset kaverini, että äidit jotenkin etsii harrastuksia lapsille! Niin minä sitten kouluaikani istuin hiljaa ja toivoin ja odotin että äiti sellaista ehdottaisi että minäkin pääsisin taidekursseille oppimaan. Sitä päivää ei koskaan tullut.
Vasta aikuisena ymmärsin missä tuo kasvatusmetodi menee vikaan. Pojat yleensä ovat laumasieluja jotka palloilevat ryhmissä. Ryhmässä he näyttävät siltä niinkuin osaisivat jotain, vaikka todellisuudessa he eivät osaa mitään. He eivät myöskään puhu mistään tunteistaan tai oppimisestaan koska ”naisten hommat”, joten mitkään taidot eivät myöskään välity pojilta toisille, ennenkuin on jo aivan liian myöhäistä.
Tuo osaamattomuus aiheuttaa pojille ja nuorille miehille myös sen että heidän aikaisempi hyvä itsetunto tuhoutuu kerralla kun he tajuavat että joku muu osaa ja että tytöt osaavat, mutta että minä en osaa yhtään mitään.
Tässä on kyllä todella hyvää pohdintaa. Herää kysymys, missä näiden nuorten miesten isät ovat? Suomi on isättömiksi poikien maa. Isän pitäisi ohjata poikansa elämään.
Hyvä pohdinta = mies syyttää ongelmistaan äitiään? Jep jep.
Vierailija kirjoitti:
en pääse lukemaan koko juttua, mutta aika masentavan kuuloista elämää tuon alun perusteella. Yksi sanoi valvoneensa puhelin kädessä kolmeen yöllä. Nämä digilaitteet passivoittaa nuoria. Siihen päälle energiajuomia ja mäkkiruokaa. Ei ihme jos ei jaksa mitään.
No onneksi noilla on ainakin tuo joku poikien ryhmä joka kokoontuu ihan kasvokkain.
Vääränlainen ruoka voi oikeasti tehdä ihmisen sairaaksi, samoin kuin terveellinen ruokavalio voi tehdä olon paremmaksi. Kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota siihen, mitä syö ja juo. Mäkkisafkat ja energiajuomat ei auta ketään, eikä niistä kannata tehdä itselleen normaalia ruokavaliota. Siihen kun vielä lisää digilaitteen tuijottamisen tuntikausien ajan niin ei mikään ihme jos olo on kuin zombiella. Saattaa kuulostaa kliseeltä, mutta liike on oikeasti lääke moneen vaivaan. Nykynuoret "elävät" ihan liikaa somen kautta. Kannattaa välillä nostaa katse ylös kännykästä ja lähteä liikkumaan. Muistan kuinka itse en masentuneena pitänyt ollenkaan siitä, että lääkäri jankkasi liikunnan tärkeydestä, mutta ihan tottahan se oli. Masentuneena pahin juttu, minkä itsellesi voit tehdä, on jäädä kotiin makaamaan. Sitten kun vielä syöt paskasti niin kilot kertyy, oma peilikuva ei miellytä ja senkään takia ei sitten pidä itsestään. Liikunnasta saa aivan loistavan hyvän olon tunteen. Ei kannata heti ottaa tavoitteeksi juosta maratonia, vaan etenee rauhallisesti. Sekin tekee itsetunnolle hyvää kun huomaa että viikko toisensa jälkeen jaksaa yhä enemmän.
Tuli myös mieleen se, että kyllähän ihminen saa olla herkkä, mutta tietyllä tapaa näille nykynuorille toivoisi vähän selkärankaa. Joo, kyllähän se maailma on paska paikka jos makaat sängyssä ja skrollaat somea, mutta onko se sinun elämäsi oikeasti niin huonoa? Sinulla on katto pään päällä, on ruokaa, etkä elä maassa, jossa on sota. Nyt voit toki olla syrjäytynyt, mutta älä anna sen olla koko elämäsi suunta. On ihmisiä, jotka syrjäytyvät oikeasti sen takia että heillä on neliraajahalvaus ja he eivät pääse talosta ulos. Masentuneena on erittäin helppoa sortua siihen, että näkee vain negatiivisia asioita, ja sitten siitä tulee loputon noidankehä, eikä edes huomaa niitä hyviä asioita, vaikka niitäkin on ympärillä.
Mutta yksi asia on varma: sinun pitää aina itse tehdä töitä paremman elämän eteen. Kukaan ei tule sinua noutamaan sängystä (eikä pidäkään) ja tee asioita puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko nämä miehet vaikka miettiä menevänsä tanssikursseille, kieliä oppimaan tai vapaaehtoistoimintaan? Sitä kautta voi hyvinkin löytyä nainen elämään!!
Voisivat ja varmaan miettivätkin.
Mutta, sinäkään et ymmärrä sitä että pelkkä miettiminen ei riitä. Pitäisi oikeasti osata mennä sinne. Sinä kuvittelet että asioita vain tehdään ja sitten ne tapahtuu, koska sinulle on opetettu niin. Mutta, sellaisen lapsen elämä ei toimi noin, joka on saanut kaiken valmiina ja jonka elämää ja kehitystä ei ole ohjattu, jolle ei ole neuvottu mitään tai jota ei ole opetettu lainkaan.
Esimerkiksi omat vanhempani eivät vieneet minua koskaan mihinkään. He eivät opettaneet minulle mitään taitoja. Kaikki tuli kyllä valmiina pöytään, mutta minä itse en osannut mitään. Olin hyvä koulussa, mutta ei koulu valmista elämään! Ei koulussa kukaan opettanut sitä miten tehdään ruokaa, pestään vaatteita, haetaan töitä, tai varsinkaan sitä että miten haetaan harrastuksiin.
Muistan koulusta nimittäin erään yhden hetken erittäin selvästi.
Olen taiteellisesti lahjakas, tosin kiitos vanhempieni, se lahjakkuuskausi tuli ja meni. Hain kirjastosta kirjoja joissa opetettiin maalausta ja piirtämistä, mutta ei kaikkea voi oppia vain kirjoja lukemalla. Eräällä piirustustunnilla näin eräällä tytöllä todella upean pilvimaiseman ja kun meillä pojilla oli ollut yhä edelleen niitä nurkka-aurinkoja ja pumpulipilviä sinisellä pohjalla, tuo nainen teki aitoja pilviä parilla kolmella värillä. Kun kysyin että missä hän on sen oppinut, hän kertoi että käy taidekursseilla.
Vasta silloin tajusin että on olemassa taidekursseja.
Mutta, kun koko elämäni ajan vaatteet olivat ilmestyneet kaappiin, ruokaa oli tullut naaman eteen jne, minä kuvittelin, aivan kuten muutkin miespuoliset kaverini, että äidit jotenkin etsii harrastuksia lapsille! Niin minä sitten kouluaikani istuin hiljaa ja toivoin ja odotin että äiti sellaista ehdottaisi että minäkin pääsisin taidekursseille oppimaan. Sitä päivää ei koskaan tullut.
Vasta aikuisena ymmärsin missä tuo kasvatusmetodi menee vikaan. Pojat yleensä ovat laumasieluja jotka palloilevat ryhmissä. Ryhmässä he näyttävät siltä niinkuin osaisivat jotain, vaikka todellisuudessa he eivät osaa mitään. He eivät myöskään puhu mistään tunteistaan tai oppimisestaan koska ”naisten hommat”, joten mitkään taidot eivät myöskään välity pojilta toisille, ennenkuin on jo aivan liian myöhäistä.
Tuo osaamattomuus aiheuttaa pojille ja nuorille miehille myös sen että heidän aikaisempi hyvä itsetunto tuhoutuu kerralla kun he tajuavat että joku muu osaa ja että tytöt osaavat, mutta että minä en osaa yhtään mitään.
Tässä on kyllä todella hyvää pohdintaa. Herää kysymys, missä näiden nuorten miesten isät ovat? Suomi on isättömiksi poikien maa. Isän pitäisi ohjata poikansa elämään.
Hyvä pohdinta = mies syyttää ongelmistaan äitiään? Jep jep.
Hän puhui kyllä tuossa vanhemmistaan. Ei pelkästään äidistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi meidän pitäisi olla huolissamme jostain 20+ miehistä?
Rintamalle vaan.
Varmaan siksi että se on inhimillistä ja varmaan siksi että huonosti voivat miehet vaikuttavat myös naisten elämään
Vierailija kirjoitti:
Miksi meidän pitäisi olla huolissamme jostain 20+ miehistä?
Rintamalle vaan.
Nyt oli paska kommentti. Ei hauska, ei ärsyttävä, ei suututtava, ainoastaan osoitti erittäin huonoa makua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ADHD-miehet ja muut eksyksissä olevat:
- pelit ja some ja porno ja ruudut muutenkin pois. Järkevä viestittely on sallittu: suku ja ystävät.
- Liikuntaa ja kasvokkaisia kohtaamisia tilalle.
- Lukekaa oikeita KIRJOJA 30 min päivässä (saa lukea enemmänkin).
- Etsikää töitä tai opiskelkaa.
- Pyytäkää ammattilaisen tukea työnhakuun, jos ette osaa sitä.
- Jos töitä ei muutamassa kuukaudessa löydy, hakeutukaa jollekin kurssille tms - pääasia, että on jollain tavalla aktiivinen eikä jää kotiin kyhjöttämään.
Tätä puolisen vuotta, niin eiköhän ADHD ja muut vaivat vähene.
Jos on tosi paha ahdistus, masennus tms. niin samalla hakeudu hoitoon.
Ei tarvi noita mistään. Kirjaa voi lukea mutta tosi hyvä on esm raamattu tai puhelinluetteo seinään kiinni pulteilla tai ihan jesariviritelmillä. Sitten hakkaa sitä täysiä. Kovenee nyrkit ja rystyset. Löytyy hakkaamiseen okee ranneasento. Tuele hyvää liikuntaa samalla. Ei tarvi säkkiä. Jos haluu kokeilla niin myöhemmin vuosien pääst ävoi hakata ihan betoniseinää paljaasti. Ne kirjat ja puhelinluettelot valmentaa siihen.
Tulee itsekunnioitusta ja voimaa. Adhdn ei kande mennä ulos häiritsemään muitten ihmisten elämää. Hybäksyy sen että on sekopää ja pysyttelee omissa oloissa ja ei sekaannu muihin mitenkään. Ei ees juttele tai katsele heitä päin. Pitää käyttäytyä kuin olisit aikamatkustaja ja et saa vaikuttaa mihinkään mitenkään tai osallistua mihinkään yhtään mitlloinkaan. Kaikki lähtee siitä että hyväksyt sen tosiasia ettei susta tule ikinä yhtään mitään. Se näkyi jo peuskoulussa ja sussta ei tule ja et edes haaveile mitään.
Yksinkertaisest et tee mitään. Pyrit siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD-miehet ja muut eksyksissä olevat:
- pelit ja some ja porno ja ruudut muutenkin pois. Järkevä viestittely on sallittu: suku ja ystävät.
- Liikuntaa ja kasvokkaisia kohtaamisia tilalle.
- Lukekaa oikeita KIRJOJA 30 min päivässä (saa lukea enemmänkin).
- Etsikää töitä tai opiskelkaa.
- Pyytäkää ammattilaisen tukea työnhakuun, jos ette osaa sitä.
- Jos töitä ei muutamassa kuukaudessa löydy, hakeutukaa jollekin kurssille tms - pääasia, että on jollain tavalla aktiivinen eikä jää kotiin kyhjöttämään.
Tätä puolisen vuotta, niin eiköhän ADHD ja muut vaivat vähene.
Jos on tosi paha ahdistus, masennus tms. niin samalla hakeudu hoitoon.
Ei tarvi noita mistään. Kirjaa voi lukea mutta tosi hyvä on esm raamattu tai puhelinluetteo seinään kiinni pulteilla tai ihan jesariviritelmillä. Sitten hakkaa sitä täysiä. Kovenee nyrkit ja rystyset. Löytyy hakkaamiseen okee ranneasento. Tuele hyvää liikuntaa samalla. Ei tarvi säkkiä. Jos haluu kokeilla niin myöhemmin vuosien pääst ävoi hakata ihan betoniseinää paljaasti. Ne kirjat ja puhelinluettelot valmentaa siihen.
Tulee itsekunnioitusta ja voimaa. Adhdn ei kande mennä ulos häiritsemään muitten ihmisten elämää. Hybäksyy sen että on sekopää ja pysyttelee omissa oloissa ja ei sekaannu muihin mitenkään. Ei ees juttele tai katsele heitä päin. Pitää käyttäytyä kuin olisit aikamatkustaja ja et saa vaikuttaa mihinkään mitenkään tai osallistua mihinkään yhtään mitlloinkaan. Kaikki lähtee siitä että hyväksyt sen tosiasia ettei susta tule ikinä yhtään mitään. Se näkyi jo peuskoulussa ja sussta ei tule ja et edes haaveile mitään.
Yksinkertaisest et tee mitään. Pyrit siihen.
Amen tälle! Sanoin jo lääkärille kutsunnoissa että kirjottaa suoraan seen vaan ettei kellekään käy mitään. Ei mua kannata ottaa mukaan mihinkään. Oon sekopää.
Jeah!
Aivan yhtä ressukoita tuntuu olevan nuoret naiset.