Millä tavalla elämä on ollut epäreilua sinulle?
Itse jouduin kiusatuksi koulussa ja töissä, ei kavereita, pitkään työtön ja en ehkä kykene tekemään töitä, ei pidempiaikaista kumppania ja lapseton 41 vuotiaana.
Kommentit (58)
Poikuus meni vasta liian myöhään, päälle parikymppisenä :(
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mitä on reilu elämä? Onko se jokin oletus miten elämän toivoisi menevän? Kun Severi mene niin. Kaikki on vain suurta sattumaa ja todennäköisyyksiä.
Minäkin mietin tätä. Vertailu kun kuitenkin on aika turhaa.
Tää v i t u n köyhyys syntymästä saakka....vuosikymmenien v i t u t u s...muut kyllä vetää lottovoittoja ja perintöjä sieltä sun täältä..tai löytävät rikkaan kumppanin..mutta itsellä ei s-tana natsaa,ei sitten millään..
Ei elämässä ole olemassa mitään epäreiluutta
No jaa, keskityn mieluummin siihen mikä on hyvin. Mutta ehkä sitten se, että jouduin lapsena kokemaan sellaisia asioita mitä lapsen ei koskaan pitäisi, jouduin kokemaan pelkoa arvaamattomasti ja pelottavasti käyttäytyvän aikuisen vuoksi sekä minua yritettiin syyllistää asioista mistä lapsi ei koskaan voi olla vastuussa.
Olen myös menettänyt kolme perheenjäsentäni Kaakkois-Aasian tsunamissa, mutta se on kuitenkin eri asia, se ei ollut kenenkään vastuulla tai syytä, eikä kukaan voinut siihen vaikuttaa.
En halua vähätellä toisten kokemuksia, mutta asiat voi näköjään kokea monella tavalla. Olen onnellinen, että minut diagnosoitiin mielisairaaksi ja "jouduin" jo 20-vuotiaana eläkkeelle. Elämä on ollut mahtavaa, vaikka on sitä rämmitty syvissä vesissä. Olihan siellä kiusaamista, väkivaltaa ja yksin olen ollut aina, mutta se on ollut minun elämänpolkuni enkä osaa olla siitä katkera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään tavalla. Elämällä ei ole tietoisuutta eikä aikomuksia, joten se ei voi olla epäreilu tai reilu. Kaikille täällä tapahtuu jotain ikävää.
En tarkoittanut elämää henkilönä. Ap
No siitä huolimatta elämä ei ole reilu tai epäreilu. Täällä vaan tapahtuu kaikille jotain ikävää, eikä kyse ole epäreiluudesta.
On jotkin asiat epäreiluja. Ap
No joo, olet kai oikeassa, jos sanaa "epäreilu" ei ajattele kirjaimellisesti.
Onhan se nyt epäreilua, jos toisilla käy jatkuvasti hyvä tuuri ja toiset joutuu kohtaamaan jatkuvasti onnettomuuksia ja ongelmia.
Mutta kukaan ei kai ole väittänyt, että maailma tai elämä olisi reilua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muakin on kiusattu, mutta en ole koskaan antanut sen määritellä elämääni
On se silti epäreilua, että sua on kiusattu.
Mulla sama tilanne kuin ap:lla, mutta olen vasta 37. Silti, en koe että elämä olisi ollut epäreilu minulle. Asiat nyt vain ovat menneet noin. Työpaikkakiusaamista ei ole ollut, ja jotenkin olen antanut peruskoulun kiusaamisen anteeksi ja jättänyt sen unholaan. Eihän se kivaa ollut, mutta lapset on tyhmiä tai ainakin voivat olla ajattelemattomia. Entiset kiusaajatkin ovat kasvaneet ihan hyviksi ihmisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei elämässä ole olemassa mitään epäreiluutta
Onhan. On epäreilua jos oma lapsi kuolee ja muut saa elää. On epäreilua jos joku sairastuu, mutta muut ei. On epäreilua, että jotkut joutuvat elämään köyhyydessä ja jotkut eivät. Elämä on täynnä epäreiluuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ex-koulukiusattu täällä ja nykyisin mielenterveyssyistä työkyvyttömyys eläkkeellä. Halvaksi tuli yhteiskunnalle kiusaaminen.
Yhteiskunnanko syytä se on, että sua kiusattiin? En halua vähätellä kokemustasi, mutta kyllä se syypää on vain se kiusaaja/kiusaajat, jolla on itsellä jotain ongelmia tai sitten vaan joukossa on tyhmyys tiivistynyt. Nuoret on sellaisia, vaikkei se oikein olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei elämässä ole olemassa mitään epäreiluutta
Onhan. On epäreilua jos oma lapsi kuolee ja muut saa elää. On epäreilua jos joku sairastuu, mutta muut ei. On epäreilua, että jotkut joutuvat elämään köyhyydessä ja jotkut eivät. Elämä on täynnä epäreiluuksia.
Pitäisikö muidenkin lasten kuolla?
Huh huh mitä kommentteja. Mistä asti nk. kiusaamista on ollut kouluissa ja työpaikoilla? Ihmettelen ihan hitosti kun en kiusaamisista tiedä yhtään mitään omalla kohdallani enkä muuten muidenkaan tuntemieni ihmisten. Just juttelin ent. koulukaverini kanssa eikä hänkään tiennyt mistä ja mitä tommonen kiusaaminen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei elämässä ole olemassa mitään epäreiluutta
Onhan. On epäreilua jos oma lapsi kuolee ja muut saa elää. On epäreilua jos joku sairastuu, mutta muut ei. On epäreilua, että jotkut joutuvat elämään köyhyydessä ja jotkut eivät. Elämä on täynnä epäreiluuksia.
Toisaalta voisi ajatella niinkin, että on sentään saanut sen lapsen, kaikki eivät edes saa lapsia eivätkä kokea vanhemmuutta. Kun elämää ajattelee vain epäreiluna, niin jää helposti katkeruuden ja vihan kierteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei elämässä ole olemassa mitään epäreiluutta
Onhan. On epäreilua jos oma lapsi kuolee ja muut saa elää. On epäreilua jos joku sairastuu, mutta muut ei. On epäreilua, että jotkut joutuvat elämään köyhyydessä ja jotkut eivät. Elämä on täynnä epäreiluuksia.
Pitäisikö muidenkin lasten kuolla?
Kuka niin on väittänyt? Oman lapsen ei pidä kuolla. Ja kerta olet noin tyhmä, niin kenekään ei pitäisi tarvi sairastuakaan tai elämään köyhyydessä. On epäreilua, että toisille tapahtuu huonoja asioita ja toisille ei. Vai onko se sinusta reilua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei elämässä ole olemassa mitään epäreiluutta
Onhan. On epäreilua jos oma lapsi kuolee ja muut saa elää. On epäreilua jos joku sairastuu, mutta muut ei. On epäreilua, että jotkut joutuvat elämään köyhyydessä ja jotkut eivät. Elämä on täynnä epäreiluuksia.
Toisaalta voisi ajatella niinkin, että on sentään saanut sen lapsen, kaikki eivät edes saa lapsia eivätkä kokea vanhemmuutta. Kun elämää ajattelee vain epäreiluna, niin jää helposti katkeruuden ja vihan kierteeseen.
Kuka muka ajattelee elämää VAIN epäreiluna? Missä kohtaa niin on sanottu, muut kuin sinä siis?
On epäreilua, että hänen lapsensa kuoli. On myös epäreilua, jos vanhemmaksi haluava jää lapsettomaksi. Elämä on epäreilua, tasan ei mene nallekarkit. Vai meneekö sinusta?
Synnyin lievän vamman kanssa ja jäin sosiaalisesti ujoksi. Sillä tavalla. Muutosyrityksistä huolimatta se perustavanlaatuinen ujous keski-iässäkin vielä estää elämästä ja tekemästä samoin kuin muut. Vamma sitten ihan oikeastikin estää jotain asioita tekemästä.