Miksi sanotaan että yksiössä hajoaa pää, mistä se johtuu??
Eihän isossa asunnossakaan oleilla aina kuin yhdessä huoneessa kerrallaan??
Kommentit (70)
Koska olen kaiken aikani kotona, tarvitsen kaksi huonetta. Toisen huoneen oven voi laittaa tarvittaessa kiinni, ja se on olennaista. Lisäksi tilaa pitää olla sen verran, että kuntopyörä ja erinäiset apuvälineet mahtuvat asuntoon juuri sopivasti.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä varmaan viitataan yleisesti kerrostaloon, onhan se nyt ihan eri fiilis asua omakotitalossa tai rivitalossa kun voi vaan rauhassa mennä omalle pihalleen aina kun siltä tuntuu
Kuinka moni tekee tätä oikeasti kerrostalossa? Ei kukaan halua mennä kun siellä on ikkunoissa aina muut kyyläämässä
Kyllä meidän kerrostalossa voi mennä pihalle kun huvittaa. Kiva piha, jossa parikeinu, puutarharyhmä ja yksittäisiä penkkejä. Oravanpoikasia on nyt lähes joka kerta liikkeellä, ja satunnaisesti näkee kettuja ja rusakoita. Myös muita asukkaita on aurinkoisella ilmalla pihalla: istuksimassa, lukemassa, lasten kanssa tai houkuttelemassa oravia pähkinöillä.
Vierailija kirjoitti:
Oma pääni ei ole hajonnut yksiössä. Nyt on 35 neliön yksiö,on liian suuri... Haaveilen muuttavani pienempään. Kotipesä on hyvin kuvaava sana.
Mäkin asun 35 neliön yksiössä, ei juurikaan ole tehnyt mieli isompaan, paitsi kun harrastukset vie säilytystilaa. Erillinen harrastushuone olisi unelma.
Mulla on alkovi eli hiukan erillinen tila nukkumiseen sekä keittokomero, ihan tyytyväinen oon. Asunnon pohja on käytännöllinen. Moni on sanonut että kotini on viihtyisä. Sekin merkitsee paljon, miten sen sisustaa.
Aiemmin kun asuin kaksiossa, en nukkumista lukuunottamatta ollut makuuhuoneessa, eli ilmankin olisi pärjännyt.
Me asutaan 33 neliön yksiössä, ja kyseessä omakotitalo. Ei hajoa pää, koska koti on kauniisti oman maun mukaan sisustettu ja ennen kaikkea, koska ovesta pääsee omalle isolle tontille, on tilaa ja rauhaa. Kahdelle aikuiselle ja kolmelle koiralle aivan sopiva.
Sen sijaan saman kokoisessa yksiössä kerros- tai rivitalossa ahdistuisin täysin.
pienet asunnot pitäisi olla laittomia Suomessa. Maa, jossa on kalliit hinnat käydä ulkona ja suurin osa vuodesta on sään puolesta on elinkelvotonta. Johonkin grynderin ylihinnoittelemaan minikuutioon pitäisi sitten mahtua ihmisen koko elämä.
Vierailija kirjoitti:
pienet asunnot pitäisi olla laittomia Suomessa. Maa, jossa on kalliit hinnat käydä ulkona ja suurin osa vuodesta on sään puolesta on elinkelvotonta. Johonkin grynderin ylihinnoittelemaan minikuutioon pitäisi sitten mahtua ihmisen koko elämä.
Kalliit hinnat käydä ulkona?? Nyt on hauskat selitykset keksitty 😂😂
Olen joskus käynyt alle 10 neliön mummonmökissä. Keittiönurkassa allaskaappi ja puuhella ja seinällä kaksi kaappia. Allaskaapissa kiinni sänky. Sängyn vieressä pieni ruokapöytä, jonka takana pieni lipasto, jossa vaatteet. Siinä se. Eli asukas söi sängyllä istuen jne.
Jääkaappi oli kylmäeteisessä (alle neliö). Ulkohuussi ja -sauna.
Hyvin hän siinä asui. Tämä muistui mieleen, kun asuin itse lähes vastaavassa pihasaunan pukuhuoneessa puolisen vuotta. Oli toisaalta jollain tapaa kiehtovaa. Aamulla heräsin sängystä, pesin hampaat ulkona, söin aamupalan sängyssä istuen ja sen jälkeen tein etätöitä samassa paikassa. Ei sitä paljoa tilaa lopulta tarvitse.
Mulla hajois pää, jos kaikki tekemiset pitäisi ripotella eri koppeihin ja jaksaa vielä siivota ne kaikki. Koko aikuisikäni olen asunut yksiössä, pienin 23 neliötä, suurin 35.
Me ei tarvita paljoa sisätilaa. Asuttiin pakon edessä vuoden ajan rivarissa 4h+k. Käytettiin vain keittiötä, olkkaria ja makkaria. Toisessa makkarissa oli pyykkiteline. Kolmannessa käytiin vain jos piti hakea tai viedä kaappiin jotain.
Nyt on tupakeittiö ja makkari, riittää meille todella hyvin eikä ole turhaa tilaa 👍🏻
Mulla ei hajoa pää pieniin tiloihin vaan rahattomuuteen. Ainoot missä voi käydä on kirjasto, puistot ja näyteikkunaostoksilla mutta siitäkin tulee paha mieli.