Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä tavalla elämä on ollut epäreilua sinulle?
23.06.2026 |
Itse jouduin kiusatuksi koulussa ja töissä, ei kavereita, pitkään työtön ja en ehkä kykene tekemään töitä, ei pidempiaikaista kumppania ja lapseton 41 vuotiaana.
Kommentit (58)
Myötätuntoni kaikille teille, siis meille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko lapsuuteni ajan, 22 v asti äitini lupaili noin 1-2 kertaa viikossa, että kun olen aikuinen ja olen löytänyt sen kaupungin, jossa haluan asua, hän ostaa mulle sieltä asunnon. Olen nyt melkein nelikymppinen ja pysyvä kaupunki on, mutta tullut ilmi, että äiti valehteli ilman mitään omantunnon tuskia. 253
Raskaaksi elämä käy jos jää jumiin kohdalle osuneisiin ikäviin asioihin, se varastaa myös ilon tulevasta elämättömästä elämästä.
Olin taidokas räppäri ja luulin olevani voittamaton! Kuitenkin tulin servatuksi satunnaisen naisen toimesta ja hävisin räp taistelun!
Nykyään elän masentuneena sossun tuilla ja en anna naisille koskaan anteeksi!
Joskus on vaan yksi tsaanssi! Jou!
En ole saanut töitä vaikka olen maisteri ja rakennusmestari. Täällä vaan kotona tuhlaan elämäni enkä kelpaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muakin on kiusattu, mutta en ole koskaan antanut sen määritellä elämääni
Kysyn mitä on reilu elämä? Onko se jokin oletus miten elämän toivoisi menevän? Kun Severi mene niin. Kaikki on vain suurta sattumaa ja todennäköisyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi edes sanoa että epäreilua, koska mulla on kuitenkin asiat oikeaan mittakaavaan laitettuna hyvin. Olen suhteellisen terve, on työpaikka, ei ole pulaa ruoasta tai muista perustarpeista, en elä sodan keskellä tai yhteiskunnassa jossa minua syrjittäisiin sukupuoleni, etnisyyteni tms. takia.
Mutta ei se elämä silti mullakaan ole helppoa aina ollut tai mennyt niin kuin olisin toivonut. Koulussa muakin kiusattiin, ekaluokalta yläasteen loppuun. Siitä jäi sosiaalisten tilanteiden kammoa, joka on olemassa vielä keski-iässäkin. Tuo, ja naiseksi erikoinen "nörttimäinen" luonteeni on tehnyt sen, että olen ollut aina aika ulkopuolinen ihmisten kuvioista. Nuorena se sattui enemmän, ettei ollut kavereita eikä juuri miesystäviäkään. Kun en ole kauneudellakaan siunattu, eli sitäkään ei ollut kompensoimaan nörttiyttä. Nykyään olen ihan tyytyväinen erakkoelämässäni kyllä. Se etten saanut koskaan puolisoa ja lapsia on joskus surettanut paljonkin, mutta ei niinkään enää. Maailma ei ole menossa hyvään suuntaan ilmastonmuutoksen, sotien ja tekoälyn myötä, hyvä ettei tarvi murehtia jälkeläisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään tavalla. Elämällä ei ole tietoisuutta eikä aikomuksia, joten se ei voi olla epäreilu tai reilu. Kaikille täällä tapahtuu jotain ikävää.
En tarkoittanut elämää henkilönä. Ap
No siitä huolimatta elämä ei ole reilu tai epäreilu. Täällä vaan tapahtuu kaikille jotain ikävää, eikä kyse ole epäreiluudesta.
On jotkin asiat epäreiluja. Ap
No joo, olet kai oikeassa, jos sanaa "epäreilu" ei ajattele kirjaimellisesti.
Mitä kirjaimellisesti? Tietenkin ajattelen. Ei tämä ole mikään fingerporin sarjakuva. Ap
No sitten on vähän huono homma. Sitten on kysymys uhrimentaliteetista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini poltti raskaana ollessaan. Minusta tuli heikkolahjainen. Koulussa vaikeaa, en päässyt työelämään ja aina ollut vaikea saada ystäviä. En saa miesystävää. Pahat mt-ongelmat ja kiusattiin 9 vuotta koulussa. Älykkyysosamäärä 80.
Mielestäni sain huonot kortit ja ole yksinäinen ja katkera. Terapia ei auttanut
N41
En voi olla kokematta hiukan epäreiluna sitä, että mulla on hyvin harvinainen sairaus JA että se ehti monen vuoden aikana nakertaa melkein koko työkykyni (ja sen mukana toimeentuloni) ennen kuin saatiin diagnosoitua. Et ei se sit ollutkaan henkistä laatua se sairaus... mutta sillä mennään mitä on annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Paskat vanhemmat. Toinen on alkoholisti ja toinen väkivaltainen hullu
2. Sairastuin pysyvästi alle 1-vuotiaana. En ole ikinä olemaan terve
3. Tällä hetkellä olen työttömänä, tämä toivottavasti muuttuu pian
Eräs tuttava oikein kilpailee sillä, että hänelläpä on kaikki asiat huonommin kuin muilla. Jopa sen oma isäkin on kuollut epäreilummin kuin kaikkien maailman muitten isät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-koulukiusattu täällä ja nykyisin mielenterveyssyistä työkyvyttömyys eläkkeellä. Halvaksi tuli yhteiskunnalle kiusaaminen.
Mitä sinusta yhteiskunnan olisi pitänyt tehdä toisin? Mitä sinusta itsesi olisi pitänyt aikoinana tehdä toisin?
Tyhmä kysymys. Puuttua kiusaamiseen tietenkin! Oletko sinä kenties entinen tai nykyinen kiusaaja?
Päätin liittyä sirkukseen mukaan ja maata kotona kuolemaan asti.
Niin pitkä lista etten halua edes aanoa enkä jaksa miettiä. Mutta lyhennettynä. En muista päivääkään elämässä jotta kaikki olisi ollut hyvin. Aina on ollut kuolemaa pahoinpitelyä kiusaamista jne yms yms.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mitä on reilu elämä? Onko se jokin oletus miten elämän toivoisi menevän? Kun Severi mene niin. Kaikki on vain suurta sattumaa ja todennäköisyyksiä.
Osaan asioista voi vaikuttaa tosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään tavalla. Elämällä ei ole tietoisuutta eikä aikomuksia, joten se ei voi olla epäreilu tai reilu. Kaikille täällä tapahtuu jotain ikävää.
En tarkoittanut elämää henkilönä. Ap
No siitä huolimatta elämä ei ole reilu tai epäreilu. Täällä vaan tapahtuu kaikille jotain ikävää, eikä kyse ole epäreiluudesta.
On jotkin asiat epäreiluja. Ap
No joo, olet kai oikeassa, jos sanaa "epäreilu" ei ajattele kirjaimellisesti.
Mitä kirjaimellisesti? Tietenkin ajattelen. Ei tämä ole mikään fingerporin sarjakuva. Ap
No sitten on vähän huono homma. Sitten on kysymys uhrimentaliteetista.
Tämmöisten kommenttien kirjoittajat on juurikin sitä sakkia joista ei kannata välittää yhtään mitään. Antaa poikasten ruikuttaa. Kuvittelevat että heidän sanalla on jotain merkitystä. Hahahhahahaaha
Vanhempani olivat rutiköyhiä ja diagnosoimattomia ( toinen hakeutui myöhemmin neurologille ym). Heidän elämisen taitonsa kehittyivät hitaasti. 70-luvun olosuhteissa he taantuivat.
Ajauduimme sellaisiin oloihin, missä kenenkään ei pitäisi elää. Velkaa, sotkua, ahtautta, tupakansavua, mt-ongelmia. Montaa asiaa olisi voitu helpottaa mutta ketään ei kiinnostanut.
Alue: Aihe vapaa
Elämä on kaikenlaista lokaa heittänyt niskaani; olin koulukiusattu sekä oppilaiden että itse opettajien toimesta (mm. Opettaja pakotti syömään ruokia jotka mun äiti oli kieltänyt esim veriletut mutta opettaja ei kuunnellut meitä). Istuin sitten pulpetin edessä klo 16 asti kylmäksi mennyt ruoka edessäni ja vaikka muut olivat pääset kotiin klo 12-13. Toisiinaan juoksin oksentamaan koulun vessaan tai oksensin ruuan opettajan edessä. Näin siis 7-8 vuotiaana. Myöhemmin toinen opettaja näki omin silmin kun mua fyysisesti pahoinpideltiin eikä sanonut tai tehnyt mitään ja pojat kokivat että heillä on nyt sitten oikeus tähän. Nuorena olen menettänyt kaikki läheiset. Pelko läheisen menetyksestä on estänyt parisuhteen muodostamisen niin että se pääsisi rakkaustasolle. Juoksen karkuun kun toinen tulee liian lähelle. Läheisten menetykset on johtanut pitkiin työttömyysjaksoihin burnoutin vuoksi, niitä ollut useampi. Ainoa asia joka on mulla mennyt hyvin elämässä on koulutus. Sain opiskella juuri sitä mitä halusin mutta koska elämä on muuten ollut haastavaa niin niistä en ole päässyt nauttimaan hyvän työpaikan puolesta. Jatko-opintoaika oli mun elänäni parasta aikaa. Mulla ei ole sukulaisia eikä perhettä, ei parisuhdetta, ei työtä. Muutama ihana ystävä sentään on kumminkin. Usein mietin mitä mä täällä.