Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan

Vierailija kirjoitti:

Samaa minäkin olen ihmetellyt, koska se pikkulapsiaika on todella lyhyt elämänvaihe. Samoin olen ihmetellyt, että eihän sitä voi etukäteen tietää, haluaako jotain koskaan. Itse siis en nuorempana halunnut lapsia, mutta joskus 28-29-vuotiaasta lähtien alkoi mieli muuttua, niin että halusin lapsia, ja olin onnellinen kun niitä sain. Nykyään olen onnellinen myös lastenlapsista. 

Jokainen alle 12vuotias on pikkulapsi. Yli kymmenen vuotta . Toooooosiiii lyhyt. Lisätään nyt vielä että suomimies on pikkulapsi (kasvatuksen puutteesta) koko hemmetin ikänsä.

Lapsi on elinkautinen aina osa elämää

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on elinkautinen aina osa elämää

Sairas ajatusmaailma sinulla. Onnea lapsettomaan elämääsi, muista ehkäisy!

Vierailija kirjoitti:

Samaa minäkin olen ihmetellyt, koska se pikkulapsiaika on todella lyhyt elämänvaihe. Samoin olen ihmetellyt, että eihän sitä voi etukäteen tietää, haluaako jotain koskaan. Itse siis en nuorempana halunnut lapsia, mutta joskus 28-29-vuotiaasta lähtien alkoi mieli muuttua, niin että halusin lapsia, ja olin onnellinen kun niitä sain. Nykyään olen onnellinen myös lastenlapsista. 

Tämä on tyypillinen tarina! Parikymppisenä mennään laput silmillä miettimättä muuta kuin viikonloppuja! Asia tulee esille yleensä tämänpäivän "evoluutiossa" kolmenkympin kahta puolta. Näin kävi itsellenikin, vaikka suku on puolillaan ikäneitoja, vanhojapoikia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkä rasti on käyttää edes 10 saatika 20 vuotta elämästään johonkin sellaiseen mitä ei halua ja mistä ei nauti.

Ethän sinä elämästä nauti muutenkaan AINA! Kertoo vaan kypsymättömyydestä ja siitä, ettei perhekeskeisyydestä ole mitään hajua! On myös nähty, ja koettu, miten mieli muuttuu, osaltaan huvittaa, miten parikymppinen " vela" huutaa lapsettomuuttaan, ja kolmekymppisenä niitä on jo tuplasti!

Eli jos en nauti joka sekunnista elämässä, siispä minun on hankittava vuosikymmenien edestä lisää haastetta vapaaehtoisesti?

 

Miksi tekisin niin vapaaehtoisesti?

 

Mikä ihmeen logiikka tuo on? 😂🤣

 

Ps. Sekoitat aidallaistujat veloihin. Opettele edes perusasiat ennen kuin öyhötät täällä. Tietämättömyytesi velamaailmasta saa sinut näyttämään hölmöltä. 🤭

Ei kiinnosta yhtään sinun velamaailmasi, enkä näe mitään " perusasioita" siinä! Jonku idiootin keksimä sanapari, joka on saanut nämä " öyhöttäjät" liikkeelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä että "velat" ovat pääsääntöisesti niin nuoria, ettei perspektiivi ja mielikuvitus riitä ajattelemaan tätä asiaa tai ylipäätään omaa elämää vuosikymmenten päähän. Kun omassa ikäryhmässä lapset tarkoittavat vauvoja tai korkeintaan taaperoita niin niistä sitten puhutaan. 

Sinä et selvästi tunne yhtään velaa kun teet noi  typeriå yleistyksiä ja levität valheellista tietoa.

Mutta tottahan hän puhuu, asia on juuri näin! Välillistä " syyn" etsimistä, kunnes oppii ajattemaan omilla aivoillaan ilman tyhjäpäiden painostusta! 

Veloihin liittyvässä kommentoinnissa minua ihmetyttää se, että miksi ketään edes kiinnostaa toisten lisääntyminen tai sen väliin jättäminen. Jokainen eläköön itsensä näköistä elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa usein ajatellut. Jo kolmivuotias käy itsenäisesti vessassa,  pukee suurimmaksi osaksi itse,  leikkii ikätovereittensa kanssa.  Mutta aina tämä kakkarumba ja vaipparalli ovat päällimmäisinä lapsista puhuttaessa.  

Vanhemmuus on 99-prosenttisesti muuta kuin vauvan hoitoa.

18+ vuoden määräaikainen sopimus, joka maksaa n.150-200 tuhatta euroa, johon sisältyy elatusvelvollisuus ja juridiset velvoitteet.

 

Sen vähättely "kestää vain vaippaiän" -tasoisilla kommenteilla on yksinkertaisesti älytöntä. Vanhemmuus on valtava vastuu ja sitä on turha kiistää.

Toki on vastuu eikä teidän, jotka lapselle alatte hintalappua laskemaan, kannatakaan tuota vastuuta koskaan ottaa, ette siihen ole kypsiä ettekä kyvykkäitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa usein ajatellut. Jo kolmivuotias käy itsenäisesti vessassa,  pukee suurimmaksi osaksi itse,  leikkii ikätovereittensa kanssa.  Mutta aina tämä kakkarumba ja vaipparalli ovat päällimmäisinä lapsista puhuttaessa.  

Vanhemmuus on 99-prosenttisesti muuta kuin vauvan hoitoa.

18+ vuoden määräaikainen sopimus, joka maksaa n.150-200 tuhatta euroa, johon sisältyy elatusvelvollisuus ja juridiset velvoitteet.

 

Sen vähättely "kestää vain vaippaiän" -tasoisilla kommenteilla on yksinkertaisesti älytöntä. Vanhemmuus on valtava vastuu ja sitä on turha kiistää.

Toki on vastuu eikä teidän, jotka lapselle alatte hintalappua laskemaan, kannatakaan tuota vastuuta koskaan ottaa, ette siihen ole kypsiä ettekä kyvykkäitä. 

Vastuulliset ihmiset selvittää faktat aina ennen kuin tekee mitään isoja päätöksiä. Ei kukaan esim. ota pankkilainaa lukematta sen ehtoja, tai hyppää parisuhteeseen ilman että selvitetään ensin millainen ihminen toinen on. On täysin vastuutonta edes vihjailla sillä, että rahaa ei saisi miettiä. Fakta on, että pelkällä rakkaudella ei makseta laskuja, vaan sillä ajatusmallilla odottaa ulosotto ja muut ongelmat. Velat miettivät raha-asiaa (miljoonan muun asian joukossa), mikä todistaa velojen suuren kypsyyden, jonka pohjalta he tekevät harkitun päätöksen. Lisäksi näitä hintalappuja on laskettu ja lasketaan jatkuvasti esim. pankkien, tutkimuslaitosten, ip-lehtien, yms. toimesta, koska kansaa kiinnostaa se tieto. Minkälaista ihmistä ei kiinnosta tosiasiat?

Olen aina pitänyt lapsettomia luusereina. Elämässään epäonnistuneina.

… ja se jatkuu vuosikymmeniä. Sepä se, mitä jos lapsi ei saakaan esim töitä vaan on joko ikänsä perässä vedettävä mielen vammainen? Suomeen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia. Ehkä parikymmentä vuotta sitten olisin voinut tehdä niitä lapsia, mutta en tähän nykyiseen äälioliberaaliin yhteiskuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina pitänyt lapsettomia luusereina. Elämässään epäonnistuneina.

Yrititkö nyt jotenkin loukata? 

Vierailija kirjoitti:

… ja se jatkuu vuosikymmeniä. Sepä se, mitä jos lapsi ei saakaan esim töitä vaan on joko ikänsä perässä vedettävä mielen vammainen? Suomeen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia. Ehkä parikymmentä vuotta sitten olisin voinut tehdä niitä lapsia, mutta en tähän nykyiseen äälioliberaaliin yhteiskuntaan. 

Ruutu käteen taaperolle ja yhteiskunta tehköön taikojaan. Ihan sairasta, että yhteiskunta joutuu säätelemään ohjeistuksia ruutuajalle, yms. 
Ei yllätä, että kun yhteiskunta on nostanut yksilön tunteet kaiken keskiöön, niitä myös käytetään. Kun monista aikuisistakin on tullut kuin uudelleen pikkulapsia, jotka tarvitsevat tukea ikävien tunteiden kestämiseen ja valtiota kantamaan vastuuta, niin onko ihme, ettei lasten tekeminen houkuta? 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina pitänyt lapsettomia luusereina. Elämässään epäonnistuneina.

Mistä velafobiasi kumpuaa? Millainen lapsuus sinulla oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus on koko elämän mittainen velvollisuus.

 

Jos ajattelee että vastuu loppuu kun lapsi täyttää 18v ja saa lain nojalla potkia lapsensa ulos lapsuudenkodistaan, ehkä kannattaa miettiä uudestaan, kannattaako hankkia lapsia ollenkaan.

Ainahan kannattaa hankkia jälkikasvua! Mistäs ne uudet innovaatiot ja ajatukset paremmasta elämästä tulevat, jos tänne ei  saada uusia sukupolvia? Tässä aletaan puhua jo omaa pientä kansanryhmää vastaan! Tulevaisuus on synyvien Suomalaisten, eikä siitä ole epäselvyyttä! Niin se on aina ollut, ja tulee olemaan!

Olipas hölmö kommentti. Eli lapsia lisää ihan sama mihin olosuhteisiin ne syntyvät? Juuri tuo on se asenne minkä takia lastensuojelua tarvitaan niin paljon. Pitäisi asettaa lapsen etu edelle.

Et lukenut tarkkaan, kommenttihan peräänkuulutti juuri uusia innovaatioita asian tiimoilta, jotta tähänkin asiaan saataisiin parannusta! On meillä aika paljon oppimista, jos et tuollaista kommenttia ymmärtänyt 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina pitänyt lapsettomia luusereina. Elämässään epäonnistuneina.

Vaikutat niin empaattiselta, että varmaan muistat kertoa tämän myös tahattomasti lapsettomalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus on koko elämän mittainen velvollisuus.

 

Jos ajattelee että vastuu loppuu kun lapsi täyttää 18v ja saa lain nojalla potkia lapsensa ulos lapsuudenkodistaan, ehkä kannattaa miettiä uudestaan, kannattaako hankkia lapsia ollenkaan.

Ainahan kannattaa hankkia jälkikasvua! Mistäs ne uudet innovaatiot ja ajatukset paremmasta elämästä tulevat, jos tänne ei  saada uusia sukupolvia? Tässä aletaan puhua jo omaa pientä kansanryhmää vastaan! Tulevaisuus on synyvien Suomalaisten, eikä siitä ole epäselvyyttä! Niin se on aina ollut, ja tulee olemaan!

Olipas hölmö kommentti. Eli lapsia lisää ihan sama mihin olosuhteisiin ne syntyvät? Juuri tuo on se asenne minkä takia lastensuojelua tarvitaan niin paljon. Pitäisi asettaa lapsen etu edelle.

Et lukenut tarkkaan, kommenttihan peräänkuulutti juuri uusia innovaatioita asian tiimoilta, jotta tähänkin asiaan saataisiin parannusta! On meillä aika paljon oppimista, jos et tuollaista kommenttia ymmärtänyt 

Kommenttissa todettiin, että pitää hankkianä lapsia, jotta ne lapset tekisi uusia innovaatioita.

Ne tekee lapsia jotka haluaa, ja voivat sitten katsoa mitä innovaatioita ne omat lapset keksii. Lasten hankkimiseen ei pidä kuitenkaan painostaa ketään.

Siinä olen samaa mieltä että olennainen taito kyetä sietämään myös ajoittaista epämukavuutta elämässä ja katsomaan isompaa kuvaa asioissa - jos ei näe vaivaa asioiden eteen tai menee aina lyhyen aikavälin tyydytysten mukaan niin seuraa ongelmia. Mutta kun aletaan puhua vuosista eikä esimerkiksi jostain muutaman kuukauden raskaasta jaksosta jossa pitää olla koko ajan valmiudessa ja todennäköisesti univajeessa niin se on, niin kuin joku jo sanoi, siinä hetkessä kyllä todella raskasta. Tälläkin palstalla avaudutaan asiasta tasaisin väliajoin. Pitää vaan koittaa jaksaa. 

Mutta olen miettinyt lasten hankkimista, ja todennut että jos olisin siihen alkanut niin sen pohjimmaisen syyn olisi todella pitänyt olla halu saattaa maailmaan ihminen ja että se ajatus pitäisi olla juurikin siinä, riippumatta mikä vaihe tai ikä on menossa. Uskon että se olisi ollut sellainen kannatteleva tekijä; näen ainutlaatuisen ihmisen, oman lapseni ja että niin hyvässä kuin "pahassa", ei kannata takertua mihinkään vaiheeseen koska kaikki muuttuu ja vaiheet ohittuu. Aikuisuudessakin on vaiheita, muutokset tosin rauhallisempia ellei mitään äkillistä tapahdu. Että siinä mielessä tajuan osaltaan aloittajan pointin. Mutta luonteeni on sellainen että en oikeastaan halua elää muiden ihmisten kanssa tiiviisti joten se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Siinä olen samaa mieltä että olennainen taito kyetä sietämään myös ajoittaista epämukavuutta elämässä ja katsomaan isompaa kuvaa asioissa - jos ei näe vaivaa asioiden eteen tai menee aina lyhyen aikavälin tyydytysten mukaan niin seuraa ongelmia. Mutta kun aletaan puhua vuosista eikä esimerkiksi jostain muutaman kuukauden raskaasta jaksosta jossa pitää olla koko ajan valmiudessa ja todennäköisesti univajeessa niin se on, niin kuin joku jo sanoi, siinä hetkessä kyllä todella raskasta. Tälläkin palstalla avaudutaan asiasta tasaisin väliajoin. Pitää vaan koittaa jaksaa. 

Mutta olen miettinyt lasten hankkimista, ja todennut että jos olisin siihen alkanut niin sen pohjimmaisen syyn olisi todella pitänyt olla halu saattaa maailmaan ihminen ja että se ajatus pitäisi olla juurikin siinä, riippumatta mikä vaihe tai ikä on menossa. Uskon että se olisi ollut sellainen kannatteleva tekijä; näen ainutlaatuisen ihmisen, oman lapseni ja että niin hyvässä kuin "pahassa", ei kannata takertua mihinkään vaiheeseen koska kaikki muuttuu ja vaiheet ohittuu. Aikuisuudessakin on vaiheita, muutokset tosin rauhallisempia ellei mitään äkillistä tapahdu. Että siinä mielessä tajuan osaltaan aloittajan pointin. Mutta luonteeni on sellainen että en oikeastaan halua elää muiden ihmisten kanssa tiiviisti joten se siitä.

Kunpa kaikki ihmiset osaisivat yhtä hyvin itsereflektiota kuin sinä.... arvostan!