Miehen työpaikan vaihto ja arjen vastuun kaatuminen naisen niskaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun alettiin olemaan porukoissa sovittiin, että kumpikin saa sanoa työlle aina kyllä ja perhe sopeutuu siihen sitten tavalla tai toisella. 

Mahdoitko miettiä, mitä se pahimmillaan tarkoittaa?

Naine  miettii ihan joka asiassa vain omaa hyötyä ja kuinka saisi miehestä revittyä entistä enemmän hyötyjä itselle. Naiset eivät ole varmaan koskaan uhrannut sekuntiakaan sille ajatukselle että mitämies haluaisi. Ja ei se ei ole ole miehen ajattelua kun nainen ajattelee että.minä haluan tämän mutta sanon että.tämå on miehelle. Esimerkkinä se että naine  itse haluaa kodista todella siistin ja sanoo sen olevan miehelle vaikka kaikki me tiedämme että nainen yksin haluaa siisteyttä mutta ei itse halua tehdä sitä sen vaatimaan työtä

Tuossa tapauksessa miehen täytyy pitää huoli ehkäisystä eikä tehdä lapsia, jos hänellä ei heille ole aikaa eikä halua olla yhdessä. Parisuhdekaan ei ole pakollinen, sinkkuna voi pitää kaiken ajan ja rahan itsellään.

Mies ei ajattele asiaa näin.  Paremminkin tilanne on semmoinen, että edellinen vaimo jätti ja nyt menee aikaa ja rahaa lapsiin isäviikolla, mikä on ongelma. Ratkaisu on saada uusi nainen kierrokseen ja tehdä hänestä äiti. Sitten uusi nainen hoitaa äidin hommat ja mies on taas vapaa toteuttamaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Siis keksiikö ap näitä sepustuksia? Lopeta jo.

ei tuollaisia voi edes  tapahtua. satutäti- onko taas noin pitkä aika- kansalaisopiston kurssit alkaneet- opinnäyttötyö jo eka viikolla.

Vaikuttaa siltä, että kuulutte Vanhoillilestadiolaiseen yhteisöön. 

Itse en siihen kuulu mutta valitettavan yleistä, että siinä yhteisössä miehet käyttävät enemmän päätäntävaltaa naisiin nähden. 

Älä tyydy tilanteeseen vaan vaadi miestäsi tekemään joku kaikkia tyydyttävä ratkaisu, vaikka ulkopuolinen palkattu apu kotiin?

Olisin pitkään ja hartaasti keskustellut miehen kanssa ennen työpaikan vaihtoa, että ei onnistu tuollainen työ nyt. Ehkä kun lapset ovat isompia. Kun on perhe kyseessä, ei siinä yksi vanhempi voi miettiä vain itseään kun siinä on koko perheen tilanne mietittävänä. Tai vastapainoksi yhtään kyselemättä ( niinkuin mies teki) lapset miehelle koko hänen kesäloman ajaksi ja itse lähtee yksin hyvin ansaitulle kuukauden lomalle. Kerta perheessä voi vaan tehdä omia päätöksiä. 

Miten joku voi luulla aloitusta keksityksi? Yhden tuttuni mies keksi vaihtaa työnsä sellaiseen, jossa kotimaan työmatkojen sijaan tuli ulkomaankeikkoja ympäri maapallon. Pisimmillään hnen työmatkat kesti kuukauden. Heillä oli alle kouluikäinen lapsi ja tuttavalla vuorotyö. Alle vuodessa mies oli tilanteessa, jossa hän sai valita työn ja perheen välillä. Perhe voitti.

Neuvoni on ero.

Olin pitkässä parisuhteessa jossa työn määrä kasaantui minulle pikkuhiljaa niin, etten edes huomannut asiaa. Parisuhteen loppupuolella mm. latailin miehen työläppäriä ja katsoin että tällä oli oikea kansio mukana töissä. Ja tein eväät. Oikeastaan en osaa sanoa tähän yhtään asiaa jonka mies teki. Havahduin tuohon rytinällä, kun mies soitti kiukkuisena töistä että olin unohtanut pakata tämän kynät. Aikuinen mies joka oli oikeasti sellaisessa työssä missä piti ottaa vastuuta, ja minua sätittiin siitä ettei tämä ollut osannut pakata omia kyniään mukaan. Toinen havahtuminen oli se kun pyysin miestä ottamaan takkini tämän vieressä olevasta matkalaukusta (oltiin tultu edellisenä päivänä matkalta) ja tämä teki ison teatraalisen esityksen, että miten HÄN voisi TIETÄÄ MITENKÄÄN mikä oli takkini. Käytin yhtä takkia ja se takki oli siellä laukussa.

Eroa.

Siivooja ihan ehdoton. Ei joustaisi pätkääkään.

Sitä voi miettiä millaista perhe-elämää haluaa viettää. Minun exäni kysyi, haluanko hänen olevan enemmän kotona vai tekevän enemmän rahaa. Meillä oli vauva silloin. Vastasin toivovani hänen olevan enemmän kotona. Mies päätti sitten kuitenkin, että enemmän rahaa on se vaihtoehto.

Ennen pitkää tuli ero, koska elimme kahta eri elämää. Minä kävin töissä ja kuskasin lasta hoitoon. Mies oli pitkiäkin aikoja poissa. Välillä teki pitkän päivän, ja saattoi jäädä yöksikin muualle. Siinä vaiheessa minulla soi kellot, että me ei olla hänelle tärkeitä. Kerrottuani tämän tuntemukseni miehelle, hän ei vakuutellut rakkauttaan vaan puuskahti, että "jaahas, se tarkoittaa eroa".

Mitä ap:lle nyt kuuluu? Oletko ollut yhteydessä lasten äitiin?

Miehesi ei näytä ymmärtävän minkälainen työkuorma ja vastuu kaikesta sinulla on silloin kun hän on poissa. 
Hän ei sitä todennäköisesti ymmärrä ennen kuin hän joutuu itse kantamaan vastuun kaikesta yksin vähintään viikon ajan sisältäen omat työt, kuskailut, ruuanlaitot, siivouksen, koiran hoidon yms.

Ja vaikka miehesi hoitaisi kaikki hommat viikonloppuisin, jotta sinullakin olisi vapaa-aikaa (mikä olisi vähimmäisvaatimus) ei se silti ole sama, kuin arkena, jolloin on koulut/eskari+harrastukset jne.

Miehellesi pitäisi vielä laittaa vesimeloni elmukelmulla mahankohdalle, jotta saisi käsityksen minkälaista arkisten hommien tekeminen on raskausvatsalla (lattialta tavaroiden kerääminen, kengän nauhojen sitominen, autolla ajaminen) ja sen vesimeloninhan pitäisi tietysti olla myös yöllä nukkuessa  :) 

Joku taisi aiemmin mainita teidän molempien työ(ja vastuu)tehtävien listaamisen, joten se olisi myös sellainen missä teidän työtehtävien määrän erot konkretisoituisivat selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi ei näytä ymmärtävän minkälainen työkuorma ja vastuu kaikesta sinulla on silloin kun hän on poissa. 
Hän ei sitä todennäköisesti ymmärrä ennen kuin hän joutuu itse kantamaan vastuun kaikesta yksin vähintään viikon ajan sisältäen omat työt, kuskailut, ruuanlaitot, siivouksen, koiran hoidon yms.

Ja vaikka miehesi hoitaisi kaikki hommat viikonloppuisin, jotta sinullakin olisi vapaa-aikaa (mikä olisi vähimmäisvaatimus) ei se silti ole sama, kuin arkena, jolloin on koulut/eskari+harrastukset jne.

Miehellesi pitäisi vielä laittaa vesimeloni elmukelmulla mahankohdalle, jotta saisi käsityksen minkälaista arkisten hommien tekeminen on raskausvatsalla (lattialta tavaroiden kerääminen, kengän nauhojen sitominen, autolla ajaminen) ja sen vesimeloninhan pitäisi tietysti olla myös yöllä nukkuessa  :) 

Joku taisi aiemmin mainita teidän molempien työ(ja vastuu)tehtävien listaamisen, joten se olisi myös sellainen missä teidän työtehtävien määrän erot konkretisoituisivat selkeästi.

Kasaat ap:n tehtäväksi miehelle perheestä ja kodista aiheutuvan työmäärän kuvaamisen, vaikkei mies voisi sellaisesta tippaakaan välittää, koska hän on päättänyt ottaa uuden työpaikan ja jättää kaikki koti- ja perhevastuut ap:lle ihan tietoisesti. Ei häntä kiinnosta myöskään se, että ap tekee myös täyttä työviikkoa ja on raskaana. Sitä paremmin vaan pysyy ap:lla pallo jalassa, kun raskaana ja lapsen ollessa ihan pieni harva nainen kehtaa erota, vaikka pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi ei näytä ymmärtävän minkälainen työkuorma ja vastuu kaikesta sinulla on silloin kun hän on poissa. 
Hän ei sitä todennäköisesti ymmärrä ennen kuin hän joutuu itse kantamaan vastuun kaikesta yksin vähintään viikon ajan sisältäen omat työt, kuskailut, ruuanlaitot, siivouksen, koiran hoidon yms.

Ja vaikka miehesi hoitaisi kaikki hommat viikonloppuisin, jotta sinullakin olisi vapaa-aikaa (mikä olisi vähimmäisvaatimus) ei se silti ole sama, kuin arkena, jolloin on koulut/eskari+harrastukset jne.

Miehellesi pitäisi vielä laittaa vesimeloni elmukelmulla mahankohdalle, jotta saisi käsityksen minkälaista arkisten hommien tekeminen on raskausvatsalla (lattialta tavaroiden kerääminen, kengän nauhojen sitominen, autolla ajaminen) ja sen vesimeloninhan pitäisi tietysti olla myös yöllä nukkuessa  :) 

Joku taisi aiemmin mainita teidän molempien työ(ja vastuu)tehtävien listaamisen, joten se olisi myös sellainen missä teidän työtehtävien määrän erot konkretisoituisivat selkeästi.

Kasaat ap:n tehtäväksi miehelle perheestä ja kodista aiheutuvan työmäärän kuvaamisen, vaikkei mies voisi sellaisesta tippaakaan välittää, koska hän on päättänyt ottaa uuden työpaikan ja jättää kaikki koti- ja perhevastuut ap:lle ihan tietoisesti. Ei häntä kiinnosta myöskään se, että ap tekee myös täyttä työviikkoa ja on raskaana. Sitä paremmin vaan pysyy ap:lla pallo jalassa, kun raskaana ja lapsen ollessa ihan pieni harva nainen kehtaa erota, vaikka pitäisi.

Onko eroaminen kiinni kehtaamisesta vai siitä että se ei kannata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi ei näytä ymmärtävän minkälainen työkuorma ja vastuu kaikesta sinulla on silloin kun hän on poissa. 
Hän ei sitä todennäköisesti ymmärrä ennen kuin hän joutuu itse kantamaan vastuun kaikesta yksin vähintään viikon ajan sisältäen omat työt, kuskailut, ruuanlaitot, siivouksen, koiran hoidon yms.

Ja vaikka miehesi hoitaisi kaikki hommat viikonloppuisin, jotta sinullakin olisi vapaa-aikaa (mikä olisi vähimmäisvaatimus) ei se silti ole sama, kuin arkena, jolloin on koulut/eskari+harrastukset jne.

Miehellesi pitäisi vielä laittaa vesimeloni elmukelmulla mahankohdalle, jotta saisi käsityksen minkälaista arkisten hommien tekeminen on raskausvatsalla (lattialta tavaroiden kerääminen, kengän nauhojen sitominen, autolla ajaminen) ja sen vesimeloninhan pitäisi tietysti olla myös yöllä nukkuessa  :) 

Joku taisi aiemmin mainita teidän molempien työ(ja vastuu)tehtävien listaamisen, joten se olisi myös sellainen missä teidän työtehtävien määrän erot konkretisoituisivat selkeästi.

Kasaat ap:n tehtäväksi miehelle perheestä ja kodista aiheutuvan työmäärän kuvaamisen, vaikkei mies voisi sellaisesta tippaakaan välittää, koska hän on päättänyt ottaa uuden työpaikan ja jättää kaikki koti- ja perhevastuut ap:lle ihan tietoisesti. Ei häntä kiinnosta myöskään se, että ap tekee myös täyttä työviikkoa ja on raskaana. Sitä paremmin vaan pysyy ap:lla pallo jalassa, kun raskaana ja lapsen ollessa ihan pieni harva nainen kehtaa erota, vaikka pitäisi.

Onko eroaminen kiinni kehtaamisesta vai siitä että se ei kannata?

Melko rankkaa tuomitsemista naiselle tulee, jos eroaa raskaana tai lapsen ensimmäisenä ikävuotena ulkoisesti kunnollisesta miehestä, eikä anna isälle "mahdollisuutta kasvaa isyyteen". Sallitut syyt eroon tuossa tilanteessa ulkopuolisten mielestä ovat lähinnä vain väkivaltaisuus ja päihdeongelmat, muu tulee hyväksyä isyyteen kasvamiseen kuuluvana "kipuiluna".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi ei näytä ymmärtävän minkälainen työkuorma ja vastuu kaikesta sinulla on silloin kun hän on poissa. 
Hän ei sitä todennäköisesti ymmärrä ennen kuin hän joutuu itse kantamaan vastuun kaikesta yksin vähintään viikon ajan sisältäen omat työt, kuskailut, ruuanlaitot, siivouksen, koiran hoidon yms.

Ja vaikka miehesi hoitaisi kaikki hommat viikonloppuisin, jotta sinullakin olisi vapaa-aikaa (mikä olisi vähimmäisvaatimus) ei se silti ole sama, kuin arkena, jolloin on koulut/eskari+harrastukset jne.

Miehellesi pitäisi vielä laittaa vesimeloni elmukelmulla mahankohdalle, jotta saisi käsityksen minkälaista arkisten hommien tekeminen on raskausvatsalla (lattialta tavaroiden kerääminen, kengän nauhojen sitominen, autolla ajaminen) ja sen vesimeloninhan pitäisi tietysti olla myös yöllä nukkuessa  :) 

Joku taisi aiemmin mainita teidän molempien työ(ja vastuu)tehtävien listaamisen, joten se olisi myös sellainen missä teidän työtehtävien määrän erot konkretisoituisivat selkeästi.

Kasaat ap:n tehtäväksi miehelle perheestä ja kodista aiheutuvan työmäärän kuvaamisen, vaikkei mies voisi sellaisesta tippaakaan välittää, koska hän on päättänyt ottaa uuden työpaikan ja jättää kaikki koti- ja perhevastuut ap:lle ihan tietoisesti. Ei häntä kiinnosta myöskään se, että ap tekee myös täyttä työviikkoa ja on raskaana. Sitä paremmin vaan pysyy ap:lla pallo jalassa, kun raskaana ja lapsen ollessa ihan pieni harva nainen kehtaa erota, vaikka pitäisi.

Onko eroaminen kiinni kehtaamisesta vai siitä että se ei kannata?

Melko rankkaa tuomitsemista naiselle tulee, jos eroaa raskaana tai lapsen ensimmäisenä ikävuotena ulkoisesti kunnollisesta miehestä, eikä anna isälle "mahdollisuutta kasvaa isyyteen". Sallitut syyt eroon tuossa tilanteessa ulkopuolisten mielestä ovat lähinnä vain väkivaltaisuus ja päihdeongelmat, muu tulee hyväksyä isyyteen kasvamiseen kuuluvana "kipuiluna".

Kuka on tuomitsemassa? Ja mitä sitten?

Miksi kuunnella ulkopuolisten mielipiteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi ei näytä ymmärtävän minkälainen työkuorma ja vastuu kaikesta sinulla on silloin kun hän on poissa. 
Hän ei sitä todennäköisesti ymmärrä ennen kuin hän joutuu itse kantamaan vastuun kaikesta yksin vähintään viikon ajan sisältäen omat työt, kuskailut, ruuanlaitot, siivouksen, koiran hoidon yms.

Ja vaikka miehesi hoitaisi kaikki hommat viikonloppuisin, jotta sinullakin olisi vapaa-aikaa (mikä olisi vähimmäisvaatimus) ei se silti ole sama, kuin arkena, jolloin on koulut/eskari+harrastukset jne.

Miehellesi pitäisi vielä laittaa vesimeloni elmukelmulla mahankohdalle, jotta saisi käsityksen minkälaista arkisten hommien tekeminen on raskausvatsalla (lattialta tavaroiden kerääminen, kengän nauhojen sitominen, autolla ajaminen) ja sen vesimeloninhan pitäisi tietysti olla myös yöllä nukkuessa  :) 

Joku taisi aiemmin mainita teidän molempien työ(ja vastuu)tehtävien listaamisen, joten se olisi myös sellainen missä teidän työtehtävien määrän erot konkretisoituisivat selkeästi.

Kasaat ap:n tehtäväksi miehelle perheestä ja kodista aiheutuvan työmäärän kuvaamisen, vaikkei mies voisi sellaisesta tippaakaan välittää, koska hän on päättänyt ottaa uuden työpaikan ja jättää kaikki koti- ja perhevastuut ap:lle ihan tietoisesti. Ei häntä kiinnosta myöskään se, että ap tekee myös täyttä työviikkoa ja on raskaana. Sitä paremmin vaan pysyy ap:lla pallo jalassa, kun raskaana ja lapsen ollessa ihan pieni harva nainen kehtaa erota, vaikka pitäisi.

Onko eroaminen kiinni kehtaamisesta vai siitä että se ei kannata?

Miksi ei kannattaisi irtisanoutua miehen lasten ja koiran hoitamisesta sekä keskittyä vain omaan lapseensa, jos isä ei osallistu kodin tai lasten hoitamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi ei näytä ymmärtävän minkälainen työkuorma ja vastuu kaikesta sinulla on silloin kun hän on poissa. 
Hän ei sitä todennäköisesti ymmärrä ennen kuin hän joutuu itse kantamaan vastuun kaikesta yksin vähintään viikon ajan sisältäen omat työt, kuskailut, ruuanlaitot, siivouksen, koiran hoidon yms.

Ja vaikka miehesi hoitaisi kaikki hommat viikonloppuisin, jotta sinullakin olisi vapaa-aikaa (mikä olisi vähimmäisvaatimus) ei se silti ole sama, kuin arkena, jolloin on koulut/eskari+harrastukset jne.

Miehellesi pitäisi vielä laittaa vesimeloni elmukelmulla mahankohdalle, jotta saisi käsityksen minkälaista arkisten hommien tekeminen on raskausvatsalla (lattialta tavaroiden kerääminen, kengän nauhojen sitominen, autolla ajaminen) ja sen vesimeloninhan pitäisi tietysti olla myös yöllä nukkuessa  :) 

Joku taisi aiemmin mainita teidän molempien työ(ja vastuu)tehtävien listaamisen, joten se olisi myös sellainen missä teidän työtehtävien määrän erot konkretisoituisivat selkeästi.

Kasaat ap:n tehtäväksi miehelle perheestä ja kodista aiheutuvan työmäärän kuvaamisen, vaikkei mies voisi sellaisesta tippaakaan välittää, koska hän on päättänyt ottaa uuden työpaikan ja jättää kaikki koti- ja perhevastuut ap:lle ihan tietoisesti. Ei häntä kiinnosta myöskään se, että ap tekee myös täyttä työviikkoa ja on raskaana. Sitä paremmin vaan pysyy ap:lla pallo jalassa, kun raskaana ja lapsen ollessa ihan pieni harva nainen kehtaa erota, vaikka pitäisi.

Onko eroaminen kiinni kehtaamisesta vai siitä että se ei kannata?

Melko rankkaa tuomitsemista naiselle tulee, jos eroaa raskaana tai lapsen ensimmäisenä ikävuotena ulkoisesti kunnollisesta miehestä, eikä anna isälle "mahdollisuutta kasvaa isyyteen". Sallitut syyt eroon tuossa tilanteessa ulkopuolisten mielestä ovat lähinnä vain väkivaltaisuus ja päihdeongelmat, muu tulee hyväksyä isyyteen kasvamiseen kuuluvana "kipuiluna".

Kuka on tuomitsemassa? Ja mitä sitten?

Läheiset tietysti. Mitään tukea ap:lle tuskin on läheisiltä tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuunnella ulkopuolisten mielipiteitä?

Koska läheiset ovat ap:n tukiverkko yksinhuoltajaäitinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi ei näytä ymmärtävän minkälainen työkuorma ja vastuu kaikesta sinulla on silloin kun hän on poissa. 
Hän ei sitä todennäköisesti ymmärrä ennen kuin hän joutuu itse kantamaan vastuun kaikesta yksin vähintään viikon ajan sisältäen omat työt, kuskailut, ruuanlaitot, siivouksen, koiran hoidon yms.

Ja vaikka miehesi hoitaisi kaikki hommat viikonloppuisin, jotta sinullakin olisi vapaa-aikaa (mikä olisi vähimmäisvaatimus) ei se silti ole sama, kuin arkena, jolloin on koulut/eskari+harrastukset jne.

Miehellesi pitäisi vielä laittaa vesimeloni elmukelmulla mahankohdalle, jotta saisi käsityksen minkälaista arkisten hommien tekeminen on raskausvatsalla (lattialta tavaroiden kerääminen, kengän nauhojen sitominen, autolla ajaminen) ja sen vesimeloninhan pitäisi tietysti olla myös yöllä nukkuessa  :) 

Joku taisi aiemmin mainita teidän molempien työ(ja vastuu)tehtävien listaamisen, joten se olisi myös sellainen missä teidän työtehtävien määrän erot konkretisoituisivat selkeästi.

Kasaat ap:n tehtäväksi miehelle perheestä ja kodista aiheutuvan työmäärän kuvaamisen, vaikkei mies voisi sellaisesta tippaakaan välittää, koska hän on päättänyt ottaa uuden työpaikan ja jättää kaikki koti- ja perhevastuut ap:lle ihan tietoisesti. Ei häntä kiinnosta myöskään se, että ap tekee myös täyttä työviikkoa ja on raskaana. Sitä paremmin vaan pysyy ap:lla pallo jalassa, kun raskaana ja lapsen ollessa ihan pieni harva nainen kehtaa erota, vaikka pitäisi.

Onko eroaminen kiinni kehtaamisesta vai siitä että se ei kannata?

Melko rankkaa tuomitsemista naiselle tulee, jos eroaa raskaana tai lapsen ensimmäisenä ikävuotena ulkoisesti kunnollisesta miehestä, eikä anna isälle "mahdollisuutta kasvaa isyyteen". Sallitut syyt eroon tuossa tilanteessa ulkopuolisten mielestä ovat lähinnä vain väkivaltaisuus ja päihdeongelmat, muu tulee hyväksyä isyyteen kasvamiseen kuuluvana "kipuiluna".

Näin varmaan yleisesti, mutta ap:n tapauksessa  moni läheinenkään tuskin pitää miestä tuollaisen tempun jälkeen kunnollisena. Jos on aiemminkaan pitänyt, ilmeisesti mies on eronnut edellisenkin kerran lapsen ollessa vauva (ap ja mies olleet yhdessä 5 vuotta ja uusperheessä miehen eskarilainen). Lisäksi perheessä on teini ja toisen asteen opiskelija, onko näilläkään sama äiti? Aikajanaan mahtuisi hyvin ero noin viiden vuoden välein. Voi hyvin olla, että läheisten reaktio on lähinnä vain, että viimein tulit järkiisi, ei viitsitty aiemmin sanoa mitään, kun olit niin rakastunut.

Mitä sä märiset? Iteppä porsit, kärsi seuraukset. Ole onnellinen työpaikoista,sitä se on.