Tajuaako koulukiusaaja myöhemmin, mitä on tullut tehneeksi?

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaajasta tulee myöhemmin työpaikkakiusaaja.

Ja myös naapurikiusaaja!!

Kiusaaja tietää kyllä koko ajan, mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin kerran työhaastatteluun ja haastattelijana oli entinen koulukiusaajani. Hän ei kuulemma muistanut niitä juttuja enää ollenkaan, mm. pahoinpitelyjä välitunnilla.

Samoin, olin työhaastattelussa, jossa oli monta haastateltavaa. 1 oli kerran pahoinpidellyt mut.

Naureskeli siinä ja sanoi huomasin ollaan samalta paikkakunnalta. En kyllä muista sua.

Onneksi huoneessa oli roskis, menin ja oksensin.

Annoin tulla kaikki siinä ja sanoin miten mä näin painajaisia. Ja täällä paistattelet ettet muista mua. Mä en voi ikinä unohtaa sua.

Kiitin muita ajasta ja sanoin en ikinä voi olla töissä samassa paikassa kun tämä ja kiusaajalle sanoin mene hoitoon. Yksikään järkevä ihminen ei hakkaa toisia syyttä ja meitä oli monta, jota vedit lättyyn. Etsi ne ja oyydä anteeksi, jos sulla on selkärankaa.

Meni n kk ja työpaikalta soitettiin, tarjottiin töitä ja sanottiin tää 1 ei ole siellä töissä

Hänestä oli valitettu, mutta oli niin hyvä työssään jne ja asiat oli menneet paremmin.

Mun purkautukseni oli hänessä aiheuttanut enemmän iloa, kuin häpeää ja päättivät ei kuulu heidän arvoihin

Kerrankin sai kiusaaja nenilleen, onnittelut!🥳🥳

Ei kiusaamista esiintyisi niin paljon, ellei se hitto vie toimisi niin rasvatusti kiusaajan hyväksi!

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaajasta tulee myöhemmin työpaikkakiusaaja.

Sori siitä.

Kyllä oma kiusaajani oli tajunnut, mutta syytti silti siitä muita ja minua. Ei ottanut täyttä vastuuta kuitenkaan. Vaan valehteli että kiusaaminen oli molemmin puolista. Tunnusti, että kiusasi koska minusta oltiin levitelty juoruja. Eli syytti juoruajia siitä että itse päätti aloittaa kiusaamisen sen perusteella. Valehteli tosin silloin opettajallekkin ja opettaja uskoi kun halusi varmaan uskoa eikä viitsinyt selvittää tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

Mua ei oo koskaan kiusattu mutta mietin jo tosi nuorena että miksi esim. rikosoikeudellisen vastuun ikäraja on niin korkealla kun itse on tiennyt aivan pienestä asti että mikä on oikein ja väärin. Että miksi samanikäisille annetaan anteeksi asioita kun "ovat vasta lapsia" vaikka itse ei olisi voinut villeimmissä kuvitelmissakaan ajatella että vaikka juuri kiusaaminen voisi olla okei. 

Kiusaaminen on usein henkistä. Vain tyhmät kiusaajat käyttävät fyysistä väkivaltaa.

Moni kiusaaja kokee tekevänsä oikein, kun on tyly "vääränlaiselle" ihmiselle. He siis pitävät toisen olemassaoloa kiusaamisena, vaikka todellisuudessa ovat itse kiusaajia.

En usko että kiusaajat kovin usein kierivät menneisyydessä. Pitäisi kokea jonkin sortin valaistuminen, jotta voi katua.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo ole niin, että kyllä kiusaaja tajuaa, mitä hän tekee. Tahallaan tekee juttujaan. 

 

Mitenkähän on, lopettavatko kaikki kiusaajat tekonsa aikuisemmiksi tultuaan vai jäävätkö heistä jotkut kiusaamisen haluunsa ja esim. "kuittailevat" asiattomia lausumia aikuisella iälläänkin. Tekevät sitä kiusaamista edelleen sen vuoksi, jotta siitä voi saada kohteen alistumaan ja voi poimia hyötyä itselleen.

Yks mun eksä kehui olleensa lapsena koulukiusaaja. Oli väkivaltainen aikuisenakin, ja suhde päättyi siihen.

Vierailija kirjoitti:

En usko että kiusaajat kovin usein kierivät menneisyydessä. Pitäisi kokea jonkin sortin valaistuminen, jotta voi katua.

Eivät kieri. Enintään ovat ylpeitä, että olivat niitä kiusaajia, eivätkä kiusattuja. Huonosti kasvatettuja narsisteja.

Ei. Ihmettelee vaan, kun suurimmalla osalla ihmisistä on pitkät parisuhteet, onnelliset perheet, sopivasti rahaa, eikä mitään esiintymisen tai esillä olemisen tarvetta. 

Voisin väittää, että moni ainakin lapsista eivät ymmärrä mitä ovat tekemässä. 

Jos saavat itse samaa kohtelua joskus niin voi mieli muuttua

Riippuu varmaan aika paljon kiusaajasta ja siitä mitä on tehnyt jne.

Minusta 99% on jonkin sortin koulukiusaajia ja vähintään tai pahimmilleen niitä jotka vaan katsovat vierestä.

Itse olin yhden kerran mahdollinen mieto koulukiusaaja kun keksin uudesta oppilaasta koulussa lempinimen jota useat kaverit sitten alkoivat käyttämään. No itse sitten jossain vaiheessa mietin että ehkä tämä uusi tyyppi ei tykkää siitä ja muutenkin outo juttu niin itse sanoin että älkää enää käyttäkö tätä lempinimeä. Tällaista minunkaltaista toimintaa varmaan tapahtuu harvoin. Ja itse myös olen ollut sekä oppilaiden että opettajien mielestä paras tyyppi. Ja alkuun viitaten sanon vielä että opettajat ovat suhteellisesti pahimpia kiusaajia. Olettavat että joku 12v poika ei naura jollekin keha rille. No itse pidättelevät pokkaa aika huonosti ja sitten moralisoivat muita.

TLDR: Voi tajuta, riippuu monesta asiasta ja kaikki ovat muutenkin kiusaajia enemmän tai vähemmän.

Ehkä ne jotkut tajuaa. Osasta tulee sitten näitä työpaikka- ja nettikiusaajia, joita täälläkin näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei oo koskaan kiusattu mutta mietin jo tosi nuorena että miksi esim. rikosoikeudellisen vastuun ikäraja on niin korkealla kun itse on tiennyt aivan pienestä asti että mikä on oikein ja väärin. Että miksi samanikäisille annetaan anteeksi asioita kun "ovat vasta lapsia" vaikka itse ei olisi voinut villeimmissä kuvitelmissakaan ajatella että vaikka juuri kiusaaminen voisi olla okei. 

Kiusaaminen on usein henkistä. Vain tyhmät kiusaajat käyttävät fyysistä väkivaltaa.

Moni kiusaaja kokee tekevänsä oikein, kun on tyly "vääränlaiselle" ihmiselle. He siis pitävät toisen olemassaoloa kiusaamisena, vaikka todellisuudessa ovat itse kiusaajia.

Kuulostaa ihmisiltä jotka on kasvatettu itseriittoiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

En usko että kiusaajat kovin usein kierivät menneisyydessä. Pitäisi kokea jonkin sortin valaistuminen, jotta voi katua.

Ei minunkaan kiusaaja, vaan hän oikein nautti hyvästä elämästä. Entinen kiusaajani oli saanut jopa työpaikan koulunkäynnin ohjaajana. Itse sain paljon huonomman työpaikan kiusattuna. Eli suomi suosii kiusaajia hyvin vahvasti. Joten en enää luota. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en tajunnut oman toimintani vahingollisuutta alakoululaisena (ei riittänyt siinä tilanteessa kapasiteetti miettiä toisen näkökulmasta niin että olisi oikeasti ymmärtänyt), mutta teininä sitten tajusin miten satuttavaa oma toiminta todennäköisesti oli, varsinkin kun kyseessä oli ihminen jolle aina välillä vakuutin olevani kaveri, ja sitten rikoin luottamuksen yhä uudestaan.

Kirjoitin hänelle joskus ehkä 17-vuotiaana sitten kirjeen, jossa kerroin tajunneeni miten julmasti toimin, sanoin ettei mikään siitä ollut hänen syytään tai liittynyt häneen, ja että jos voisin muuttaa tai hyvittää mennyttä niin sen tekisin. En saanut vastausta, en oikeastaan odottanutkaan, hän ei ole minulle velkaa yhtään mitään ja kaikista vähiten anteeksiantoa. Toivon vain, että hänen polulleen on minun jälkeeni osunut parempia ihmisiä ja hän on saanut hyvän elämän, jossa uudet ihmissuhteet ovat antaneet voimaa korjailla sitä mitä minä parhaani mukaan rikoin.

 

Nyt nelikymppisenä harmittaa ja kaduttaa edelleen, mutta enää ei okseta ja ahdista kun tapahtunut tulee mieleen, enkä koe, että uhrini hyödyttäisi jos vieläkin käyttäisin aikaani itseni vihaamiseen. Nykyään työssäni mm. paikkailen nuorten kanssa yhdessä kiusaamisen jättämiä arpia, ja toivon että tällä saan universumilla velkaa maksettua, vaikka en kiusaamisen kohteelle voi tapahtunutta mitenkään hyvittää.

Osaatko sanoa miksi kiusasit silloin aikanaan? Jotain sinä ilmeisesti siitä sait, voimantuntoa, psyykksitä mielihyvää tms. Etkö oikeasti yhtään tajunnut että toisesta se tuntuu (lievästi sanottuna) pahalta?

Kiusaajat ovat epäonnistuneita ihmisiä jotka eivät yleensä kykene itsereflektioon. Ovat huonoja ihmisiä läpi elämänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin kerran työhaastatteluun ja haastattelijana oli entinen koulukiusaajani. Hän ei kuulemma muistanut niitä juttuja enää ollenkaan, mm. pahoinpitelyjä välitunnilla.

Samoin, olin työhaastattelussa, jossa oli monta haastateltavaa. 1 oli kerran pahoinpidellyt mut.

Naureskeli siinä ja sanoi huomasin ollaan samalta paikkakunnalta. En kyllä muista sua.

Onneksi huoneessa oli roskis, menin ja oksensin.

Annoin tulla kaikki siinä ja sanoin miten mä näin painajaisia. Ja täällä paistattelet ettet muista mua. Mä en voi ikinä unohtaa sua.

Kiitin muita ajasta ja sanoin en ikinä voi olla töissä samassa paikassa kun tämä ja kiusaajalle sanoin mene hoitoon. Yksikään järkevä ihminen ei hakkaa toisia syyttä ja meitä oli monta, jota vedit lättyyn. Etsi ne ja oyydä anteeksi, jos sulla on selkärankaa.

Meni n kk ja työpaikalta soitettiin, tarjottiin töitä ja sanottiin tää 1 ei ole siellä töissä

Hänestä oli valitettu, mutta oli niin hyvä työssään jne ja asiat oli menneet paremmin.

Mun purkautukseni oli hänessä aiheuttanut enemmän iloa, kuin häpeää ja päättivät ei kuulu heidän arvoihin

Kerrankin sai kiusaaja nenilleen, onnittelut!🥳🥳

Joo, tällaisia toivoisi kuulevan paljon lisää

-koko peruskoulun ja lukion ajan kiusattu (myös pahoinpidelty)

Vierailija kirjoitti:

Ei kiusaamista esiintyisi niin paljon, ellei se hitto vie toimisi niin rasvatusti kiusaajan hyväksi!

Siitä kiusaamisesta myös palkitaan jatkuvasti. Muita alistava ja muiden päältä kävelevä nähdään "määrätietoisena" ja "rohkeana" ihmisenä. Se, että surutta kävelisi vaikka oman äitinsä päältä nastakengillä, ei tunnu esimerkiksi talouselämässä ketään kiinnostavan. Missä vaiheessa pelkästä kusipäisyydestä tuli hyvä juttu? Miten helvetissä tuollainen käytös muka parantaisi esimerkiksi yrityksen tulosta? Tekee juuri päinvastoin.