Rehellisesti: Ensimmäinen ajatuksesi, kun kuulet kollegan sairauspoissaolosta töissä?

Höh, toivottavasti malttas olla tarpeeks pitkään ettei tuu pahempi tauti ja tartuta muita

Että tuleekohan sijaista ja että eipä varmastikaan tule. Seuraavaksi, että mitenhän vaikuttaa omaan päivääni ja onko taas venytettävä omaa työpäivää. Ja sen jälkeen tulee mieleen, että mitenhän huominen ja siitä eteenpäin, onko peruttava omia menoja/aikoja, jos/kun työvuoroa muutetaan tms.

T. Varhaiskasvattaja

Pikaista paranemista toivottelen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihminen on sellainen, että on kumma, jos käy kaksi viikkoa putkeen ilman omaa tai lapsen sairastavista. Muitten poissaoloista ei tarvitse ajatella mitään ihmeellistä.

Ei tuo vielä ole just mitään. Entä sellainen ihminen, jonka työhöntuloa ihmetellään enemmän kuin hänen poissaoloaan?

No sepä! Valitettavasti flunssakaudella pikkulapsiperheissä elämä on välillä tätä. 

Vierailija kirjoitti:

...eipä tartte sen persun fasistimolotusta kuunnella...

Päästiin sentään sivulle 4, ennen kuin persuhullu liittyi tähänkin ketjuun. 

Kollega laittaa yleensä vielä erikseen minulle viestiä jos on kipeänä ja minä sanon hänelle, että nyt otat iisisti ja huilit, homma pyörii kyllä ja tulet sitten takaisin kun pystyt. 

Hyvää 9 päivän lomaa.

Taas saikulla. Miinusmies/nainen.

Riippuu kuka kollega kyseessä :D saattaa olla ajatuksia huolesta ärsytykseen. 

Eka ajatus: Hyvä ettei tullut tartuttamaan.

Toka ajatus: Olikohan se kipeä ja tartuttava eilen, kun viimeksi oli täällä?

Kolmas ajatus: Toivottavasti ei tule liian aikaisin kipeänä takaisin tartuttamaan.

Eniten ihmetyttää ne saikuttajat, jotka paranevat viikonlopuksi, tullakseen taas kipeäksi, kun arki koittaa.

Jesss! Saa tehdä rauhassa töitä ilman jatkuvaa puheripulia tai toisen velton, piirteettömän naaman kattelemista.