Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Yksinäisiä käytetään hyväksi, rahastetaan joka asiasta/palvelusta. Ystävät tekevät asioita ilmatteeksi. Luulevat, että minä yksinäinen ihminen en tiedä paljonko auto kuluttaa bensaa, ja pyydellään ihan hirveitä kyytimaksuja.

Kirjoitin eilen ketjuun pohdintaa alkoholista tai enemmänkin kai siitä, että kun jonkun vuoden sitä ainakin on mielessään jo pyöritellyt että pitäisikö taas aloittaa sen käyttö ja melkein jo sitä sitten ostinkin niin eipäs sitä viestiä ketjussa ole. Vähän pelottava havainto, koska eilen koin monta muutakin juttua jotka sai epäilemään olenko enää olemassakaan vaiko vain näkymätön. 

Ekaksi meinasin jäädä kadunvarresta parkista syöksähtäneen pakun alle suojatiellä. Toki se kuski mut sitten näkikin kun joutui lyömään liinat kiinni ja kovasti se intialainen käsiään levitteli ja varmaan haukkui mut kun suu kävi. Sitten olin kaupan kassalla vuorossa kun kassatyyppi lähti ip-kassalle jotain jeesaamaan. Mun ostokset on siinä hihnalla ja minä siinä maksupäätteen kohdalla niin takanani jonossa olevat alkoi taivastelemaan kenen nuo ekana olevat ostokset on.. Sitten lähdin toiseen kauppaan ja siinä joku just mun ohi mennyt fillaristi kurvasi ihme uukkarin ja kas, minähän se olin taas alle jäämässä. Siellä seuraavassa kaupassa kassa ei edes tervehtinyt vaan sen hei sijaan huusi mun ohi ip-kassalla olevalle "onko ongelma?" ja hoiti sitä asiaa siinä samalla kun piippaili ne mun ostokset eikä edes ymmärtänyt että olen maksamassa käteisellä. No, toivotti se kyllä hyvää päivänjatkoa eli en sitten ihan näkymätön ollutkaan. Ja nyt sitä mun eilen kirjoittamaa viestiä ei ollutkaan..

No samapa tuo sinänsä, mutta olisin vaan lisännyt siihen että ei se kotona yksiksensä juopottelu kyllä kiinnosta alkuunkaan eli jos tässä vielä alkoholia alkaa käyttämään niin jostain olisi taiottava siihen ylimääräistä rahaa että voisi istua jossain ravintolassa. Vaikka siis ihan yksinkin, mutta pääsisi edes ihmisten ilmoille. Tuopin nykyhinnasta ei mitään käsitystä ole, mutta jos se vaikka maksaisi vitosen niin pari-kolmekymppiähän siihen menisi jos istuskelisi muutaman tunninkin. Enkä nyt mitenkään itseäni muita parempana pidä mutta hirveästi ei houkuttele mikään halvankaljan lähiökuppila vaan joku vähän viihtyisämpi ja hienompi. Ei toki mikään kämppi tarvitse olla, mutta sellainen välimalli jossa olisi kiva tunnelma. No, suotta sitä tälläkään päätäni vaivaan koska varaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisiä käytetään hyväksi, rahastetaan joka asiasta/palvelusta. Ystävät tekevät asioita ilmatteeksi. Luulevat, että minä yksinäinen ihminen en tiedä paljonko auto kuluttaa bensaa, ja pyydellään ihan hirveitä kyytimaksuja.

Totaaliyksinäisyydessä on ainakin yksi hyvä puoli. Ei ole edes tuollaisia kusettavia puolituttuja.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin eilen ketjuun pohdintaa alkoholista tai enemmänkin kai siitä, että kun jonkun vuoden sitä ainakin on mielessään jo pyöritellyt että pitäisikö taas aloittaa sen käyttö ja melkein jo sitä sitten ostinkin niin eipäs sitä viestiä ketjussa ole. Vähän pelottava havainto, koska eilen koin monta muutakin juttua jotka sai epäilemään olenko enää olemassakaan vaiko vain näkymätön. 

Ekaksi meinasin jäädä kadunvarresta parkista syöksähtäneen pakun alle suojatiellä. Toki se kuski mut sitten näkikin kun joutui lyömään liinat kiinni ja kovasti se intialainen käsiään levitteli ja varmaan haukkui mut kun suu kävi. Sitten olin kaupan kassalla vuorossa kun kassatyyppi lähti ip-kassalle jotain jeesaamaan. Mun ostokset on siinä hihnalla ja minä siinä maksupäätteen kohdalla niin takanani jonossa olevat alkoi taivastelemaan kenen nuo ekana olevat ostokset on.. Sitten lähdin toiseen kauppaan ja siinä joku just mun ohi mennyt fillaristi kurvasi ihme uukkarin ja kas, minähän se olin taas alle jäämässä. Siellä seuraavassa kaupassa kassa ei edes tervehtinyt vaan sen hei sijaan huusi mun ohi ip-kassalla olevalle "onko ongelma?" ja hoiti sitä asiaa siinä samalla kun piippaili ne mun ostokset eikä edes ymmärtänyt että olen maksamassa käteisellä. No, toivotti se kyllä hyvää päivänjatkoa eli en sitten ihan näkymätön ollutkaan. Ja nyt sitä mun eilen kirjoittamaa viestiä ei ollutkaan..

No samapa tuo sinänsä, mutta olisin vaan lisännyt siihen että ei se kotona yksiksensä juopottelu kyllä kiinnosta alkuunkaan eli jos tässä vielä alkoholia alkaa käyttämään niin jostain olisi taiottava siihen ylimääräistä rahaa että voisi istua jossain ravintolassa. Vaikka siis ihan yksinkin, mutta pääsisi edes ihmisten ilmoille. Tuopin nykyhinnasta ei mitään käsitystä ole, mutta jos se vaikka maksaisi vitosen niin pari-kolmekymppiähän siihen menisi jos istuskelisi muutaman tunninkin. Enkä nyt mitenkään itseäni muita parempana pidä mutta hirveästi ei houkuttele mikään halvankaljan lähiökuppila vaan joku vähän viihtyisämpi ja hienompi. Ei toki mikään kämppi tarvitse olla, mutta sellainen välimalli jossa olisi kiva tunnelma. No, suotta sitä tälläkään päätäni vaivaan koska varaa ei ole.

Kesällä siistien ravintoloiden terassilla voi olla ihan kivaa porukkaa. Otetaan pari lasia viiniä tai tuopit. Harva humalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei tajua mitä tarkoitan yksinäisyydellä, kun se on emotionallista, en kuulu mihinkään ryhmään, ei ole sukua, ei perhettä, kukaan ei välitä olenko edes hengissä. Sit ehdotellaan jossain kirjastossa ja kahvilla käyntiä, yhtä orpo olen sieltä tullessani, eikä kiinnosta yksin edes lähtee mihinkään.

Totta. Jotenkin tosi kummallista ja niin surullista, että yksinäisen kuvitellaan liki poikkeuksetta olevan ja aina olleenkin sellainen jota ei huvita mikään ja joka ei tee ikinä mitään. Kyllä sitä on alkujaan tehnyt vaikka mitä ja ollut aktiivinen siinä missä kuka tahansa ei-yksinäinenkin, mutta ajan myötä se into valitettavasti hiipuu kun mikään ei ikinä muuksi muutu vaikka itse tekisi ja jaksaisi mitä. Tietenkin sitä edelleen tekee kaikenlaista eikä vaan istua jumita sohvalla ihmettä odottamassa, mutta ei nuo kauppareissut, kirjastokäynnit, jumpparyhmät tai lenkkeilyt yksinäisyyttä muuksi muuta. Sitä todellakin on aivan yhtä yksin kotiin tullessaan mitä oli lähtiessäänkin.

Tuo sana orpo ehkä kuvaisikin yksinäisyyttä paremmin tätä totaaliyksinäisyyttä. Tässä on kaikella tapaa ihan yksin ja täysin yksinäinen.

Sellaiset, jotka eivät ole kokeneet yksinäisyyttä, luulevat varmaan, että Suomessa ihmiset tutustuvat toisiinsa ihan vaan kauppareissulla tai lenkillä, jos vain haluavat. Että jos vaan lähtee ulos, yksinäisyys korjaantuu sillä. Mielialan kannalta tietenkin on parempi lähteä ulos, mutta se on toinen asia, että kuka sieltä kaupan kassajonosta tai kirjastosta tai kahvilasta sen ystävän tai puolison löytää.

Puolituttuja voi löytyä eri harrastusten parista, kun samat aina tapaa. Aina ei kemiat riutä ystävyyteen asti.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisiä käytetään hyväksi, rahastetaan joka asiasta/palvelusta. Ystävät tekevät asioita ilmatteeksi. Luulevat, että minä yksinäinen ihminen en tiedä paljonko auto kuluttaa bensaa, ja pyydellään ihan hirveitä kyytimaksuja.

Totta. Sukulaisista tai tutuista on apua, mutta ei heistäkään välttämättä ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin eilen ketjuun pohdintaa alkoholista tai enemmänkin kai siitä, että kun jonkun vuoden sitä ainakin on mielessään jo pyöritellyt että pitäisikö taas aloittaa sen käyttö ja melkein jo sitä sitten ostinkin niin eipäs sitä viestiä ketjussa ole. Vähän pelottava havainto, koska eilen koin monta muutakin juttua jotka sai epäilemään olenko enää olemassakaan vaiko vain näkymätön. 

Ekaksi meinasin jäädä kadunvarresta parkista syöksähtäneen pakun alle suojatiellä. Toki se kuski mut sitten näkikin kun joutui lyömään liinat kiinni ja kovasti se intialainen käsiään levitteli ja varmaan haukkui mut kun suu kävi. Sitten olin kaupan kassalla vuorossa kun kassatyyppi lähti ip-kassalle jotain jeesaamaan. Mun ostokset on siinä hihnalla ja minä siinä maksupäätteen kohdalla niin takanani jonossa olevat alkoi taivastelemaan kenen nuo ekana olevat ostokset on.. Sitten lähdin toiseen kauppaan ja siinä joku just mun ohi mennyt fillaristi kurvasi ihme uukkarin ja kas, minähän se olin taas alle jäämässä. Siellä seuraavassa kaupassa kassa ei edes tervehtinyt vaan sen hei sijaan huusi mun ohi ip-kassalla olevalle "onko ongelma?" ja hoiti sitä asiaa siinä samalla kun piippaili ne mun ostokset eikä edes ymmärtänyt että olen maksamassa käteisellä. No, toivotti se kyllä hyvää päivänjatkoa eli en sitten ihan näkymätön ollutkaan. Ja nyt sitä mun eilen kirjoittamaa viestiä ei ollutkaan..

No samapa tuo sinänsä, mutta olisin vaan lisännyt siihen että ei se kotona yksiksensä juopottelu kyllä kiinnosta alkuunkaan eli jos tässä vielä alkoholia alkaa käyttämään niin jostain olisi taiottava siihen ylimääräistä rahaa että voisi istua jossain ravintolassa. Vaikka siis ihan yksinkin, mutta pääsisi edes ihmisten ilmoille. Tuopin nykyhinnasta ei mitään käsitystä ole, mutta jos se vaikka maksaisi vitosen niin pari-kolmekymppiähän siihen menisi jos istuskelisi muutaman tunninkin. Enkä nyt mitenkään itseäni muita parempana pidä mutta hirveästi ei houkuttele mikään halvankaljan lähiökuppila vaan joku vähän viihtyisämpi ja hienompi. Ei toki mikään kämppi tarvitse olla, mutta sellainen välimalli jossa olisi kiva tunnelma. No, suotta sitä tälläkään päätäni vaivaan koska varaa ei ole.

Kesällä siistien ravintoloiden terassilla voi olla ihan kivaa porukkaa. Otetaan pari lasia viiniä tai tuopit. Harva humalassa.

Totta, mutta se kesä ja terassikelit on jossain melkein vuoden päässä. Jotenkin tuntuu tämä syksyn hämäryys jo nyt kurjalta vaikka poikkeuksellisesti tänään onkin hieman aurinkoisempaa, että siksikin se jonnekin ihmisten ilmoille pääseminen ihan ajan kanssa olisi nyt tarpeen. En mitään iltamenoa saati aamuöistä riekkumista kaipaa ollenkaan enkä edes kännisiä ihmisiä vaan jotain sellaista, että menisi johonkin kivaan pubiin joskus iltapäivästä ja ottaisi siinä sitten parit-muutamat bisset ilman mitään ihmeempää humalahakuisuutta ja kotiin voisi hyvin lähteä seiskan - kasin kieppeissä.

Niinpä, onhan täällä suomenmaassa kaikenlaisia yksinäisiä ihmisiä ja kaikenlaisia tarinoita. Sen olen ollut havaitsevani, kun tätäkin palstaa olen joitakin kertoja seurannut (ja todella, muutaman kerran sekä nähnyt ja kokenut, voin mennä asiasta takuuseen). 

Mutta eikö kenelläkään ole mitään positiivista sanottavaa?

Oma elämäni ei kai ole mennyt siihen suuntaan kuin olisin halunnut, mutta kenen elämä sitten on?

En jaksa vain jatkuvasti valittaa, se on, mikä se on/oli.

Pussikaljaa kannattaa mennä juomaan ostarinporukoihin, siellä on samassa tilanteessa olevia yksinäisiä, niin minä ainakin teen vaikka olen jo vanha akka. Pitkä yksinäinen talvi sisällä tulossa.

Kuvittelin, etten voisi katkeroitua nykytilanteesta enempää. Voi kuinka väärässä olinkaan.

Otin muuten myös katkeruuden kaveriksi vihan. Kiitos vaan tästäkin.

Mitä siellä ravintoloden terassilla yksin kattelee, pariskuntia ja seureita. Ei siellä mikään diskomeiniki ole niin kun nuorena, että jutellaan tuntemattomien kanssa. Yksin siellä saat istua ja kattoa ikkunasta ulos kallista katkeraa kaljaa kitaten ja paha mieli jää vaan. Kokenut naishenkilö

Itse ajattelin kanssa ottaa tämän kuun villiksi teoksi sen, että lähden täältä elämänilon vievästä pikkukylästä isompaan kaupunkiin pussikaljalle ennen kylmyyttä, pimeää ja talvea! Eikä kukaan katso samalla tavalla kieroon kuin täällä. Näkisi edes ihmisiä ja olisi sillä tavalla menossa mukana, ehkä myös jopa oikeaa juttuseuraakin saaden. 🌤

Kuppiloissa on nykyään niin kallista ettei kiinnosta edes kotona otettujen hyvien pohjien kanssa, ja tosiaan yksin saa sielläkin olla ellei joku öykkärijuntti ota silmätikuksi komppaavien kavereiden kanssa (senkin kokenut). Jos sattuu joku kiinnostava keikka olemaan niin ehkä vielä voisi harkita, mutta seuraavakin bändi maksaa ovella 25-30€ joka turhan suolainen hinta tönöttää sillinä purkissa ilman istumismahdollisuuksia. Ennemmin sitten koti ja oma rauha herkkuineen ja leffoineen. 🤷‍

Kannaako aina olla katkera ja vihainen? Vastaus minulta lienee: en tiedä.

Ei ole.

Moi,

tää kirje on sulle. 

Sä olet tärkeä ja rakastettu, lapsuudesta alkaen tähän päivään.

Ole aina sinä ja älä ikinä luovuta, koskaan.

Toteuta ne haaveet, jotka pystyt toteuttamaan. Tee se! Tämä on se merkki, jota olet odottanut ja joka nyt tuli. 

Olet tärkeä. Voi hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin kanssa ottaa tämän kuun villiksi teoksi sen, että lähden täältä elämänilon vievästä pikkukylästä isompaan kaupunkiin pussikaljalle ennen kylmyyttä, pimeää ja talvea! Eikä kukaan katso samalla tavalla kieroon kuin täällä. Näkisi edes ihmisiä ja olisi sillä tavalla menossa mukana, ehkä myös jopa oikeaa juttuseuraakin saaden. 🌤

 

Kuppiloissa on nykyään niin kallista ettei kiinnosta edes kotona otettujen hyvien pohjien kanssa, ja tosiaan yksin saa sielläkin olla ellei joku öykkärijuntti ota silmätikuksi komppaavien kavereiden kanssa (senkin kokenut). Jos sattuu joku kiinnostava keikka olemaan niin ehkä vielä voisi harkita, mutta seuraavakin bändi maksaa ovella 25-30€ joka turhan suolainen hinta tönöttää sillinä purkissa ilman istumismahdollisuuksia. Ennemmin sitten koti ja oma rauha herkkuineen ja leffoineen. 🤷‍

Haluaisin mennä jonnekin keikalle, mutta tässä kaupungissa niitä ei ole. Pitäisi matkustaa vähintään 80 km:n päähän ja yöpyä hotellissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kannaako aina olla katkera ja vihainen? Vastaus minulta lienee: en tiedä.

En tiedä minäkään, mutta mulle on jo aivan sama kannattaako vaiko ei. Mikään ei muuksi muutu oli sitten millä mielellä hyvänsä.

Mä mietin strategiaa, miten ehdottaa jollekin, josko alettaisiin kaveeraamaan. Olen työelämän ulkopuolella eläväinen ja käyn välillä katselemassa toimintoja ihmisten yhteen saattamiseksi ja piristämiseksi. Yksinään oloani en jaksa kestää, ellen jollakin tapaa pääse ihmistenilmoille välillä haahuilemaan. Niinpä joskus näen jonkun ihmisen (samaa sukupuolta, ei siis iskumielessä), jonka persoona kiva ja kuulen hänen puhuvan myös mielenkiintoisesti. Mutta sitten nämä tilanteet jäävät aina tähän ja ihmiset erkanevat kuka minnekin omiin oloihin.  

Miten ihmeessä kehtaisin ja voisin sanoa, että 'haluaisin tutustua sinuun enemmänkin, voisimmeko sopia tapaamisesta ja jutella lisää asioista'. Jos ilmaisen haluni tutustua eli siis kaverinkaipuuni, niin se varmaan pelästyttää toisen. Hän voi miettiä, että mitä tuolla on mielessä; ja kenties sitäkin, että onks' tuo joku homoihminen.  Siis, tarkoitan, miten ilmaista kohtaamalleen ihmiselle, että haluaisi tutustua tähän? Nuorena sujui jotenkin niin helposti ja luontevasti tutustuminen puhelinnumeron vaihtoineen. Miksi en osaa sitä enää? Osaatteko te palstalaiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin kanssa ottaa tämän kuun villiksi teoksi sen, että lähden täältä elämänilon vievästä pikkukylästä isompaan kaupunkiin pussikaljalle ennen kylmyyttä, pimeää ja talvea! Eikä kukaan katso samalla tavalla kieroon kuin täällä. Näkisi edes ihmisiä ja olisi sillä tavalla menossa mukana, ehkä myös jopa oikeaa juttuseuraakin saaden. 🌤

 

Kuppiloissa on nykyään niin kallista ettei kiinnosta edes kotona otettujen hyvien pohjien kanssa, ja tosiaan yksin saa sielläkin olla ellei joku öykkärijuntti ota silmätikuksi komppaavien kavereiden kanssa (senkin kokenut). Jos sattuu joku kiinnostava keikka olemaan niin ehkä vielä voisi harkita, mutta seuraavakin bändi maksaa ovella 25-30€ joka turhan suolainen hinta tönöttää sillinä purkissa ilman istumismahdollisuuksia. Ennemmin sitten koti ja oma rauha herkkuineen ja leffoineen. 🤷‍

Haluaisin mennä jonnekin keikalle, mutta tässä kaupungissa niitä ei ole. Pitäisi matkustaa vähintään 80 km:n päähän ja yöpyä hotellissa. 

Jos yhtään löytyy kokeilun- ja seikkailunhalua, sekä hyvää mieltä ja kiinnostusta niin lähde ihmeessä. Itsekin matkustelen tosiaan tuonne 1,5h päähän mikäli paikallisessa ei mitään kiinnostavaa, mutta suunnittelen matkani kuitenkin sillä tavalla, että pääsen saman illan aikana myös takaisin. Hotellitkin aika kalliita eikä tuttavia ole sielläkään, mutta kai se yön yli -hotellikin menisi jos olisi ylimääräistä rahaa... on tullut kyllä valvottuakin yön yli sinne seuraavaan aamuun ja lähtevään bussiin, mutta nykyään se viimeisin vaihtoehto minkä valitsisin. 😬