Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ärsyttää 63-vuotias äitini joka "ei jaksa tehdä enää mitään kun on niin vanha ja raihnainen"

Vierailija
17.06.2024 |

Äitini on minulle rakas, on ollut hyvä äiti parhaansa mukaan, lapsuutensa ei ole ollut ruusuinen, niin tavallaan ymmärrän häntä enkä päin naamaa hauku, tietenkään. 

Kunhan puran nyt vaan itse mieltäni johonkin.

Meillä ei ole äidin kanssa kuin 20 vuotta ikäeroa, ja pidän häntä vielä sinänsä nuorena, ei kuuskymppinen ole mikään vanhus, tai ei ainakaan pitäisi olla. Odottaisin, että hän vielä tekisi asioita eikä heittäytyisi voivottelemaan itseään vanhaksi ja raihnaiseksi, tosin sitä hän on hokenut jo niin kauan kuin muistan. Olen itse hoitanut itseni jo ala-asteen viimeisiltä luokilta, kun muistan äitini maanneen esim aamuisin kouluunlähtiessäni vain sängyssä ja olleen yöpaidassa vielä kun tulin koulusta kotiin. 

Nykyään hän ei enää oikein jaksa mitään, soittelee minulle tulisinko pesemään hänelle ikkunat tai imuroimaan tai auttamaan siivouksessa tai laskujen maksussa, kun ei osaa käyttää tietokonetta. Suuttuu, kun yritän sanoa että opettelisi itse ja alkaisi kuntoilla niin jaksaisi paremmin. 

 

Kateellisena taas kuuntelin, kun kaverini, joka on saman ikäinen kuin minä ja jonka äiti on vanhempi kuin minun äitini, kertoi äitinsä käyneen yllätyksenä HÄNEN luonaan siivoamassa ja oli pessyt mattonsakin! 

Heillä siis vielä roolit noin päin, että kaveri saa apua äidiltään. Minä olen jo pitkään ollut se, joka auttaa äitiään, ja sieltä päin ei kyllä mitään apua heru mihinkään, koska äiti "ei jaksa". Ja kyllä, pärjäänhän minä ja aion pärjätä tulevaisuudessakin, pidän kunnostani huolta ja pusken vaikka sisulla jos ei muuten, eihän mulla edes ole vaihtoehtoa. Haluan todella pystyä itse olemaan avuksi omille lapsilleni niin pitkään kuin vain mahdollista. Ja kenties vielä tuleville lapsenlapsillenikin. Ja tokihan minun pitä jaksaa auttaa äitiäni, kun tämä oikeasti vanhenee, tulee varmasti tarvitsemaan vaan entistä enemmän apua. 

Ja kyllä, siis jotain masennusta lienee äidilläni, mutta mitään apua sellaiseen liittyen ei halua hankkia eikä huoli, ei ole ikinä huolinut. 

 

No niin, kiitos jos luit, helpotti jo. 

Kommentit (301)

Vierailija
301/301 |
23.07.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Voisiko olla niin, että äitisi on yksinäinen ja kaipaa sun seuraasi? Sen vuoksi soittelee sua tekemään milloin mitäkin? Kävisitkö yhtä usein, jos kävisit vain kyläilemässä etkä tekemässä mitään kotihommia tms? 

Tietysti se on. Eihän tuollaista kukaan jaksa muuta kuin velvollisuudesta.

Mutta aikuinen ihminen on itse vastuussa seurankipeydestään. Täytyy olla jotain henkistä annettavaa muille, ettei jää yksin. 

Tuohan on ihan työikäinen vielä. Pitäisi osata itse ratkoa ongelmansa ja hakea apua vaivoihin. 

Yksinäisyys on ihan oikea ongelma. Ei mitään seurankipeyttä, josta vaan jotkut sattuu kärsimään. Ja se avun hakeminen? Tässä maassa ei saa apua. 

Miten olisi hakeutuminen johonkin harrastuksiin? Meillä kaupunginkirjastossa näytti olevan erilaisia tapahtumia esim. säännöllisesti eri teemoilla olevia keskustelupiirejä. Elokuvakerhoja, kirjakerhoja jne...

Mun äiti alkoi valittaa 50-vuotiaana, ettei voi tehdä enää mitään kun on liian VANHA. On nyt 70 ja edelleen oikein hyväkuntoinen, valittanut siis nyt samaa sellaiset 20 vuotta. Siinä ajassa olisi voinut vaikka käydä jollain matkalla, harrastaa, kirjoittaa sen kirjan tms mistä on aina puhunut. No mitä vielä. Ei hän voi, koska on liian VANHA. On varmasti yksinäinen vaikka ei sitä itse myönnäkään mutta ei suostu lähtemään kotoaan minnekään harrastuksiin tai tapahtumiin tai matkoille koska on liian VANHA ja lisäksi muut ihmiset ovat typeriä. Eli itse on itselleen kuoppansa kaivanut.

Niin ja suvussa on eletty aika vanhoiksi, eli mahdollinen skenaario on että äiti elää 90 - 100-vuotiaaksi ja sitten 40 - 50 vuotta on jäänyt elämästä elämättä kun hän on itse niin päättänyt. Mutta hän päättää itse.

Täytän itse 10 vuoden kulutta 50-vuotta ja tietenkään en voi tietää mikä elämäntilanteeni tai kuntoni on silloin, mutta tuntuu käsittämättömältä ajatella että jos seuraisin äitin i polkua niin minulla olisi enää 10 vuotta aktiivista elämää jäljellä. 

Eihän ap:n äiti ollut aktiivinen edes nuorempana, lojui yöpaita päällä sängyssä kun lapsi tuli koulusta. Krooninen masennus tai väsymysoireyhtymä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla