Mitä mieltä ihmisistä jotka varastavat kavereita?
Eli esimerkiksi niin, että olet ollut kaveri (A) jo pitkään erään henkilön kanssa. Sitten kutsut tämän kaverisi ja toisen kaverisi (B) luoksesi illanviettoon. Siellä A ja B ystävystyvät, alkavat viettää aikaa yhdessä eikä sinua enää jatkossa pyydetä mukaan heidän illanviettoihinsa. Miten pitäisi suhtautua tilanteeseen?
Kommentit (27)
Onnea, sait esiteltyä uudet ystävät toisilleen. Ei varmaan kannata heittäytyä mustasukkaiseksi. Ehkäpä voi ehdottaa jommalle kummalle kahdenkeskistä illanviettoa. Mutta voi olla hyvä viettää aikaa myös ihan muiden ihmisten kanssa välillä.
Ei ketään voi varastaa. Ei ystävää, tyttö/poikaystävää, miestä, vaimoa yms. Jokaisella on oma tahto.
Varastaminen edellyttää, että joku omistaisi nämä kaverit. Kavereita ei kuitenkaan omisteta, joten kukaan ei myöskään voi varastaa kavereita. Nämä kaverisi ovat ystävystyneet ja ystävyyssuhde on eri asia kuin kaverisuhde. Suosittelen samaaa kuin nro 2.
Vierailija kirjoitti:
Käykö noin vielä yläasteen jälkeen?
No mulle kävi just noin, kun oltiin vähän päälle parikymppisiä. Naiset on kuulkaas naisille susia. Hassuinta oli, että A yritti ensin saada minua lopettamaan ystävyyteni B:n kanssa vetoamalla mm. siihen, että B on niin uskomattoman lapsellinen, että en kai minä nyt tosissani halua sen kanssa hengata. Kun selitin, että ei se minua vaivaa, vaan meillä on ihan hauskaa yhdessä, niin A muuttikin taktiikkaa. Itselläni meni muutama kuukausi, ennen kuin edes tajusin, mitä tapahtui. Jossain vaiheessa vain totesin, että ahaa nämä kaksi ovat käyneet vaikka missä kahdestaan ja tehneet vaikka mitä kivaa ja salanneet sen kokonaan minulta. Sitten jossain bileissä lipsahti totuuksia, joista pystyin päättelemään, että olen tullut kolmanneksi pyöräksi tässä "ystävyydessä". Siinä vaiheessa olin tuntenut A:n yli 10 vuotta ja B:n ehkä noin vuoden. Koko "kolmiodraama" huipentui siihen, että A toteutti yhdessä B:n kanssa unelmamatkan, joka minun ja A:n oli ollut tarkoitus tehdä yhdessä. Minua ei kyselty mukaan.
Arvatkaapa, vieläkö ollaan väleissä?
Minulla on yksi ns ystävä joka on ystävystynyt kaikkien läheisteni kanssa,itse jatkan yatävyyttä muiden kanssa kuin ennenkin mutta tähän joka haluaa ystäväkseen kaikki ystäväni on ihmissuhde jonka aion lopettaa.huvittavinta hänen käytöksessä on minun matkiminen,kaikki mitä olen harrastanut hänkin on aloittanut harrastukset ja lapsillani on kolme harrastusta ja hän päätti että hänenkin lapset alkaa harrastaa samoja kuin omani,lisäksi hän on ihastunut mieheeni,tutustunut myös miehen tätiin,serkkuun ja ystäviin,en osaa muutakuin olla huvittunut,kuten miehenikin.minusta sellaiset ystävyys suhteet jotka kuluttavat enemmän kuin antavat on järkevää lopettaa
Huoh. Jokainen ihminen saa viettää aikaa sen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa. Ja olla viettämättä aikaa sen kanssa, jonka kanssa ei halua. Ei just nyt tule mieleen mitään lapsellisempaa kuin kaverin varastamisesta syyttäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykö noin vielä yläasteen jälkeen?
No mulle kävi just noin, kun oltiin vähän päälle parikymppisiä. Naiset on kuulkaas naisille susia. Hassuinta oli, että A yritti ensin saada minua lopettamaan ystävyyteni B:n kanssa vetoamalla mm. siihen, että B on niin uskomattoman lapsellinen, että en kai minä nyt tosissani halua sen kanssa hengata. Kun selitin, että ei se minua vaivaa, vaan meillä on ihan hauskaa yhdessä, niin A muuttikin taktiikkaa. Itselläni meni muutama kuukausi, ennen kuin edes tajusin, mitä tapahtui. Jossain vaiheessa vain totesin, että ahaa nämä kaksi ovat käyneet vaikka missä kahdestaan ja tehneet vaikka mitä kivaa ja salanneet sen kokonaan minulta. Sitten jossain bileissä lipsahti totuuksia, joista pystyin päättelemään, että olen tullut kolmanneksi pyöräksi tässä "ystävyydessä". Siinä vaiheessa olin tuntenut A:n yli 10 vuotta ja B:n ehkä noin vuoden. Koko "kolmiodraama" huipentui siihen, että A toteutti yhdessä B:n kanssa unelmamatkan, joka minun ja A:n oli ollut tarkoitus tehdä yhdessä. Minua ei kyselty mukaan.
Arvatkaapa, vieläkö ollaan väleissä?
Voi hellanlettas. Mitäpä jos aikuistuisit vähän. Selvästi a ja b viihtyvät yhdessä, ja ne ei halunneet kertoa sitä sulle, koska tiesivät että sä olet lapsellinen ja yrität omistaa ihmisiä. Mikset ole iloinen että a ja b ovat löytäneet toisistaan ystävän?
Mä aloin lukeen tätä ketjua vaan siksi, kun luin epähuomiossa otsikon väärin ... varastavat kavereilta... no joo olikin tyhjää täynnä tämä ketju
Kyllä jotkut tämän osaa. Vain tyhmät ei tajua. Ja tyhmiä riittää. Sitten on niitä, jotka alkavat levittää jotain valheita järjestelmällisesti.
Tiedän mitä tarkoitat ja on oikeasti ihmisiä jotka tekevät tuota vielä aikuisenakin ihan vain veemäisyyttään. En jaksa selittää mutta narsistinen exäni mm harrasti tätä. Halusi alkaa viettämään aikaa kahdenkeskenkin minun ystävieni kanssa. Samaan pakettiin kuului tietenkin minun mustamaalaamiset ja ystävieni manipulointi. Aika moni kaveri siinä meni.
Vaikka ketään ei voi omistaa ja näin ollen ei myöskään varastaa, niin tunnistan tuon käenpoikailmiön. Mulla on ollut erityisesti yksi ystävä, joka harrasti tuota hivuttamista. Ei siinä mitään muuta pahaa ollut, mutta kun tuntui olevan tärkeintä omia minun ystäväni ja saada nämä valheellisesti karttamaan minua. That's fine, mutta en mä jaksanut jäädä menoa kauaa katselemaan. Katkaisin välit kaikkiin, jotka hänen mukaansa jutuissa lähtivät ja jatkoin elämääni. Jälkikäteen olen kuullut kaikkea paskaa mitä tämä ihminen minusta levitti ja myös osa ihmisistä on ihmetellyt, miksi katkaisin heihin välit. Jokainen saa valita ystävänsä. He valitsivat hänet, joten pitäköön hyvänään. Tästä on 15 vuotta aikaa enkä ole ketään näistä kaivannut. Jos tunne on yhteinen, niin kaikki voittaa.
No mulla on nyt sellanen tilanne, että tutustuin jo ajat sitten tähän A:han, ja sen jälkeen vasta B:eehen. Alkuksi meni hyvin kolmistaan, mutta nyt tänä B ilmeisesti yrittää varastaa A:an. Ilmeisesti B "unohtaa" jatkuvasti kertoa minne hän ja A ovat menossa, missä käyvät ja milloin pitäisi olla missäkin.
Aika omituinen teoria. Ainakin miesporukoissa logiikka toimii enemminkin niin että vanhojen tuttujen kautta voi saada uusia tuttuja, niin että kaikki ovat kavereita keskenään. Se että on yhteisiä kavereita vain lujittaa sen jengin yhteishenkeä eikä kaikkien tarvitse olla samaan aikaan samassa paikassa. Miesporukkaan voi kuulu vaikka A, B, C, D ja E, joista B, C ja D saattavat käydä jääkiekko-ottelussa ja A, C, E rokkibändin keikalla oman kiinnostuksen mukaisesti. Lisäksi B, C, D ja E voivat käydä katsomassa jonkun elokuvan, jota A sanoo inhoavansa eikä ole siitä kiinnostunut.
Yleensä poikamiehet voivat viettää paremmin aikaa kavereittensa kanssa kuin ukkomiehet, jotka ovat tiivissä parisuhteessa, tosin osa miehistä tulee hyvin toimeen omissa oloissakin eikä heillä ole jatkuvaa tarvetta pitää yhteyttä edes hyviin kavereihin. Semmoinen ihminen, joka ei osaa tehdä mitään yksin, on jotenkin epäitsenäinen. Hyvän kaverin kanssa löytyy luonnostaan yhteistä jutunjuurta vaikka ei olisi vähään aikaan nähtykään. Kyseessä voi olla vaikka joku vanha opiskelukaveri, joka on valmistumisen jälkeen muuttanut toiselle puolelle Suomea.
Naiset on pskoja toisilleen, mitä muuta voi sanoa?
Säälittäviä ovat sosiaaliset idiootit jotka tarvitsevat sosiaalisesti lahjakkaita jotta pystyvät heidän avullaan tutustumaan muihin. Pahimmassa tapauksessa idiootti juoruaa muille sinusta jotain ja se sosiaalinen on pian yksin.
Mä olen muutamaan otteeseen "varastanut" jonkun kaverin, toki sillä erolla, että edelleen on ihan hyvä suhde siihen molempien alkuperäiseen ystävään, enkä ole ilkeillyt selän takana tai yrittänyt saada katkaisemaan välejä.
Viimeksi pari vuotta sitten kävi näin. A oli ollut kaveri kuusi vuotta opiskelujen kautta. Hänen ystävänsä B (olivat tunteneet noin 10 vuotta) muutti samaan kaupunkiin, meidät esiteltiin. Vietettiin paljon aikaa kolmestaan, kunnes vähän sattumalta päädyttiin kahden syömään ja todettiin, että meillä synkkaa todella hyvin. A ja minä ollaan aina oltu todella erilaisia, B:n kanssa pääsi sellaiselle syvän ystävyyden tasolle kymmenen kertaa nopeammin. Hulluhan siinä olisi, jos ei sellaiseen ystävyyteen lähtisi.
Edelleen nähdään usein kolmestaan, mutta vietän B:n kanssa aikaa myös kaksin. A ja B ovat muuttaneet tässä välissä samaan kaupunkiin, ja siellä käydessäni olen yötä B:n luona. A ja B ovat myös kaksin, minä ja A emme niinkään enää. Tilanteen alusta on nyt noin neljä vuotta.
Eli toisin sanoen ei tarkoitus välttämättä ole olla mitenkään ilkeä. Joidenkin ihmisten kanssa vain "kolahtaa" sellaisella kahdenvälisellä tasolla. Eikä sinällään ihme - A pitää tietynlaisista ystövistu, joten minä ja B olemme aika samanlaisia.
"Ketään ei voi varastaa"
Hmm... se on osittain totta. Ketään ei voi omistaa, se on totta mutta kaverin voi helposti varastaa.
Sanotaanko nyt että Pertti ja Liinu ovat olleet kavereita jo pitkään. Voit pitää Liinusta mutta et Pertistä. Sovit Liinun kanssa paljon lahdenkeskisiä tapaamisia, käytte retkillä/matkoilla ja kutsut hänet niin useasti luoksesi ettei hänellä ole aikaa pertille. Saatat jopa puhua paskaa Pertille Liinusta. Voit estää Liinua puhumasta Pertille helposti, kutsumalla Liinun aina luoksesi kun hänellä on mahdollisuus puhua entisen ystävänsä kanssa.
Näin käy usein, tämä ei ehkä ole "varastamista", mutta syrjäyttämistä se on. Nyt vois kaikki "ystävää ei voi varastaa" ihmiset painua sinne minne aurinko ei paista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykö noin vielä yläasteen jälkeen?
No mulle kävi just noin, kun oltiin vähän päälle parikymppisiä. Naiset on kuulkaas naisille susia. Hassuinta oli, että A yritti ensin saada minua lopettamaan ystävyyteni B:n kanssa vetoamalla mm. siihen, että B on niin uskomattoman lapsellinen, että en kai minä nyt tosissani halua sen kanssa hengata. Kun selitin, että ei se minua vaivaa, vaan meillä on ihan hauskaa yhdessä, niin A muuttikin taktiikkaa. Itselläni meni muutama kuukausi, ennen kuin edes tajusin, mitä tapahtui. Jossain vaiheessa vain totesin, että ahaa nämä kaksi ovat käyneet vaikka missä kahdestaan ja tehneet vaikka mitä kivaa ja salanneet sen kokonaan minulta. Sitten jossain bileissä lipsahti totuuksia, joista pystyin päättelemään, että olen tullut kolmanneksi pyöräksi tässä "ystävyydessä". Siinä vaiheessa olin tuntenut A:n yli 10 vuotta ja B:n ehkä noin vuoden. Koko "kolmiodraama" huipentui siihen, että A toteutti yhdessä B:n kanssa unelmamatkan, joka minun ja A:n oli ollut tarkoitus tehdä yhdessä. Minua ei kyselty mukaan.
Arvatkaapa, vieläkö ollaan väleissä?
Kauheita nämä kaverien hylkääjät.
Vieraannuttajia on monenlaisia. Olen huomannut tämän kuvion joissakin naisissa. Se ei ole kivaa, mutta sitä tapahtuu.
Elina, Erica, Jenny, Kira ovat tuntemiani vieraannuttajia, eli jätetään joku porukan ulkopuolelle, tai sellaisia, jotka puhuvat pahaa selän takana.
Käykö noin vielä yläasteen jälkeen?