Miksi sanotaan että yksiössä hajoaa pää, mistä se johtuu??
Eihän isossa asunnossakaan oleilla aina kuin yhdessä huoneessa kerrallaan??
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
On se ahdistavaa kun ei ole tilaa tehdä muuta kuin nukkua ja katsoa telkkaa. Kaikki toiminnot samassa huoneessa: keittiö ja roskien säilytys, olohuone, pyykinkuivatus, makuuhuone. Makuuhuoneenhan pitäisi olla erillinen tila jonne mennään rauhoittumaan illalla. Millekään ei ole kunnollisia säilytystiloja, siivousvälineet on näkösällä jne. Aamulla herätessä näkee heti tiskit keittiön tasolla.
Ei vaan osata sisustaa pientä kämppää. Kuivausrumpu on keksitty.
Ei hajoa. Yksiö kohtuullisella määrällä tavaraa, kivalla keittiöllä ja parvekkeella hyvällä paikalla on sinkun paratiisi. Pahemmin pää hajoaa huonossa parisuhteessa isossa ja kalliissa asunnossa.
Eipä oikeastaan mikään muu asumismuoto tuo varmaa auvoa kuin kiva okt-talo niin etäällä kaikesta muusta asutuksesta että mitkään moporälläykset, koirien räyhäämiset sun muut metelit eivät pihaasi kuulu. Asumisviihtyvyys on ihan valtavasti kiinni naapureista. Eli aina mieluummin vaikka rauhallinen yksiö kuin okt-talo helvetillisillä naapureilla.
Vierailija kirjoitti:
Olen paljon onnellisempi nyt kerrostaloyksiössäni, kun olin rivarikaksiossani. Saan mennä rauhassa parvekkeelleni aamukahville, eikä kukaan häiritse mistään suunnasta. Rivarissani oli toisella puolella trampalla hyppivät ja kiljuvat lapset, toisella puolella höpöttävä mummo, joka ampaisi heti aidan raosta juttelemaan kun huomasi että olen pihalla. Lisäksi kiertävä talkkarivuoro pihatöineen ja lipunnostoineen stressasi, nyt on huoltoyhtiö.
Mä taas olen onnellinen rivarissa. Takapiha antaa lisää neliöitä. Ahdistavaa olisi asua kerrostalossa.
Omassa maksetussa yksiössä ei pää hajoa😅 mulla hajois pää ison asuntolainan puristuksessa. Nyt on varaa reissata, syödä ulkona jne.
Vierailija kirjoitti:
Älä persu taas kysele tyhmiä.
Miten helkkarissa joku saa persut liitettyä joka ainoaan asiaan? Olisiko aika varata käynti mielenterveystoimistoon? Ei tuo normaalia ole.
Yksiöissäkin on eroja.
Asuin 34 neliön yksiössä, jossa oli erillinen keittiö eli 1h + k.
Se oli huomattavasti miellyttävämpi kokemus kuin asua 26 neliön uudiskohteen putkimallisessa yksiössä, jossa sänky oli käytännössä kiinni jääkaapissa ja koko asuntoon ei sitten muuta oikein mahtunutkaan kuin pieni sohva ja tv, koska wc:stä on tehty uusien vaatimusten mukaan järjettömän iso (esteetön).
Ehkä niin kokevat nuoret, jotka muuttavat maalta lapsuudenkodin omakotitalosta kaupunkiin kerrostaloon yksiöön. Se on iso kulttuurishokki heille.
Kun muutin nuorena isosta rivitalosta kerrostaloon kaksioon, niin se kaksio ahdisti ja tuntui pieneltä. Nyt olen sittemmin asunut vuosikymmenten jälkeen puolet pienemmässä yksiössä, eikä ahdistanut lainkaan. Olin siinä välissä ehtinyt tottua kerrostaloihin ja kaupungissa asumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos on laivamatkalla, ei siinä hytissäkään ala ahdistaa. Tai jos alkaa, voi lähteä tekemään jonkinlaisen lenkin. Eli kaikki on itsestä kiinni.
Hytissä ei asuta.
Vierailija kirjoitti:
Ei hajoa. Yksiö kohtuullisella määrällä tavaraa, kivalla keittiöllä ja parvekkeella hyvällä paikalla on sinkun paratiisi. Pahemmin pää hajoaa huonossa parisuhteessa isossa ja kalliissa asunnossa.
Komppaan tätä siinä mielessä, että väärä kumppani on aina osasyy vaikeuksiin ja pahaan oloon.
Vierailija kirjoitti:
Yksiöissäkin on eroja.
Asuin 34 neliön yksiössä, jossa oli erillinen keittiö eli 1h + k.
Se oli huomattavasti miellyttävämpi kokemus kuin asua 26 neliön uudiskohteen putkimallisessa yksiössä, jossa sänky oli käytännössä kiinni jääkaapissa ja koko asuntoon ei sitten muuta oikein mahtunutkaan kuin pieni sohva ja tv, koska wc:stä on tehty uusien vaatimusten mukaan järjettömän iso (esteetön).
Minä asun 27 neliön yksiössä jossa on erillinen keittiö kyllä, ja sitten yksi iso huone johon pitäisi änkeä kaikki tavarat. Lisäksi tilaa vie jääkaappi joka sijoitettu olohuoneen puolelle ja joku outo seinässä oleva kiinni palkki josta ei pääse eroon. Joo eipä tänne kauheasti ylimääräistä mahdu. Ja sen olen huomannut jos on vähänkin enemmän "pientä krääsää" niin tila näyttää heti epäsiistiltä.
Nykyinen yksiöni parvekkeella on huomattavasti viihtyisämpi kuin kaksi edellistä kaksiota joissa asuin. Muutenkin kaikki aika tuli oltua olkkarissa, joten ajattelin että yksiö on minulle hyvä ratkaisu. Pitää ymmärtää, että yksiöissä on eroja, en minäkään liian pienessä yksiössä viihtyisi.
Mulla siitä kiva yksiö kun on keittokomero, ruokailutila, vaatehuone ja parveke. Kaikki 31 neliös. Tilanjakalla sain vielä alkovinkin. Tiiviissä paketissa kaikki ja tuntuu toimivalta kun kaikelle tekemiselle ja olemiselle on oma soppensa.
Sellaiseen putkiyksiöön en haluaisi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen paljon onnellisempi nyt kerrostaloyksiössäni, kun olin rivarikaksiossani. Saan mennä rauhassa parvekkeelleni aamukahville, eikä kukaan häiritse mistään suunnasta. Rivarissani oli toisella puolella trampalla hyppivät ja kiljuvat lapset, toisella puolella höpöttävä mummo, joka ampaisi heti aidan raosta juttelemaan kun huomasi että olen pihalla. Lisäksi kiertävä talkkarivuoro pihatöineen ja lipunnostoineen stressasi, nyt on huoltoyhtiö.
Mä taas olen onnellinen rivarissa. Takapiha antaa lisää neliöitä. Ahdistavaa olisi asua kerrostalossa.
Se on tuurista kiinni minkälaiset naapurit saa rivariin. Niin kuin joku tuolla jo kertoikin.
Onhan kerrostaloissakin isot parvekkeet tuomaan lisätilaa ja pitkälle syksyyn.
Sinne mahtuu vain liian lyhyt sänky, ja siitä sitten hajoaa potkiessa jalkopää.
No ei kyllä pälli leviä. 4 vuotta nyt tässä singlenä kissan kans asusteltu ja hyvin mahutaan. Mahtuu kaikki perus huonekalut plus kitarat, bassot ja vahvistimet. Oma saunaki jopa. Minimalisti noin muuten tavaran suhteen ollu aina.
Joskus nuorena päätin että haluan omakotitalon tai vähintään kaksion ja kammoksuin yksiötä että eihän sinne mahdu.
Mutta viihdyn hyvin. Kaverit mahtuu kylään yms. Siivous päivät helppoja^^
M37
Olen asunut 25m2 yksiössä 10 vuotta ja viihdyn erinomaisesti. Parvekkeesta saa yhden ylimääräisen huoneen kesäkuukausiksi.
Ainoa, mikä harmittaa hieman, on se olettamus, että pienissä yksiöissä asutaan vain hetkellisesti. Siellä asuu joko opiskelija, jolla on vain vähän omaisuutta tai sitten sielä asuu juuri eronnut sinkku, joka kohta muuttaa isompaan asuntoon uuden kumppanin kanssa. Tämä johtaa siihen, että pienten asuntojen säilytysratkaisuja ymv. ei Suomessa oikeastaan ole ja jos on, ne maksavat mansikoita. Eihän niissä nyt kukaan asu kuin hetken ja pienellä tavaramäärällä, ei kai kukaan keski-ikäinen nyt enää missään yksiössä asu vaan avioliitossa se on, ehkä jopa kolmannessa, mutta on kuitenkin suhteessa saman katon alla.
Käyn säännöllisesti Japanissa, jossa pieni asunto on normi ja niissä asutaan pitkään. Erilaisia säilytysratkaisuja löytyy kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan. Teleskooppitankoja, jääkaappilaatikoita ja -purkkeja, pyykinkuivaukseen ratkaisuja, pieniä säilytyskoreja, pikkuroskiksia, erilaisia magneeteilla kiinnitettäviä koukkuja/koreja/laatikoita mm. jääkaapin ulkoreunaan, pyyhe- ja vaatekoreja ja laatikoita eri muodoissa ja koossa, koukkuja, tankoja, matalia kannellisia laatikoita... Monta kertaa olen tuonut matkalta kotiin jonkun ratkaisun ajatuksella, että enpä tiennyt tällaisesta mutta tämähän on tosi kätevä. Erilaisia koottavia kirjahyllyjä laatikostoilla, jotka saa muokattua mieleisekseen, minikokoisia mattoja ja lattiansuojia, joita voi kasata niin isoksi alueeksi kuin haluaa, erilaisia säilytysratkaisuja peitoille ja tyynyille.
Ja nuo maksavat euron kappale.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä persu taas kysele tyhmiä.
Miten helkkarissa joku saa persut liitettyä joka ainoaan asiaan? Olisiko aika varata käynti mielenterveystoimistoon? Ei tuo normaalia ole.
Ei tuohon enää mielenterveystoimisto auta. Menetetty tapaus.
Vierailija kirjoitti:
On se ahdistavaa kun ei ole tilaa tehdä muuta kuin nukkua ja katsoa telkkaa. Kaikki toiminnot samassa huoneessa: keittiö ja roskien säilytys, olohuone, pyykinkuivatus, makuuhuone. Makuuhuoneenhan pitäisi olla erillinen tila jonne mennään rauhoittumaan illalla. Millekään ei ole kunnollisia säilytystiloja, siivousvälineet on näkösällä jne. Aamulla herätessä näkee heti tiskit keittiön tasolla.
Yksiössa asujan tiskit on äkkiä tiskattu. Miksi jättää ne yön yli?
Yksiössä näkee elämänsä kokonaisuutena ja kaiken näkemisestä kerralla tulee eksistentiaalinen ahdistus.