Naiset! Olisitteko mieluummin 150cm, vai 180cm pitkiä?

180cm. Maailma on tehty täysikasvuisille. Mulla on hyvä itsetunto, mutta ainoa hyvä puoli lyhyydessä on… ok en keksi yhtään.

 T. 152 senttinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin lyhyet miehet ja pitkät naiset jää ilman kun pitkät miehet haluaa sen taskuvenuksen.

Höpöhöpö, itse olen 162cm ja miehiä riittänyt aina jonoksi asti :) eksäni sanoi, että täydellinen pituus naiselle olisi 170cm

Niin. Olet lyhyt nainen, tottakai riittää jonoksi asti! 

Tosin on mullakin ollut jonoa vaikka olen pitkä, mutta edelleen valinta on paljon surkeampi. 

Vierailija kirjoitti:

150cm

Olen 162cm eli aika keskimittainen. Tuntuisi oudolta olla 180cm, mutta toisaalta sitten olisin ryhtynyt kyllä huippumalliksi. 

Malleilta vaaditaan myös kauneutta ja hiukan älykkyyttäkin.

Kyllä 180cm nainen on jo aika kolhakkeen oloinen ja miesmäinen leveine hartioineen ja jykevine leukoineen. Oikea naisen pituus on juurikin 165cm - ei liian pitkä ei myöskään pätkä. Hormonisaatio vääristää nykyisin tytötkin miehistymään ja pojat puolestaan naisistumaan...

160cm ja olen ihan tyytyväinen, en haluaisi ainakaan pidempi olla enkä kyllä lyhempikään. Tämä on juuri sopiva pituus mulle.

Ehdottomasti 150 cm. Olen hieman alle 160 cm, siro ja hoikka. En ole koskaan joutunut olemaan yksin. Poikaystäviä on ollut lähes parimetrisiäkin, mutta nykyinen puoliso on 174 ja minulle täydellinen. Pitkät tytöt valittivat kouluaikoina aina pituuttaan. 

150 cm jos näistä pitäisi valita. Tiedän muutamia 180 cm naisia, joilla kaikilla on huono ryhti, kun yrittävät esiintyä lyhyempänä - en kyllä ymmärrä miksi. Ja joillakin on ollut vaikea löytää miehiä, kun ovat niin pitkiä. 

Kumpikin vaikea pituus. Ehkä sitten 180. Pienempi ei yllä. Mutta pitemmän pitää liikkua että selkä pysyy kunnossa.

Mulla ei ainakaan ole koskaan ollut pitkänä naisena vaikeuksia löytää kiinnostuneita miehiä. Pikemminkin niitä on saanut hätistellä pois. En ymmärrä ollenkaan ajatusta siitä, etteikö miehet haluaisi pitkiä naisia. Kyllä haluaa. Minulla on ollut saman pituisia miehiä, lyhyempiä miehiä ja pitempiä miehiä. Itseasiassa useasti vähän lyhyemmät miehet ovat olleet aivan lääpällään. Aviomieheni on 188cm eli vähän minua pitempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen vähän näitä vastauksia, joissa perustellaan mieluisempaa pituutta sillä, että miehet tykkää enemmän. Mitä ihmeen väliä sillä on? 

Jotkut meistä on heteroita. En kyllä haluaisi olla keskimittaista miestä pidempi, joten valitsisin 150cm. En toki haluaisi olla noin lyhytkään, olen 166cm ja tämä on oikein hyvä pituus.

Olen itsekin hetero. Mulle on ihan yksi hailee millaisista naisista miehet tykkää. Itse olisin mieluummin 180 cm, koska maailma on suunniteltu pidemmille ihmisille ja 150 cm on auttamatta lyhyt. Ei naisten tarvitse olla täällä miellyttämässä miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

180cm. Olen 175cm pitkä ja mielelläni olisin vielä vähän pidempi. Tuntuu, että pituus on valtaa. 

Kyllä. Mutta vain silloin, jos äly ei riitä.

Toisaalta tyhmä ja pitkä on kyllä sietämätön yhdistelmä, kun kuvitellaan että pituuden vuoksi saa erikoiskohtelua työelämässä.

Olen samaa mieltä kanssasi, ja jollain edelleen tuntuu olevan sellainen käsitys että fyysisyydellä pärjää esim työelämässä. Toki jos lähes koko elämänsä on ollut muita pidempi niin se voi jättää jälkensä luonteeseen ja joidenkin mielestä se on voimaa mutta itse koen sen vain ylimielisyytenä ja yksinkertaisuutena.

Näinkö hukkapätkät sen yleensä kokevat?

En yritä käyttää kokoani (195cm) minään valttikorttina enkä myöskään tunne ketään toista pitkää miestä, joka jotenkin koittaisi jyrätä fyysisyydellään työelämässä. Näin ainakin koulutetumman väen työpaikoissa, joissa on aika vähän merkitystä sillä minkä pituinen tai muotoinen on - kunhan osaa asiansa.

Tietysti ei pidä väheksyä alitajuisia reaktioita ja laumaeläimen biologista perimää - "liskoaivot" voivat hyvinkin tuottaa kaikenlaisia uhkakuvia vähäisempien urosten mieleen fyysisesti domioivalta vaikuttavan uroksen läheisyydessä - hermostunutta varuillaanoloa siitä pitäisikö paeta, taistella vai alistua. Toimiston arjessa ei tietenkään ole kyse tällaisesta uhkatilanteesta eikä sillä pitkkällä miehellä ole välttämättä aavistustakaan aiheuttamistaan primitiivisistä reaktioista - ja on aika harmi, että jotkut vähäisemmät urokset tulkitsevst omat primitiiviset alitajuiset reaktionsa merkiksi siitä, että ulkoisesti dominoivalta vaikuttava yksilö pyrkisi jotekin jyräämään fyysisyydellään.

Olen itse koittanut opetella havainnoimaan omaa käytöstäni ja muiden reaktioita - ja pyrin toki lieventämään mahdollista koettua uhkaa. Ei se kuitenkaan mitenkään helppoa ole, koska se vaatii luotaisen rennon ja leppoisen käytökseni moderointia. Joka tapauksessa ymmärän ainakin jollain tasolla sitä ahdistusta, jota vähäisemmät urokset voivat näissä tilanteissa tuntea.

159