Vauvan mummot kinuavat vauvaa jatkuvasti yökyläilemään

Vierailija kirjoitti:

Aika outoa, En tunne yhtään tällaista kinuavaa mummoa. Äitimme ilmoitti aikanaan, että hän hoiti omat lapsensa, mutta lapsenlapsia hän ei hoida. Tuosta lasten hoitamisesta kyllä voi olla eri mieltä, ei hoitanut meitä, vaan saimme kasvaa kuin pellossa ilman kunnon huolen pitoa. Äiti päivät töissä, illat harrastuksissa.

Mun anoppi oli kinuamassa esikoista yökylään samana päivänä, kun päästiin kotiin sairaalasta. Vauva ei ollut edes viikon ikäinen. Taisi oikeasti suutahtaa, kun ei tartuttu tarjoukseen. Anoppi osoittautui erittäin epäluotettavaksi hoitajaksi jo lyhyemmällä pätkällä, joten ollaan hoitokuviot sumplittu ilman anopin apua. 

Eipä sillä, eipä me hirveästi olla ulkopuolista apua tarvittu tai haluttu. Kyllä me ollaan saatu parisuhdeaikaa ihan arjestakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin anoppi oli tämmöinen kinuaja ja kerran sitten sai syötetyn vauvan kun vanhemmat meni hekeksi asioille. Kauhea itku kun palasivat ja hätääntynyt anoppi oli tyntämässä ruokalusikalla lehmän maitoa vauvan suuhun. 
 Vauva ei ollut edes nälkäinen kun tissikään ei kelvannut mutta nukahti oitis mamin syliin. 

Vanhemmathan menivät asioille ja mummo rekrytoitiin hoitajaksi, missä tässä on sitä mummon kinuamista?

"Kaverin anoppi oli tämmöinen kinuaja" lukee ihan ensimmäisessä lauseessa.

Vauva alkaa vasta noin puolen vuoden iässä tajuamaan, että on ihan erillinen olento, eikä osa äitiä. Kyllä vauva silloin tajuaa, jos on jätetty täysin vieraan ihmisen hoiviin. Ja mikä ihme siinä on, että ihmiset pitävät täysin luonnollisena sitä, että eläimet puolustavat tarvittaessa rajustikin pieniä jälkeläisiään, mutta ihmisten kohdalla se onkin epänormaalia ja että "äiti on liian kiinni vauvassa ja pitää erottaa"? Siis miksi? Se, että äiti on kiinni vauvassa, takaa vauvan kehityksen. Ei ihme, että täällä on niin paljon mielen ongelmia, kun asenne on tuo.