Etätyön myötä olen todella alkanut vältellä sosiaalisia tilanteita, vaikeaa päästä tästä "ylös"
Ihmisten parissa teen työtä ja olen yhteydessä joka arkipäivä, mutta en kasvokkain. Ja nyt olen huomannut, että en enää edes halua tilanteisiin joissa on paljon ihmisiä, tai ylipäätään vieraita ihmisiä. En halua oikeastaan minnekään yksin. Puolison kanssa saatan lähteäkin, yksin en.
En käy edes kaupassa, puoliso hoitaa sen. Minä viihdyn kotona, käyn lenkillä, marjametsässä jne, mutta siinä se.
Kesällä päätin että kun syksyllä alkaa kansalaisopiston kurssit, menen yhdelle kurssille. Halusin sinne tosi paljon, opettelemaan uusia taitoja. Sitten kurssin ilmoittautuminen aukesi, ensimmäinen kertakin meni ennen kuin sen huomasin. Nyt pitäisi ilmoittautua viimeistään.
Ja nyt huomaan, että tuntuu jotenkin tosi pelottavalta ajatukselta ilmoittautua ja mennä sinne. Vieraat ihmiset, vieras paikka. Ei onnistu.
Kellään samanlaista? Oletteko saaneet mentyä vai jääneet kotiin? Onko muita, joilla tällainen välttely alkoi etätyön myötä?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Mä teen jatkuvasti etätöitä ja ei ole ollut mitään vaikeuksia mennä ulos tapaamaan ihmisiä.
Ei minullakaan. On kiva sekä pystyä keskittymän töihin kotona että tavata ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Ita iisisti. Ei ne sua syö siellä kurssilla. Nyt viimeistään kannattaa totuttaa itseään ihmisiin, ennen kuin täysin höperöidyt. Sovitaanko, että ainakin kerran viikossa lähdet yksinäsi ihmisten ilmoille, vaikka kansalaisopistoon?
Niin ja uudelle kurssille on aina aika jännittävä mennä. Mene vaan reippaasti, jännitykselle ei saa antaa valtaa tai se ottaa vallan.
Mulla myös ns eristäytymistaipumusta.
Olin keväällä kivassa työssä ja oli puhetta, et palataan syksyllä ja katsotaan olisiko taas töitä.
Kesäksi menin epämieluisaan työhön. Työn myötä itsetunto laski ja nyt tuntuu, ettei kukaan halua minua minnekään ja olen todella huono ja surkea kaikessa.
Pitäisi ottaa yhteyttä sinne kevään työpaikkaan, mutta en vaan pysty koska en enää usko että ne oikeasti haluaisi mut sinne, koska olen vaan niin huono. Muutenkaan en voi hakea töitä kun olen vaan niin huono ja surkea.
Mulla kävi vähän samalla tavalla, kun olin tehnyt muutaman vuoden pelkkää etätyötä. Huomasin, että aloin hiljalleen välttelemään ihan kaikkia ihmiskohtaamisia. Muutin lenkkeilyajat ja kaupassa käymisetkin sen mukaan, että koska törmäisi mahdollisimman vähän muihin ihmisiin. Olen sen verran etakkoluonne, että sellainen mökkihöperö erakoituminen käy vähän liian helposti.
Nyt olen tehnyt liki vuoden hybridimallilla ja sopii minulle paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi vähän samalla tavalla, kun olin tehnyt muutaman vuoden pelkkää etätyötä. Huomasin, että aloin hiljalleen välttelemään ihan kaikkia ihmiskohtaamisia. Muutin lenkkeilyajat ja kaupassa käymisetkin sen mukaan, että koska törmäisi mahdollisimman vähän muihin ihmisiin. Olen sen verran etakkoluonne, että sellainen mökkihöperö erakoituminen käy vähän liian helposti.
Nyt olen tehnyt liki vuoden hybridimallilla ja sopii minulle paljon paremmin.
No juuri tämä, minäkin lähden lenkille joko pimeällä, kun ei liiku muuta, tai menen autolla kauas metsätielle, jossa ei liiku muita. Jos on mentävä kauppaan, mietin milloin siellä olisi vähiten ihmisiä. Toki jos on pakko mennä nyt heti, niin tottakai silloin menen. Mutta ylipäätään käyn kaupassakaan ehkä 1-2 kertaa kuukaudessa, muuten mies hoitaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittautuitko ap kurssille?
En. Eilen oli viimeinen ilmoittautumispäivä, ja nukkumaan mennessäni poistin kurssin kirjanmerkeistäni. Täytyy katsoa, josko netissä pystyisi ne asiat itse opettelemaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla liikaa sosiaalisia suhteita. Eikö vähempi riitä. Tuskin kukaan jaksaa koko ajan porukkaa.
Onko ap:lla mielestäsi liikaa sosiaalisia suhteita?
Ymmärrän hyvin haluan olla yksin, mutta kannattaa miettiä vähän tulevaisuuttakin. Entä jos ap:n miehelle tapahtuu jotain (kukaanhan ei ole täällä ikuisesti)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittautuitko ap kurssille?
En. Eilen oli viimeinen ilmoittautumispäivä, ja nukkumaan mennessäni poistin kurssin kirjanmerkeistäni. Täytyy katsoa, josko netissä pystyisi ne asiat itse opettelemaan. Ap
Ai jaa. Helsingin työväenopiston kursseille saa mennä kesken kaudenkin. Erikoista, jos muualla ei huolita maksavaa asiakasta mukaan.
eri
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ihmeessä pitäisi yrittää väkisin olla tekemisissä ihmisten kanssa, jos ei ole pakko?? Ihmiset nyt lähtökohtaisestikin on perseestä, joten aikamoinen masokisti pitää olla, että tieten tahtoen tunkee jonnekin tuntemattomien ihmisten joukkoon.
Jos kerta haluaa niin siksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla liikaa sosiaalisia suhteita. Eikö vähempi riitä. Tuskin kukaan jaksaa koko ajan porukkaa.
Onko ap:lla mielestäsi liikaa sosiaalisia suhteita?
Ymmärrän hyvin haluan olla yksin, mutta kannattaa miettiä vähän tulevaisuuttakin. Entä jos ap:n miehelle tapahtuu jotain (kukaanhan ei ole täällä ikuisesti)?
No sittenhän tilanne on eri, ja pitää mennä yksin tai jonkun muun kanssa. Ap
Ymmärrän hyvin haluan olla yksin, mutta kannattaa miettiä vähän tulevaisuuttakin. Entä jos ap:n miehelle tapahtuu jotain (kukaanhan ei ole täällä ikuisesti)?
Miksi tätä pitäisi miettiä kun ei ole edes ajankohtaista? En ikinä ymmärrä näitä kommentteja. Näitä tulee silloinkin jos joku viettää kaiken vapaa-aikansa puolison kanssa. Heti on joku moittimassa.
Huomasin tänään saman asian. En tiedä onko etätyöstä vai mistä kiinni mutta todella välttelen kohtaamisia. Tein nettikaupasta tilausta ja ainoa toimitusmahis on kotiinkuljetus. Jätin tilauksen tekemättä. Haluaisin että saisin tuotteen tuonne pakettiautomaattiin ja saisin sen sieltä vaivihkaa hakea, kenenkään kanssa puhumatta.
Voiko olla, että kuormitut jo työssäsi niin paljon sosiaalisesti, että et vaan pysty vapaa-aikana enempään? Pitkät puhelut asiakkaille joka työpäivä ovat itselle ainakin tosi kuluttavia.