Lue keskustelun säännöt.
Mies kyselee niin paljon retorisia kysymyksiä että epäilen sillä jo dementiaa
07.05.2026 |
Joka ikinen päivä, niin itsestäänselviä kysymyksiä joihin tietää kyllä vastauksen. Epäilen kohta jo jotain dementiaa.
Mies sanoo: "Katso tuota Mersua" ja kohta hän jatkaa "Onko tuo Mersu?" tähän vastaan että "No kyllä sä sen itsekin näet että se on" ja mies reagoi että "No joo kyllä mä tiedän että toi on Mersu"
Toinen esimerkki
"Ostin meille mandariiniviinerit.". Ja hetken päästä jatkaa: "Onko tämä mandariinia tässä päällä? Eikö näiden pitänyt olla mandariiniviinerit"
Ja just eilen
"Olinko mä töissä viime kesänä paikassa X kun siinä vieressä oli se musiikkitapahtuma?". Tähän vastasin että no kyllä sä sen itsekin tiedät että olit. Mies vastasi että: "No tietysti tiedän, kun siinä poikkesi se hauska porukkakin juttelemassa"
Miksi tämmösiä itsestäänselviä kysymyksiä täytyy joka päivä kokoajan kysellä vaikka tietää vastauksen? Vähän niinkuin että hän osoittaa punaista autoa ja kysyy että onko tuo auto punainen. Ihan oikeesti mä oon alkanut miettimään onko kyseessä joku alkava dementia.
Kommentit (10)
Onko käytös aina ollut tuollasta vai muuttunut / lisääntynyt viimevuosina? Ikä? Sukurasitetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin lämpimästi että aktivoidut tosissasi työnhaun kanssa, kunhan saat järkevää tekemistä päiviisi niin jää vähemmän aikaa tällaisten typerien tarinoiden sepittelylle ja mielenterveytesi tasapainottuu.
Älä nyt jaksa. Tämä on totta. Vai onko tämä niin mahdoton ajatus että joku ihminen voisi käyttäytyä noin
AP
Onko tuo uutta miehelläsi vai onko aina ollut? Jos uutta niin sitten voi hieman huolestuakin ja selvittää mistä on kyse. Onko miehelläsi vaativa työ? Tekeekö paljon ylitöitä? Jos, niin kyseessä voi olla vain väsymys ja pitkittinyt stressitila. Silloin lähimuisti reistailee, ja jutut ovat tosiaan tuota luokkaa, ja vielä hölmömpiäkin välillä.
En ihan tiedä, ovatko nuo varsinaisesti retorisia kysymyksiä. Ainakin ensimmäinen vaikuttaa ihan tiedolliselta utelulta, ja mahdollisesti toinenkin, ellei kyseessä ole esimerkiksi mandariinin vähäisen määrän päivittely kysymyksen muodossa. Esimerkeistä saa sen vaikutelman, että mies on epävarma itse kysymyksen vastauksesta, eikä esimerkiksi ensimmäisellä kysymyksellä ole nähdäkseni juurikaan ei-tiedollista retorista tarkoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni on alkava dementia, ja silloin käytös ainakin muuttuu. Puhetyyli yksinkertaistuu, kun sanat katoavat ja kommunikointi vaikeutuu. Mies hermostuu, jos en heti ymmärrä jotain. Olen autokuskina, ja pitäisi keskittyä ajamiseen, kun toinen huutaa vieressä epäselviä ohjeitaan.
Lähisuvussa on ollut kaksi (tai mahdollisesti kolme, yksi diagnosoimaton) muistisairasta eikä tuo ihan tyypilliseltä kuulosta. Tuntemani muistisairaat ovat lähinnä kertoneet samoja juttuja ja kysyneet samoja kysymyksiä uudelleen ja uudelleen. Tai ehdotelleet vaikka kahvinkeittoa vartin päästä, kun on juuri juotu kahvit.
Mutta tuo on kyllä muistisairaille ominaista, että he sanovat "kyllä minä sen tiesin", kun saavat vastauksen kysymykseensä. Tai sitten yrittävät jotenkin kiertää sen, etteivät tiedä. Esimerkiksi jos muistisairaalta kysyy ikää, hän saattaa sanoa "No olen syntynyt vuonna 1945, laske siitä" (koska ei muista ikäänsä, eikä sitä mikä vuosi nyt on).
Eksyykö mies tutuissa paikoissa? Miten on hänen hajuaistinsa laita? Eksyminen ja hajuaistin huonontuminen/katoaminen (jos ei ole kyse tilapäisestä flunssasta tms) ovat hälytysmerkkejä, joista pitäisi huolestua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutteletteko muuten päivän aikana? Jos kyse ei ole muistioireilusta niin mun epäilys olisi että hän on yksinäinen tai kaipaa kanssasi enemmän verbaalista vuorovaikutusta, mutta ei ehkä itsekään tiedosta sitä tai muuten osaa paremmin asiaa kommunikoida. Keksii sitten puhumista tällaisella tavalla "väkisin".
Minäkin epäilen, että hän haluaa vaan jutella kanssasi, mutta ei ole oikein "älykästä" juteltavaa. Ja on ehkä jotenkin epävarma itse, niin tarvitsee sinun "hyväksynnän" ajatuksilleen.
Minulla menee välillä hermo omaan mieheeni, kun esim. hän vaikka on lähdössä kauppaan ja aikoo sitten tehdä jonkun ruoan. Hän kysyy vaikka tuleeko siihen ruokaan ainetta x ja jos tulee niin onko sitä kotona vai ostaako sen. Sanon että osta. Sitten hän tekee sitä ruokaa ja kysyy, että laittaako hän tämän ostamansa asian x sinne ruokaan. Tästä ollaan jo keskusteltu pitkä pätkä ja nyt ihan kuin hän ei tietäisi, vaikka ihan hyvin tietää! Samanlaisia varmistusten varmistuksia monesti viikon ja jopa päivän aikana.
Ehkä kysymys ei ole ihan pelkästään juttelun tarpeesta, vaan osittain myös hän tällä tavalla painottaa tekevänsä toiveideni mukaisesti. Vaikka läheskään aina se ei varsinaisesti ole minun toive, vaan yleisesti käytetty tapa hoitaa joku asia. Vai onko dementian oire tämä?
Suosittelisin lämpimästi että aktivoidut tosissasi työnhaun kanssa, kunhan saat järkevää tekemistä päiviisi niin jää vähemmän aikaa tällaisten typerien tarinoiden sepittelylle ja mielenterveytesi tasapainottuu.