Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko mielestäsi aikuisuus ja elämä ollut kuitenkin loppupeleissä vain pettymys?
28.05.2024 |
Onhan tässä elämässä kaikkia hienoja asioita ollut välilöä. Nähnyt paljon ja kokenut kaikenlaista.
Ainoa mitä en ole kokenut niin on vilpitön rakkaus lapsiin (koska niitä ei ole) tai sielunkumppanuutta/tosirakkautta.
Silti loppupeleissä olisin voinut jo menehtyä 25-vuotiaana. Ei minulle sen jälkeen mitään suurempaa ole tapahtunut hyvässä vaan oikeastaan sellainen sielunpalo sammunut ja vihaan elämässäni aikalailla kaikkea enkä innostu enää mistään.
Kommentit (55)
Elämä on lahja.
Tämä kaikki on vain lahjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä palsta on ollut loppupeleissä kuitenkin vain pettymys.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on lahja.
Tämä kaikki on vain lahjaa.
Aika paska lahja.
Ihan luonnollista, että nuorena toiveet elämän suhteen ovat korkealla kunnes Siperia opettaa elämän olevan karua ja täynnä pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisuudessa ei ole mitään vikaa mutta yleisesti ottaen koen epämiellyttäväksi sen miten maailma hukkuu paskaan
Vierailija kirjoitti:
Elämä on lahja.
Tämä kaikki on vain lahjaa.
huonoin joulu ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin toivonut että ihmisten rajoja kunnioitetaan. Ei rikota. Ja myös ymmärrystä kaikille. Ennakkoluulot ja rasismi ei hyvä. Vaikkei kaveri olekaan.
Ei. En saanut kaikkea mitä joku toinen mutta se toinen ei saanut sitä kaikkea mitä minä sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut rakkautta ja on lapset joita rakastan, mutta olihan se nyt siistimpää elämä kun ei ollut mitään oikeita vastuita ja sai leikkiä menemään. Ai että kesälomat jostain 10v aina 16v asti oli kyllä juhlaa.
Ei ole. Onneksi en omaa perisuomalaista mentaliteettia, missä valmistaudutaan aina pahimpaan eikä uskalleta tarttua uusiin mahdollisuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskimäärin oikein hyvää ollut ajoittaisista paskoista kausista huolimatta.
Minulla on täysin päinvastoin: vasta päälle kolmekymppisenä elämässäni on alkanut tapahtua oikeasti positiivisiakin asioita. :D Koen itseni ensimmäistä kertaa onnelliseksi sitten päiväkoti-iän; vielä jokunen vuosi sitten puhuin, kuinka onnellisuus on epärealistinen tavoite, ja tärkeämpää olisi pyrkiä olemaan "edes tyytyväinen". Koska tuolloin - ja ison osan elämästäni - oikeasti tunsin noin.
Olin kiusattu ykkösluokalta lukioon asti, ja varmasti osittain siitä aiheutuneet mielenterveysongelmat seurasivat mukana pitkälle aikuisiään. Kokemuksia minulla ei ole juuri minkäänlaisia, koko parikymppiseni (eli siis ikävuodet 20-29) vietin aikalailla neljän seinän sisällä. Mutta nyt, kun elämässäni on tapahtunut joitain (objektiivisesti tarkasteltuna aika pieniä) positiivisia muutoksia, tunnen onnellisuutta tästä hyvinkin simppelistä elämästäni. Onneksi en ole enää 25, tai 15!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä on pettymyksiä ja välillä ei. Kyse on siitä miten niihin sitten suhtautuu ja kykenee jatkamaan elämää ja tyytyy niihin asioihin mitä on, eikä kuitenkaan menetä silloin uskoaan parempaan. Ei se surkeudessa ainiaan vellominen ja katkeruus johda mihinkään.
Alue: Aihe vapaa
Ei kukaan elä eikä kukaan kuole itseään varten.
- Paavali