Mitä mieltä ihmisistä jotka varastavat kavereita?

Toisaalta ymmärrän, mutta ketään ei voi vain omistaa. On vain hyväksyttävä...

Laita toki sosiaaliseen mediaan mahdollisimman paljon kuvia teistä yhdessä. Että saa muut ihastella teidän kivaa yhdessäoloa. Varmaan olette ihan helvetin kauniitakin vielä.

Anette nimiset varmaan menevät helvettiin ensimmäisinä.

Rukoilen hänet sinne jos ei itse pääse

Takuulla pääsee

Tosi tavallista ja eihän sille oikein mitään voi kun periaatteessa ei siinä tee mitään väärää.

Mulla on serkkuna tällainen flirtti soluttautuja,joka muutti aikuisena samaan kaupunkiin.Kavereihin olen tutustuttanut tosi aktiivisesti,mutta arvatkaa vaan,esittelenkö häntä miehilleni...

Jaa. Mulla ei näiden kaverikaappauksien jälkeen ole yhtäkään naispuoleista ihmistä elämässä. Että KIITOS TEILLE. En tykännytkään teistä :D Olen siis parittaja. Meinaan, välitän kavereita toisilleen.

Vanha ketju mutta haluan kommentoida, koska itsekin vielä tänne suruissani eksyin lukemaan. Jospa joku muu saa tästä kommentista lohtua, kun ketjussa tuntuu olevan paljon vaikean ja tuskallisen ilmiön vähättelyä. 

Olen itse hylätyksitulemista pelkäävä ihminen, eli juuri sellainen "lapsellinen" ihminen, minkä joku aiemmin mainitsi. Lapsuus oli turvaton ja ihmissuhteisiin liittyy paljon pelkoja. 

Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että asialla on myös toinen puoli. Kilpailuhenkiset ja jyräävällä tavalla mustasukkaiset ihmiset tekevät juuri sitä, että omivat asioita toisen elämästä. Sama pelko, mutta eri ilmiasu kuin vetäytyvällä ja haavojaan yksin nuolemaan jäävällä ihmistyypillä.

Itselleni kävi juuri tuo sama kuin minkä jotkut tässä ketjussa kuvailivat. Tutustuin lähemmin yhteen työkaveriin. Olen aika pientä elämää elävä ihminen, ja tällä työkaverilla on elämä täynnä ihmisiä ja ajanvietettä. Aika pian huomasin, että hänen on kopioitava elämäänsä kaikki se (vähä) mitä minullakin on, jos sitä ei hänellä vielä ole. Tilanne meni jopa niin erikoiseksi, että kun olin töistä jaksamisen vuoksi pidemmällä sairauslomalla, niin hänkin ilmoitti jäävänsä sairauslomalle jaksamisongelmien vuoksi. Kuitenkin, kun palkka olisi lakannut juoksemasta, hän ilmoitti minulle ettei hänen taloutensa anna periksi jatkaa sairauslomaa.

Tämä ihminen koetti ensin puhua minut irti toisesta läheisemmästä työkaverista, olkoon nyt vaikka Minni. Kun kerroin että itse kyllä pidän Minnistä enkä tunnista niitä ongelmia joita hän minulle kuvaili, niin yhtäkkiä sain kuulla heidän liikkuvan kahdestaan. 

Sen lisäksi että tämä satutti minua henkilökohtaisesti tunnen myös surua Minnin puolesta, koska hän ei tiedä mitään tämän uuden "ystävyyden" motiivista.

En usko että tämä on useinkaan tietoista näiltä ihmisiltä. Se on jonkinlainen pakonomainen toimintamalli, jolla paikataan omia epävarmuuksia ja haavoja. Sen ymmärtäminen ei kuitenkaan hirveästi vähennä ulkopuolelle jäämisen tunteesta aiheutuvaa kipua.

Miehissä en ole tätä samaa ihmissuhdepelaamista huomannut, ja viihdyn itse harrastuskuvioissa lähinnä miesporukoissa. Olo on niissä rauhallinen ja turvallinen. Miehet ovat selkeämpiä ja suoraviivaisempia, ja pysyn paremmin kärryillä siitä missä mennään. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mitä tarkoitat ja on oikeasti ihmisiä jotka tekevät tuota vielä aikuisenakin ihan vain veemäisyyttään. En jaksa selittää mutta narsistinen exäni mm harrasti tätä. Halusi alkaa viettämään aikaa kahdenkeskenkin minun ystävieni kanssa. Samaan pakettiin kuului tietenkin minun mustamaalaamiset ja ystävieni manipulointi. Aika moni kaveri siinä meni.

Vain tyhmä ihminen menee tuohon ansaan. Että ehkä olikin sun etu, että menivät.

Onhan se vaikea hyväksyä, että se kaveri viihtyy paremmin jonkun muun seurassa kuin omassa seurassa. Sellaista se elämä nyt vaan on. Koittakaa kasvaa aikuiseksi.