Miehen työpaikan vaihto ja arjen vastuun kaatuminen naisen niskaan

Vierailija kirjoitti:

Tännepä on tullut paljon vastauksia. Selvennän, että tosiaan molemmilla on omia lapsia eli itsellänikin, mutta he ovat jo teini-iässä. Miehen lapsen äitiin en ole ollut yhteydessä, koska hänen kanssaan välit eivät ole olleet mitkään parhaat ja aiemminkin on tullut paljon valitusta, jos joku lapsista on mennyt äidillään käymään isä-viikolla (eli on unohtanut jotain vaikka kouluun liittyvää ja on mennyt käymään sitten hakemassa). Eli haluaa pitää kiinni omasta ajastaan. Mihin toki hänelläkin täysi oikeus on. Ei tosin pitäisi kuulua minunkaan vastuulleni lapset, jos kumpikaan biovanhemmista ei heistä vastuuta halua ottaa, mutta itse en ala lapsille sanomaan, että eivät ole tervetulleita, vaikka isä on poissa. Täytyy miehen kanssa puhua ja saa itse kyllä nyt ottaa tämän asian esille lasten äidin kanssa. Aion myös vaatia sitä apua, mitä täällä moni on sanonut. Vähintään siivojaan saa palkata meillä käymään. Koirasta aloitin jo keskustelun, että pitää etsiä uusi koti koiralle, jos tosiaan meinaa viikot olla poissa, että minulla ei kertakaikkiaan rahkeet riitä tätä kaikkea pyörittämään ja lapsille ei voi lykätä kaikkea aikuisen vastuuta vaikka kuinka teini-iässä olisivat. Mielestäni teineillekin kuuluu vapaa-aika ja omien kaverien kanssa oleminen toki sopivissa määrin. Ja tiedän, että varsinkin omat teinini ovat kyllä apuna tarvittaessa, mutta en halua heistä tehdä toisen aikuisen korvikkeita. 

Eilen sentään mies pyysi anteeksi omaa reaktiotaan siihen keskusteluun. Ei silti vielä päästy yhteisymmärrykseen asioista, mutta aion ne ottaa uudelleen puheeksi tänään illalla. En voi sanoa, että täysin luotan hänen sanoihinsa ja tekemisiinsä enää tämän kaiken jälkeen. Eli aika isoja toimia tarvitaan, että tulisi sellainen olo, että tässä ollaan yhdessä perheenä eikä niin, että minä ja lapset ollaan perhe ja hän joku ulkopuolinen vierailija, joka välillä käy kylässä...

-Ap

Sinulle taitaa nyt valjeta, miksi mies on eronnut ensimmäisestä puolisostaan. Näin siinä yleensä käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun alettiin olemaan porukoissa sovittiin, että kumpikin saa sanoa työlle aina kyllä ja perhe sopeutuu siihen sitten tavalla tai toisella. 

Mekin ollaan kumpikin sen verran työorjentuneita, että työ menee perheen "edelle" ja sitä helpottaa ihan valtavasti tukiverkko ja ostopalvelu, esim päivähoito, siivous, ruoka, jne...

Ja tuohon kuvioon on tietenkin pitänyt lapsia hankkia?

Edellisessä suhteessani kävi samat sillä erotuksella, että lapsia ei ollut kuin yksi (miehen edellisestä liitosta). Ero tuli lopulta. Suosittelen, että käytte asian läpi yhdessä ja sen, miettikö mies näitä asioita lainkaan ennen työpaikan vaihtoa? Meillä ei- hän oletti kaiken hoituvan ja muiden venyvän loputtomiin hänen uransa takia. 

Nyt kun suhteesta on jo aikaa, olen tajunnut exmiehen itsekkyyden. Normaalissa parisuhteessa ajatellaan myös omien tekojen vaikutuksia toisiin osapuoliin. 

Joskus toisen unelmat mahdollistuvat vain toisen osapuolen venymisellä ja omien tarpeiden sivuun laittamisella. Minä en tähän enää suostunut. Tsemppiä ja toimivaa ratkaisua teille!