Lue keskustelun säännöt.
Avioero, ja koirat. Saisiko koiraihmisiltä asiallista pohdintaa?
17.07.2026 |
En aio lopettaa yhtäkään koiraa, sellaiset kommentit siis on turhia.
Mutta. Meillä on kolme koiraa. Yksi jo iäkäs, jolla varmasti viimeiset vuodet meneillään. Äärettömän rakas. Toinen koira on melko huomaamaton, arka ihmisiä ja uusia paikkoja kohtaan, mutta ei kuitenkaan hauku tai rähjää, eli sinällään on ns. helppo.
Nuorin on miehen haluama koira, aktiivinen mutta iloinen, vaatii huomiota.
Ja nyt sitten on ero tulossa ja kaikki koirat jäävät minulle. Minun on sitten päätettävä, pidänkö kaikki vai luovunko jostain. Kolme koiraa on paljon, kun hoitajia ei ole, ja kyläpaikatkin tällä laumalla hankalia. Eli rajoittaa paljon, jos jonnekin haluaa lähteä. Toisaalta, kotona kaikkikin menisi. Toisaalta, minulla on jaksamista ja ajoittain arkea rajoittava sairaus. Eli. Pohdinta-apua?
Vanhimmasta en luovu, ennen kuin on pakko, nyt on vielä hyvävointinen joten pysyy todella kotona.
Keskimmäinen on tosiaan helppo, ja noin aralle koiralle olisi vaikeaa löytää ymmärtävä koti. En siis luopuisi siitäkään.
Jos siis jostain luopuisin, se olisi nuorin koira. Pääsisin paljon helpommalla ja koti olisi rauhallinen. Koira sopeutuisi varmasti uuteen paikkaan. Mutta, se on myös keskimmäisen tukipilari, ja jos se lähtee, keskimmäisestä voisi tulla vielä arempi. Sille olisi varmasti aivan katastrofi sitten, kun vanhimmasta aika jättää. Yksin oloa tuo arka koira ei kestäisi, en usko hetkeäkään.
Olisiko sittenkin viisainta pitää kaikki? Pää pyörällä tästä miettimisestä.
Kommentit (63)
Miehen koira on miehen omaisuutta, ikävä kyllä. Jos hän ei halua sitä, kannattaa pyytää allekirjoittamaan sopimus jossa luovutus todennetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen koira on miehen omaisuutta, ikävä kyllä. Jos hän ei halua sitä, kannattaa pyytää allekirjoittamaan sopimus jossa luovutus todennetaan.
Ei ole tätä ongelmaa. Ap
En osaa sanoa, vaikea tilanne. Toki itse pitäisin kaikki vaikka mikä olisi. Ei haittaa vaikken mihinkään pääse, kun en edes halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin kaikki. Teidän eronne on joka tapauksessa niille trauma, ja lauman jatkuva hajoittaminen vain lisäisi sen keskimmäisen koiran ahdistusta. Ja entä sitten, kun se vanhin koira kuolee? Se keskimmäinen jäisi yksin...
Ja jos nyt ovat toimiva lauma, niin sen lauman hajoittaminen voi tosiaan aiheuttaa ongelmia, ja onkin paljon työläämpää kahden koiran kanssa kuin kolmen.
Nimim. Enpä ole 35 vuoteen käynyt ulkomaanreissuilla, kun ei koirille löydy hoitopaikkaa.
Meillä on yksi koira, joka viedään koirahoitolaan lomien ajaksi. Koirahoitoloissa otetaan usein vastaan useampi koira samasta perheestä. Jos ne tulevat toimeen keskenään, niin ne sijoitetaan samaan yhteiseen tilaan, eikä hinta ole juurikaan suurempi kuin yhden koiran hinta.
Nämä eivät ole ns. hoitolakoiria. Ap
Koirat voi siihen opettaa. Ensin käydään tutustumassa yhdessä, sitten jäävät esim päiväksi, sitten yöksi ja sitten ovatkin jo tottuneet että siellä käydään välillä ja omistaja tulee hakemaan
Vierailija kirjoitti:
En ole koiraihminen, olen liian allerginen. Tuttavapiirissäni on monta henkilöä, jotka toivoisivat koiraa, mutta eivät uskalla ottaa kokonaisvastuuta syystä tai toisesta (Lapsilla erityistarpeita, vanhat vanhemmat, pätkätyöt, työttömyys).
Mietin, että voisiko koirille hankkia "kummiperheen", joka voisi nauttia koirista ja sinä saisit apua? Tuo perhe tutustuisi ja loisi suhteen juuri noihin koiriin.
Kuten sanottu, minulla ei ole koiria, jos on pöhkö idea, niin pyydän etukäteen anteeksi.
Ei ole, monella koiralla on kummi, joka myös välillä ottaa hoitoon. Ja tunnen monia entisiä koiran omistajia, jotka ottavat hoitoon sitten muiden koiria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei ole tätä ongelmaa. Ap"
Ei ole vielä. Paperilla vältät tulevaisuuden ongelmat ns hyvän sään aikana.
Oikeudenkäynti on kallista, vaikka kanne nostettaisiin vain kiusaamistarkoituksessa.
En voi kun Ihmetellä heitä, kenellä ei ole: avioehtoa
testamenttia
Yh:n viimeistä tahdon ilmausta lasten tai koirien huoltajuudesta äkillisen onnettomuuden varalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin kaikki. Teidän eronne on joka tapauksessa niille trauma, ja lauman jatkuva hajoittaminen vain lisäisi sen keskimmäisen koiran ahdistusta. Ja entä sitten, kun se vanhin koira kuolee? Se keskimmäinen jäisi yksin...
Ja jos nyt ovat toimiva lauma, niin sen lauman hajoittaminen voi tosiaan aiheuttaa ongelmia, ja onkin paljon työläämpää kahden koiran kanssa kuin kolmen.
Nimim. Enpä ole 35 vuoteen käynyt ulkomaanreissuilla, kun ei koirille löydy hoitopaikkaa.
Meillä on yksi koira, joka viedään koirahoitolaan lomien ajaksi. Koirahoitoloissa otetaan usein vastaan useampi koira samasta perheestä. Jos ne tulevat toimeen keskenään, niin ne sijoitetaan samaan yhteiseen tilaan, eikä hinta ole juurikaan suurempi kuin yhden koiran hinta.
Nämä eivät ole ns. hoitolakoiria. Ap
Mitä ihmeen hoitokakoiria?
Nainen pystyy rakastamaan kolmea koiraa, mutta ei edes valitsemaansa miestä. Siinä syy eroonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eron toinen osapuoliko ei enää osallistu mitenkään? Meinaan vaan että meillä toimi "yhteishuoltajuus", oli toki vain yks koira ja kaikesta muusta riideltiin mutta syyttömästä osapuolesta huolehdittiin kuitenkin loppuikänsä hyvin.
Miehen pitää maksaa elareita siitä jonka on itse halunnut.
Vierailija kirjoitti:
"Ei ole tätä ongelmaa. Ap"
Ei ole vielä. Paperilla vältät tulevaisuuden ongelmat ns hyvän sään aikana.
Oikeudenkäynti on kallista, vaikka kanne nostettaisiin vain kiusaamistarkoituksessa.
En voi kun Ihmetellä heitä, kenellä ei ole: avioehtoa
testamenttia
Yh:n viimeistä tahdon ilmausta lasten tai koirien huoltajuudesta äkillisen onnettomuuden varalta
Valitat nyt ihan turhasta. Omistajuudessa ei ole ongelmaa. Sillä hyvä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, vaikea tilanne. Toki itse pitäisin kaikki vaikka mikä olisi. Ei haittaa vaikken mihinkään pääse, kun en edes halua.
En minäkään usein missään käy, mutta on se välillä mukava nähdä omia vanhempia tai sisaruksia.
Mutta. Pidän nyt kaikki ja katson miten asiat lähtee rullaamaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin kaikki kolme koiraa eron jälkeen ja katsoisin miten homma lähtee sujumaan niiden kanssa.
Komppaan tätä.
Ei liikaa muutoksia kerralla, ei sinulle eikä koirille.
Onko ero riitaisa vai voiko tulevaisuudessa olla mahdollista saada (ex-)mieheltä tarvittaessa hoitoapua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koiraihminen, olen liian allerginen. Tuttavapiirissäni on monta henkilöä, jotka toivoisivat koiraa, mutta eivät uskalla ottaa kokonaisvastuuta syystä tai toisesta (Lapsilla erityistarpeita, vanhat vanhemmat, pätkätyöt, työttömyys).
Mietin, että voisiko koirille hankkia "kummiperheen", joka voisi nauttia koirista ja sinä saisit apua? Tuo perhe tutustuisi ja loisi suhteen juuri noihin koiriin.
Kuten sanottu, minulla ei ole koiria, jos on pöhkö idea, niin pyydän etukäteen anteeksi.
Kaunis ajatushan tuo on ja varmasti yhden tai kahden koiran kanssa hyvinkin toteutettavissa. Mutta itselläni ei oikein tuollaisia tuttuja ole, enkä tällaisen erikoisemman lauman kanssa oikein tuntemattomalle tohdi. Ap
Iksi helvetissä se koko oauma pitäisi samaan paikkaa tunkea???
Jos sinulla on sairaus, jonka takia et pysty koiria hoitamaan, niin etsit uuden kodin niille kaikille tai luovutat järjestölle, joka etsii uuden kodin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neljä, miehen kanssa. Mutta tiedän että hoitaisin hyvin kaikki yksin jos ero tulisi ja pystyisin ja osaisin, minulla on tilaa ja olen rakentanut niille juoksuaitauksia jne.
Eli olen varautunut siihenkin. Kuten lasten kanssa; varauduttava hoitamaan kaikki yksin tarvittaessa. Tosin koirista me tapeltaisiin erotessa varmasti pitkään ja verisesti…
Ja sitä paitsi, ei sinulla enää montaa vuotta ole kolmea koiraa jos vanhin elelee viimisiään, kohta siis kuitenkin tilanne luonnollisesti helpottaa. Kaksi on kuitenkin paljon helpompi kuin kolme. Sen jälkeen voit miettiä tilannetta uusiksi.
Et vain sinäkään pysty varautumaan sairauksiin ja siihen, jos et yhtäkkiä kykenekään enää tekemään asioita, jotka aiemmin olivat arkea. Se on hyvä muistaa. Kaiken lisäksi tässä tapauksessa kolmatta koiraa ei olisi edes tullut, jos minä olisin saanut päättää. Ap
Eli ilmeisesti kyse on jostain sairaudesta..?
Vierailija kirjoitti:
Meidänkin labradorinnoutajalla on avioeroprosessi meneillään. Muu perhe joutuu kuuntelemaan jatkuvaa haukkumista. Koira on pari kertaa palannut puolisonsa luokse, mutta tullut joka kerta takaisin häntä koipien välissä. Mutta kaipuu on kuulemma niin kova, että nukkuu pelkkää koiranunta.
Siinä meni palstamammoilla taas sukat solmuun. 😂
Kyllä tuollainen rakkilauma olisi syytä lopettaa.
Laske ja budjetoi, onko taloudellisesti mahdollista pitää kolmea koiraa yksin, jos vaikka sairaus ja jaksaminen estää työnteon ajoittain tai kokonaan. Paljonko koiriin menee kuussa ja yksin kaikista kuluista jatkossa vastaamiseen.
Tuntuu että sun on vaikea pitää puolesi ja tehdä omat päätöksesi.