Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Etätyön myötä olen todella alkanut vältellä sosiaalisia tilanteita, vaikeaa päästä tästä "ylös"
09.09.2026 |
Ihmisten parissa teen työtä ja olen yhteydessä joka arkipäivä, mutta en kasvokkain. Ja nyt olen huomannut, että en enää edes halua tilanteisiin joissa on paljon ihmisiä, tai ylipäätään vieraita ihmisiä. En halua oikeastaan minnekään yksin. Puolison kanssa saatan lähteäkin, yksin en.
En käy edes kaupassa, puoliso hoitaa sen. Minä viihdyn kotona, käyn lenkillä, marjametsässä jne, mutta siinä se.
Kesällä päätin että kun syksyllä alkaa kansalaisopiston kurssit, menen yhdelle kurssille. Halusin sinne tosi paljon, opettelemaan uusia taitoja. Sitten kurssin ilmoittautuminen aukesi, ensimmäinen kertakin meni ennen kuin sen huomasin. Nyt pitäisi ilmoittautua viimeistään.
Ja nyt huomaan, että tuntuu jotenkin tosi pelottavalta ajatukselta ilmoittautua ja mennä sinne. Vieraat ihmiset, vieras paikka. Ei onnistu.
Kellään samanlaista? Oletteko saaneet mentyä vai jääneet kotiin? Onko muita, joilla tällainen välttely alkoi etätyön myötä?
Kommentit (34)
Mä teen jatkuvasti etätöitä ja ei ole ollut mitään vaikeuksia mennä ulos tapaamaan ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä teen lähityötä, paljon ihmisiä ympärillä. Vapaalla en halua nähdä enkä mennä minnekään. Haluan vain hölläillä mökissä ja pitää verhot tiukasti kiinni. Kun olin eri töissä ja tein osan aikaa etänä, osan toimistolla ei ollut mitään vaikeuksia lähteä ihmisten pariin, harrastuksiin jne. Toki osasyynä on vuorotyö ja jatkuva univaje
No mä en edes halua päästä. Olen onnellisempi koskaan, kun olen lopettanut menemiset. Ja olen siis tehnyt etätyötä ja elänyt erakkoelämää jo noin 10 vuotta.
Ap. Ita iisisti. Ei ne sua syö siellä kurssilla. Nyt viimeistään kannattaa totuttaa itseään ihmisiin, ennen kuin täysin höperöidyt. Sovitaanko, että ainakin kerran viikossa lähdet yksinäsi ihmisten ilmoille, vaikka kansalaisopistoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On samanlaista täälläkin. Olen alkanut etätyön myötä karttamaan kaikkia paikkoja, missä muita ihmisiä. Nyt olen kuitenkin alkanut käymään punttiksella ja kokenut siellä mukavia kohtaamisia. On myönnettävä, että en vain halua nähdä ja kohdata ns. työkavereita. Ilmoittaudu kurssille, todennäköisesti et tule pettymään.
Vierailija kirjoitti:
Etkö ap voi mennä toimistolle, vaikka olisikin etätyö?
En valitettavasti voi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä en edes halua päästä. Olen onnellisempi koskaan, kun olen lopettanut menemiset. Ja olen siis tehnyt etätyötä ja elänyt erakkoelämää jo noin 10 vuotta.
On se noinkin. Itse asiassa kyseessä on taidekurssi, koska haluaisin oppia maalaamaan, tietoa eri maaleista ym. Mutta kai nekin asiat netistä löytää. Ap
Miksi pitää olla liikaa sosiaalisia suhteita. Eikö vähempi riitä. Tuskin kukaan jaksaa koko ajan porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen ihmisiä kerran viikossa kauppareissulla. Ja senkin teen yöllä. Riittää minulle.
Mulla oli sosiaalisten tilanteiden kanssa vaikeuksia jo lähityössä, sillä kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Etätyö on siunaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Ita iisisti. Ei ne sua syö siellä kurssilla. Nyt viimeistään kannattaa totuttaa itseään ihmisiin, ennen kuin täysin höperöidyt. Sovitaanko, että ainakin kerran viikossa lähdet yksinäsi ihmisten ilmoille, vaikka kansalaisopistoon?
Vaikeaa nyt on. Vaikka ennen olen ollut yhdistystoiminnassa ym, mutta kyllä nyt vaan on kovin vaikea lähteä. Varmasti vaikuttaa, kun ei ketään tunne. Ap
Vierailija kirjoitti:
On samanlaista täälläkin. Olen alkanut etätyön myötä karttamaan kaikkia paikkoja, missä muita ihmisiä. Nyt olen kuitenkin alkanut käymään punttiksella ja kokenut siellä mukavia kohtaamisia. On myönnettävä, että en vain halua nähdä ja kohdata ns. työkavereita. Ilmoittaudu kurssille, todennäköisesti et tule pettymään.
Kuntosalille minunkin pitäisi mennä, siinä sama kynnys. Mutta siinä esteenä onneksi terveydentila, eli ei ajankohtaista nyt.
Minä olisin kyllä iloinen jos vapaa-aikana tapaisin työkavereita, mutta kukaan ei asu samalla paikkakunnalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla liikaa sosiaalisia suhteita. Eikö vähempi riitä. Tuskin kukaan jaksaa koko ajan porukkaa.
Siksi että olisi kiva käydä jossain? Tai keikalla tai vaikka teatterissa. Mutta ei yksin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö ap voi mennä toimistolle, vaikka olisikin etätyö?
En valitettavasti voi. Ap
Missä olet duunissa ja saanko mäkin tulla sinne?
Kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö ap voi mennä toimistolle, vaikka olisikin etätyö?
En valitettavasti voi. Ap
Missä olet duunissa ja saanko mäkin tulla sinne?
Kotona.
😂😂
Siis miksi ihmeessä pitäisi yrittää väkisin olla tekemisissä ihmisten kanssa, jos ei ole pakko?? Ihmiset nyt lähtökohtaisestikin on perseestä, joten aikamoinen masokisti pitää olla, että tieten tahtoen tunkee jonnekin tuntemattomien ihmisten joukkoon.
Onhan se niin, että kun oma elämä muuttuu kivaksi, on iso riski avata sitä tuntemattomalle ja ottaa sisään ulkoisia vaikutteita.
Ehkäpä identiteettisi ja minäsi vaatii vielä vähän vahvistusta, millä kohdata maailmaa ja ihmisiä, etteivät he pääse vaikuttamaan sinuun niin paljon.
Alue: Aihe vapaa
Mies mukaan? 😀