Miehen työpaikan vaihto ja arjen vastuun kaatuminen naisen niskaan

Ap kuinka paljon mies osallistuu nyt kotitöihin ? Tekeekö oma-aloitteisesti jne vai tekeekö vain sen mitä sinä erikseen pyydät ? Oletteko olleet kauan yhdessä? Hoitaako mies omien lastensa asiat nyt vai oletko sinä hoitanut nekin tähän asti ? 

Onko teineistä ottamaan päävastuuta koirasta? Jos ei niin voisitko luopua koirasta ? Tai löytyisikö sille kakkoskoti jossa koira vosi olla välillä.

Onko miehen lapsista apua arjessa vai onko heistä työtä ja vastuuuta? Helpottaisiko jos miehen lapset eivät olisi teillä silloin kun mies reissussa ? 

Tsemppiä ap et ole lainkaan  itsekäs tai kohtuuton tilanteessa. Mies on sitäkin itsekkäämpi. Vaikka haluaisi reissuhommiin niin ei perheellisenä voi vaihtaa niihin ilman että mietitään koko perheen etu.

Jos teillä on viimeinen pala suklaata menossa niin tarjoaako mies sitä sinulle vai ahmiiko äkkiä sen? Huolehtiiko mies lapsille parhaat palat ruuasta vai syökö itse äkkiä parhaat palat ?

Mieti miehen luonnetta yleisemmin ? Onko mies ollut ennen itsekäs vai muuttui nyt ?

Kun teidän perheessä kerran päätetään asioita kysymättä niin nyt sinä vain päätät ostaa kotitöihin ja lastenhoitoon apua jotka mies maksaa. Jos tulee kiukuttelua rahanmenosta niin sitten vain sanot että pitäisi miehen nyt olla iloinen että talouteen on vihdoin varaa palkata toisia aikuisia hoitamaan isän tehtäviä. 

Vauviksella trollaamisen sijaan kannattaa miettiä vaikka pua kotissivoukseen ja valmisruokia ja lasten suurempaa osallistamista arkeen. Onnittele miestäsi kun toinen  on kehittänyt itseään ja tuo runsaasti hyvää perheelle

Mies jätti sinut. Ei tässä sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Hanki kotiapulainen, työttömistä on mistä valita.

Mies maksaa.

Ota ero. Jätä tekemättä jutut. Vaadi hänelle yksinhuoltajuus. Jatka elämää vapaana. 

Ei itsekkään miehen kanssa kannata olla, hölömö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun alettiin olemaan porukoissa sovittiin, että kumpikin saa sanoa työlle aina kyllä ja perhe sopeutuu siihen sitten tavalla tai toisella. 

Mahdoitko miettiä, mitä se pahimmillaan tarkoittaa?

Naine  miettii ihan joka asiassa vain omaa hyötyä ja kuinka saisi miehestä revittyä entistä enemmän hyötyjä itselle. Naiset eivät ole varmaan koskaan uhrannut sekuntiakaan sille ajatukselle että mitämies haluaisi. Ja ei se ei ole ole miehen ajattelua kun nainen ajattelee että.minä haluan tämän mutta sanon että.tämå on miehelle. Esimerkkinä se että naine  itse haluaa kodista todella siistin ja sanoo sen olevan miehelle vaikka kaikki me tiedämme että nainen yksin haluaa siisteyttä mutta ei itse halua tehdä sitä sen vaatimaan työtä

Tuossa tapauksessa miehen täytyy pitää huoli ehkäisystä eikä tehdä lapsia, jos hänellä ei heille ole aikaa eikä halua olla yhdessä. Parisuhdekaan ei ole pakollinen, sinkkuna voi pitää kaiken ajan ja rahan itsellään.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on ihan mahtava mielikuvitusleikki, mutta mennään kaikki nyt mukana! 

Mites jos ne miehen lapset menisi äidilleen ainakin viikko-viikko systeemillä? vai unohditko kertoa, että äiti on kuollut tai vähintäänkin karannut kuubalaisen tanssin opettajan matkaan? 

Vaihtoehto voisi olla muuttaa lähemmäs miehen työpaikkaa, mutta varmaan unohdit kertoa, että asutte sukutilalla tai olette viimeiset vuoden vähintäänkin remontoineet taloa katosta lattiaan, niin ei nyt vaan voi muuttaa. 

Itse en ymmärrä miten muutto lähemmäs miehen työpaikkaa helpottaisi ap:n tilannetta, sillä hänelle tulisi kaiken muun lisäksi 3 tunnin päivittäiset työmatkat. Muutto ei kuitenkaan vähennä miehen työreissuja eli hän on ihan yhtä paljon pois kotoa kuin aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ap kuinka paljon mies osallistuu nyt kotitöihin ? Tekeekö oma-aloitteisesti jne vai tekeekö vain sen mitä sinä erikseen pyydät ? Oletteko olleet kauan yhdessä? Hoitaako mies omien lastensa asiat nyt vai oletko sinä hoitanut nekin tähän asti ? 

Onko teineistä ottamaan päävastuuta koirasta? Jos ei niin voisitko luopua koirasta ? Tai löytyisikö sille kakkoskoti jossa koira vosi olla välillä.

Onko miehen lapsista apua arjessa vai onko heistä työtä ja vastuuuta? Helpottaisiko jos miehen lapset eivät olisi teillä silloin kun mies reissussa ? 

Tsemppiä ap et ole lainkaan  itsekäs tai kohtuuton tilanteessa. Mies on sitäkin itsekkäämpi. Vaikka haluaisi reissuhommiin niin ei perheellisenä voi vaihtaa niihin ilman että mietitään koko perheen etu.

Jos teillä on viimeinen pala suklaata menossa niin tarjoaako mies sitä sinulle vai ahmiiko äkkiä sen? Huolehtiiko mies lapsille parhaat palat ruuasta vai syökö itse äkkiä parhaat palat ?

Mieti miehen luonnetta yleisemmin ? Onko mies ollut ennen itsekäs vai muuttui nyt ?

Tekee joitain ulkohommia ja joskus sisällä jotain, mutta päävastuu kotitöistä on minulla ja toki lapsilla on omat hommansa, mitä tekevät (toki ne vaativat vähän perään katsomista).  Ollaan oltu yhdessä viitisen vuotta. Omien lastensa asioita hän on pääsääntöisesti hoitanut tosin niistäkin esim. sopivan kokoisten vaatteiden hankinta yms. on ollut minun vastuullani.
Teineistä ei ole ottamaan päävastuuta, vaikka he jotain välillä koiran kanssa tekeekin, niin ei he kokonaisvastuusta pysty millään kantamaan. Lisäksi koira tarvitsee lisäkoulutusta esim. hihnakäytöksen kanssa lenkeillä (aikuisen kanssa pääsääntöisesti menee tosi hyvin, mutta sitten lasten kanssa ei aina todellakaan). Koirasta luopuminen on kyllä käynyt mielessä, vaikka se ihan todella harmittaa, mutta ei ole koiraa kohtaan oikein, jos ei saa tarvitsemiaan virikkeitä. Olen itse pääasiallisesti kouluttanut koiran ja hän osaa kyllä hyvin paljon käskyjä ja on innokas kaikkea tekemään.  Tuo kakkoskoti voisi olla hyvä idea, täytyy sitä alkaa selvittämään.

Miehen lapsista yksi on kyllä jo teini-ikäinen, mutta ikäisekseen ehkä jokseenkin lapsenomainen eli aika paljon sellainen, että vaatii ulkopuolista ohjausta asioissa. Tekee kyllä joitain juttuja, jos niitä huomaa pyytää, mutta oma-aloitteisuutta ei oikein ole. En kuitenkaan haluaisi heitä poiskaan laittaa, vaikka mies ei ole paikalla, kun en halua, että kenellekään tulee tunne ettei kuulu perheeseen ja ole yhtä tärkeä kuin muut.

Mies ei ole ollut tuolla tavalla itsekäs, että ottaisi esim. viimeisen palan tai veisi lapsilta parhaat palat ruoasta vaan ennemminkin antaa lasten syödä parhaat palat ja syö sitten itse jotain muuta. On ottanut osaa myös harrastuskuskauksiin ja lapsille niitä harrastuksia myös järjestänyt. Se tässä lähinnä yllättää, että yhtäkkiä hän haluaakin olla erossa perheestä ja ei yhtään ymmärrä sitä työmäärää, mikä jää kotiin jäävälle. Aiemmin myös aika paljon huomioinut minua arjessa, jos olen ollut väsynyt niin tehnyt sitten itse enemmän. Toki tämä myös toiminut toiseen suuntaan. Sillä nyt ihmettelenkin, kun tietää miten paljon tämä raskauskin on verottanut minulla voimia, että yhtäkkiä sillä väsymyksellä ei olekaan merkitystä vaan olen itsekäs, kun asiasta mainitsen. Hän ei eilisillan keskustelun jälkeen enää puhunut mitään vaan vältteli minua koko illan ja aamulla jatkoi samaa ja kun yritin puhua niin sanoi, että ei ole mitään puhuttavaa eikä selvitettävää, että tuli täysin selväksi se, että minä (eli ap) olen vain itsekäs enkä voi ajatella muita. En tiedä, miten sitten tästä eteenpäin.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö mies saa toteuttaa unelmiaan eli onko se vain naisten oikeus. Kumouksen teillä ne lapset halusi sinä vai mies. Äläkä sano sitä perus naisen vastausta että minä päätin että me haluamme. Ja kai sinä tiedät että mies ei ole sinun omaisuutta jota sinä hallitse ja kontrolloit?

Siinä vaiheessa kun on lapsia niin niitä omia unelmia toteutetaan lasten edun sallimissa puitteissa. Tuskin haluat väittää, että miehet ovat kuin lapsia jotka eivät pysty kantamaan itse valitsemaansa vastuuta? 

Ihan eka anna koira pois. Älä kysele, annat vaan pois. Toiseksi, miehen lapset EIVÄT tule teille silloin kun mies ei ole ollenkaan kotona. PISTE. Jos näissä alat joustamaan niin oma on häpeäs. Kyllä on sulle sanottu että ei ole normaalia tuo miehen käytös eikä ole nämä koira/lapset sun vastuulla. Sun vastuulla on sinun omat lapset ja sinä itse. Ei muut.

Valoisaa tässä on se, että oikeastaan voit jättää kaiken taaksesi, ainoa asia, joka on todella vastuullasi, on tuleva vauva. Katsopa muuttuuko miehellä ääni kellossa, kun kerrot tämän tosiasian.

Enkä yhtään ihmettele, että ahdistaa. Selvästi olet toiset huomioiva ihminen ja ilmeisesti pidät paljon miehen lapsista ja teillä olleesta perhe-elämästä. Paluuta entiseen ei vain valitettavasti ole, ellei mies pyöräytä ajatteluaan täysin ympäri. Mies käyttää nyt hyväksi sinun kiltteyttäsi ja musertaa vastalauseet syyllistämällä sinua. Ilmeisen hyvin tuloksinkin, ainakin aluksi. Mieti teidän roolit toistepäin, itsesi matkatöihin, mies vastaamaan kaikesta yhtäkkiä ja sinut sanomassa, että miehen pitäisi olla onnellinen puolestasi, eikö kuulostakin absurdilta?

Tuollainen yhtäkkinen tunnekylmyys on myös usein merkki pettämisestä. Kyseessä voi olla kaiken lisäksi myös se. Onko sinulla minkälaiset välit miehen exään (vai onko lasten äitejä peräti enemmänkin?) Jos vain mitenkään mahdollista juttelisin tilanteesta hänen kanssaan, sieltä voi käydä ihan mielenkiintoisia historiatietoja ilmi. Lisäksi lasten äidin kuuluu saada vähintään tietää etukäteen, että lapset eivät todellisuudessa tule isäviikoilla enää isää näkemään.
 

Ovatko kaikki lapset siis miehen, aloittaja odottaa esikoistaan?

Minun miehelläni oli ja on semmoinen kummallisuus, että hän jakaa kotityöt parisuhteessa kyllä tasan, mutta lapsiperheessä hän kokee kaiken olevan äidin hommaa.

Eli ennen lapsia meillä sujui tuo arjen ajankäyttö ja työnjako hyvin. Lasten ollessa pieniä se sujui aluksi hyvin, mutta luisui aika pian todella epäreiluksi. Ja nyt kun lapset ovat aikuisia ja muuttivat omilleen, niin yhtäkkiä simsalabim mies hoitaa oma-aloitteisesti kotia, tekee melkein kaikki ruoat, käy kaupassa pyytämättä. Tuskin muistan, miten tiskikone menee päälle.

Miehesi on ehkä joutunut edellisestä

liitostaan ulkoruokintaan juuri tämän vinouman takia ja nyt sama muutos tapahtuu sinun silmiesi edessä. Mies oli ensin unelmamiesystävä, mutta kun sinusta on nyt tulossa äiti, hän vaihtaa poissaolevan isän rooliin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan eka anna koira pois. Älä kysele, annat vaan pois. Toiseksi, miehen lapset EIVÄT tule teille silloin kun mies ei ole ollenkaan kotona. PISTE. Jos näissä alat joustamaan niin oma on häpeäs. Kyllä on sulle sanottu että ei ole normaalia tuo miehen käytös eikä ole nämä koira/lapset sun vastuulla. Sun vastuulla on sinun omat lapset ja sinä itse. Ei muut.

Koiran suhteen täysin samaa mieltä. Se on myös koiralle eduksi löytää uusi koti. 

Miehen lasten osalta ymmärrän Ap:n ajatusmaailmaa. Uusperheissä on muutenkin liikaa sun lapsia ja mun lapsia. 

Samaa mieltä kuitenkin myös siitä, että ei ole normaalia tuo miehen käytös, vaan hän tässä se on enemminkin itsekäs. Mutta jos mies ei ymmärrä niin turha asiasta alkaa jankkaamaan. Ulkopuolista apua tulee kuitenkin palkata, ymmärsi mies sitten mitään tai ei. Esim. siivooja kerran viikossa tai lastenhoitaja, jotta Ap pääsee myös omiin harrastuksiin.

Yksi asia kanssa olisi mitä voisi harkita olisi kertoa tilanteesta miehen lasten äidille, mikäli teillä on asialliset välit. Hänelle miehen käytös tuskin on yllätys. Tarkoitan siis sitä, että kertoisit, että sinulle on tärkeää, että kaikki lapset tuntevat olevansa sinun talossa kuin kotonaan, mutta tällä hetkellä miehen velvollisuudet lapsiaan kohtaan ovat siirtyneet sinun niskoille ja sinun voimavarasi alkavat olla vähissä. Näin ollen olisi myös lasten etu, että lasten äiti voisi ottaa vähän enemmän vastuuta heistä myös silloin kun he ovat isällään. Ja joo, niin ei asian todellakaan pitäisi mennä, mutta välillä täytyy toimia realiteettien mukaan, jos mies ei ymmärrä tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

Ovatko kaikki lapset siis miehen, aloittaja odottaa esikoistaan?

Minun miehelläni oli ja on semmoinen kummallisuus, että hän jakaa kotityöt parisuhteessa kyllä tasan, mutta lapsiperheessä hän kokee kaiken olevan äidin hommaa.

Eli ennen lapsia meillä sujui tuo arjen ajankäyttö ja työnjako hyvin. Lasten ollessa pieniä se sujui aluksi hyvin, mutta luisui aika pian todella epäreiluksi. Ja nyt kun lapset ovat aikuisia ja muuttivat omilleen, niin yhtäkkiä simsalabim mies hoitaa oma-aloitteisesti kotia, tekee melkein kaikki ruoat, käy kaupassa pyytämättä. Tuskin muistan, miten tiskikone menee päälle.

Miehesi on ehkä joutunut edellisestä

liitostaan ulkoruokintaan juuri tämän vinouman takia ja nyt sama muutos tapahtuu sinun silmiesi edessä. Mies oli ensin unelmamiesystävä, mutta kun sinusta on nyt tulossa äiti, hän vaihtaa poissaolevan isän rooliin. 

Tämä on kyllä todella outo vinoutuma osassa miehiä. Miten vaimosta tuleekin lasten myötä miehen silmissä myös hänen äitinsä? Ja suurin mysteeri on, että miten tämän äiti-vaimon kanssa edelleen halutaan seksiä?? 

No tuossa kuviossa lienee myös vastaus, miksi äiti-vaimon halukkuus seksiin mieslapsen kanssa olennaisesti heikkenee. Se nimittäin on paljon loogisempaa, kun yllä mainittu kuvio...

Jos mies on arkipäivät pois, niin hän sitten viikonloppuisin ottaa enempi kodista ja lapsista vastuuta. Poissaollessa sitä konkreettista vastuuta ei tietenkään voi ottaa kuin korkeintaan jonkun laitteen välityksellä.

Kyllä tämmöinen monilapsinen perhe on omassakin suvussa, jossa mies on vuosia ollut reissuhommissa. Se sitten sopii joillekin perheille, ehkä ei sitten ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Hanki kotiapulainen, työttömistä on mistä valita.

Aasiasta se haetaan. T.Vartiainen

Meille tuli ero. Oli aivan mahdotonta muutta sitä perhedynamiikkaa kerran viikossa, ja sitten taas olla lapsen kanssa kaksin. Mies siis tuli perjantai-iltaisin kotiin, teki omia juttujaan lauantain, ja lähti sunnuntaina iltapäivällä toiselle paikkakunnalle.

Vuoden sitä veivuuta jaksoi, ja sitten puhuttiin kolme päivää, että ei tämä näin voi jatkua. Mies muutti takaisin kotiin, mutta ei me osattu olla normaalisti ja kumpaakin ärsytti toisen läsnäolo. Minä olin tottunut, että lapsen huomiontarpeen jälkeen saan illalla rentoutua, mutta olisikin pitänyt vastata taas uusiin tarpeisiin. Mies taas oli tottunut totaaliseen rauhaan ja vapaisiin aikatauluihin, ja osoitti mieltä jopa lapsen päiväunista.

Alunperin koko perheenperustamisajatus lähti mieheltä. Ehkä hän oikeasti halusikin perheen, mutta ei ilmeisesti ymmärtänyt sen muuttavan elämää. Ennen kuin joku tulee huutelemaan, että miehen rahat varmasti kelpasi, niin höpönlöpö. Minä en miehen rahoja nähnyt.

Muistakaa aina; teot puhuu enemmän kuin sanat. Ja katsomalla menneeseen voit ennakoida tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli ero. Oli aivan mahdotonta muutta sitä perhedynamiikkaa kerran viikossa, ja sitten taas olla lapsen kanssa kaksin. Mies siis tuli perjantai-iltaisin kotiin, teki omia juttujaan lauantain, ja lähti sunnuntaina iltapäivällä toiselle paikkakunnalle.

Vuoden sitä veivuuta jaksoi, ja sitten puhuttiin kolme päivää, että ei tämä näin voi jatkua. Mies muutti takaisin kotiin, mutta ei me osattu olla normaalisti ja kumpaakin ärsytti toisen läsnäolo. Minä olin tottunut, että lapsen huomiontarpeen jälkeen saan illalla rentoutua, mutta olisikin pitänyt vastata taas uusiin tarpeisiin. Mies taas oli tottunut totaaliseen rauhaan ja vapaisiin aikatauluihin, ja osoitti mieltä jopa lapsen päiväunista.

Alunperin koko perheenperustamisajatus lähti mieheltä. Ehkä hän oikeasti halusikin perheen, mutta ei ilmeisesti ymmärtänyt sen muuttavan elämää. Ennen kuin joku tulee huutelemaan, että miehen rahat varmasti kelpasi, niin höpönlöpö. Minä en miehen rahoja nähnyt.

Kun mies haluaa perheen, on hyvä pysähtyä hetkeksi siihen, mitä mies mieltää siinä saavansa. Hän ei itsekään välttämättä osaa etukäteen sanoittaa asiaa, mutta mielikuva voi tosiaan olla se, että perheenä eläessä isi tulee kotiin, syödään hyvää ruokaa ja jutellaan, sitten lapset kipittävät omiin juttuihinsa huoneisiinsa, mies istahtaa sohvalle hyvin ansaittuun lepotaukoon ja ilta sujuu sopuisasti miehen katsoessa telkkaria tai pelaillessa pleikkaa ja vaimon hääräillessä siellä taustalla omiaan. Hääräilyyn nyt kuuluu mitä ikänä kuuluukin, keittiön ja kodinhoitohuoneen tiimoilla. Illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan, mies nousee sohvalta ja halaa vaimoaan merkiksi siitä, että nyt voidaan siirtyä makkarin puolelle.

Joskus, aika useinkin, vaimo saa vaikka viikonloppuaamuna tarmokkaan siivouspuuskan, jolloin miehen on paras luikkia nopeasti pois tieltä, koska siivotessaan äidit ovat usein kiukkuisia.