Tajuaako koulukiusaaja myöhemmin, mitä on tullut tehneeksi?

Eiköhän tuo ole niin, että kyllä kiusaaja tajuaa, mitä hän tekee. Tahallaan tekee juttujaan. 

Mitenkähän on, lopettavatko kaikki kiusaajat tekonsa aikuisemmiksi tultuaan vai jäävätkö heistä jotkut kiusaamisen haluunsa ja esim. "kuittailevat" asiattomia lausumia aikuisella iälläänkin. Tekevät sitä kiusaamista edelleen sen vuoksi, jotta siitä voi saada kohteen alistumaan ja voi poimia hyötyä itselleen.

Ei kannata jäädä jumiin koulukiusaukseen.

Minä menin kerran työhaastatteluun ja haastattelijana oli entinen koulukiusaajani. Hän ei kuulemma muistanut niitä juttuja enää ollenkaan, mm. pahoinpitelyjä välitunnilla.

Tajuaa seuraukset siinä vaiheessa kun saa kuokkaansa kiusatun siskolta. Muuten on tyytyväinen kiusatun kärsimisestä.

Vierailija kirjoitti:

Minä menin kerran työhaastatteluun ja haastattelijana oli entinen koulukiusaajani. Hän ei kuulemma muistanut niitä juttuja enää ollenkaan, mm. pahoinpitelyjä välitunnilla.

Heh, kyllä varmasti muisti. Selkärangaton tyyppi.

Koulukiusaajasta tulee myöhemmin työpaikkakiusaaja.

Tuskin. Kokemusta on. Kiusaaminen johtuu: 1:kotikasvatus ja 2:muut pakottaa NS kaverit kiusaamaan. Muuten ei ole heidän kaveri. Nämä ovat täysiä faktoja. Sama jatkuu sitten NS työelämässä. Ei välttämättä sama/t kiusaaja/t ole kyseessä. Esim mulla tuntuu olevan jonkun näkymättömällä musteella kirjoitettu otsaan yms teksti, jonka vain kiusaajat näkevät tyyliin: mua saa kiusata mielin määrin. Se ei ole kivaa ! Kotikasvatus kiusaajalla on nolla luokkaa, eli hänestä ei välitetä mitään, antaa sen vaan riehua ja sekoilla..........eivätkä pyydä edes anteeksi koskaan. Mun kohdallani 2 edellistä saman muijan kädestä (sormista) oli lähtöisin tökkääminen melkein oikeaan silmään ja tökkääminen oikeaan kylkeen. Se hullu tahtoo musta vissiin sokean.........eipä onnistunut !!!!!! 

Suurin osa syyttää kiusattua. Uhrin syytä kaikki.

Mua ei oo koskaan kiusattu mutta mietin jo tosi nuorena että miksi esim. rikosoikeudellisen vastuun ikäraja on niin korkealla kun itse on tiennyt aivan pienestä asti että mikä on oikein ja väärin. Että miksi samanikäisille annetaan anteeksi asioita kun "ovat vasta lapsia" vaikka itse ei olisi voinut villeimmissä kuvitelmissakaan ajatella että vaikka juuri kiusaaminen voisi olla okei. 

Vierailija kirjoitti:

Minä menin kerran työhaastatteluun ja haastattelijana oli entinen koulukiusaajani. Hän ei kuulemma muistanut niitä juttuja enää ollenkaan, mm. pahoinpitelyjä välitunnilla.

Samoin, olin työhaastattelussa, jossa oli monta haastateltavaa. 1 oli kerran pahoinpidellyt mut.

Naureskeli siinä ja sanoi huomasin ollaan samalta paikkakunnalta. En kyllä muista sua.

Onneksi huoneessa oli roskis, menin ja oksensin.

Annoin tulla kaikki siinä ja sanoin miten mä näin painajaisia. Ja täällä paistattelet ettet muista mua. Mä en voi ikinä unohtaa sua.

Kiitin muita ajasta ja sanoin en ikinä voi olla töissä samassa paikassa kun tämä ja kiusaajalle sanoin mene hoitoon. Yksikään järkevä ihminen ei hakkaa toisia syyttä ja meitä oli monta, jota vedit lättyyn. Etsi ne ja oyydä anteeksi, jos sulla on selkärankaa.

Meni n kk ja työpaikalta soitettiin, tarjottiin töitä ja sanottiin tää 1 ei ole siellä töissä

Hänestä oli valitettu, mutta oli niin hyvä työssään jne ja asiat oli menneet paremmin.

Mun purkautukseni oli hänessä aiheuttanut enemmän iloa, kuin häpeää ja päättivät ei kuulu heidän arvoihin

Vierailija kirjoitti:

Minä menin kerran työhaastatteluun ja haastattelijana oli entinen koulukiusaajani. Hän ei kuulemma muistanut niitä juttuja enää ollenkaan, mm. pahoinpitelyjä välitunnilla.

No, jopas sattui tilanne.... tosi häjyä.... koulukiusaaja työhaastattelijana.

Miten ihmeessä siinä pysyi ilmeesi peruslukemilla, kun tunnistit haastattelijan ja muistit vanhat tapahtumat. 

En mitenkään malta olla kysymättä, jotta saitko työpaikan. Toisaalta, voihan se olla niinkin, jotta vaikka olisit tullut valituksi toimeen, niin jätit ottamatta työn  vastaan, sillä onhan se hyvin mahdollista, että kiusaaja olisi myöhemmin näyttänyt taas luonteenpiirteensä käytöksessään.

Ihan tavoitteellista toimintaa se kiusaaminen lapsilla ja aikuisilla on. Tavoitteena on tuhota kiusatun mielenterveys ja saada jokin palkkio vaivannäöstä, pimppaa joltain naiselta tai edes suitsutusta hovilta.

Jotku eivät vain välitä tai piittaa. Joillakin jatkuu koulun jälkeen työelämään, nettiin ja muualle erimuodoissa.

Tuskin. Vaikka tajuaisikin, ei uskalla tehdä asialle mitään. Luuseri on luuseri aikuisenakin.

Narsistit eivät kykene ottamaan vastuuta teoistaan. Syy on aina muissa.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaajasta tulee myöhemmin työpaikkakiusaaja.

Tai anoppi. Oma anoppini piti ihmisten piinaamisesta. Hän kertoikin, että kiusaaminen on kivaa ja että koulussakin kiusasi aina, kun oli mahdollisuus. 

Minä en tajunnut oman toimintani vahingollisuutta alakoululaisena (ei riittänyt siinä tilanteessa kapasiteetti miettiä toisen näkökulmasta niin että olisi oikeasti ymmärtänyt), mutta teininä sitten tajusin miten satuttavaa oma toiminta todennäköisesti oli, varsinkin kun kyseessä oli ihminen jolle aina välillä vakuutin olevani kaveri, ja sitten rikoin luottamuksen yhä uudestaan.

Kirjoitin hänelle joskus ehkä 17-vuotiaana sitten kirjeen, jossa kerroin tajunneeni miten julmasti toimin, sanoin ettei mikään siitä ollut hänen syytään tai liittynyt häneen, ja että jos voisin muuttaa tai hyvittää mennyttä niin sen tekisin. En saanut vastausta, en oikeastaan odottanutkaan, hän ei ole minulle velkaa yhtään mitään ja kaikista vähiten anteeksiantoa. Toivon vain, että hänen polulleen on minun jälkeeni osunut parempia ihmisiä ja hän on saanut hyvän elämän, jossa uudet ihmissuhteet ovat antaneet voimaa korjailla sitä mitä minä parhaani mukaan rikoin.

Nyt nelikymppisenä harmittaa ja kaduttaa edelleen, mutta enää ei okseta ja ahdista kun tapahtunut tulee mieleen, enkä koe, että uhrini hyödyttäisi jos vieläkin käyttäisin aikaani itseni vihaamiseen. Nykyään työssäni mm. paikkailen nuorten kanssa yhdessä kiusaamisen jättämiä arpia, ja toivon että tällä saan universumilla velkaa maksettua, vaikka en kiusaamisen kohteelle voi tapahtunutta mitenkään hyvittää.

Ei.

Mitä mieltä olette presidentistä, joka itse on myöntänyt harrastaneensa kiusaamista kouluaikanaan?

Vierailija kirjoitti:

Tajuaa seuraukset siinä vaiheessa kun saa kuokkaansa kiusatun siskolta. Muuten on tyytyväinen kiusatun kärsimisestä.

Jep. Välitön, suora palaute (eli dunkkun niin että veri lentää) saattaa palauttaa järjestyksen kiusaajan päähän ainakin vähäksi aikaa, mutta aika huonoja nämä ovat oppimaan, vaikka käsittely toistuisikin. Ehkä ne ovat joku oma madokistilajinsa, tiedä häntä.