Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko mielestäsi aikuisuus ja elämä ollut kuitenkin loppupeleissä vain pettymys?
28.05.2024 |
Onhan tässä elämässä kaikkia hienoja asioita ollut välilöä. Nähnyt paljon ja kokenut kaikenlaista.
Ainoa mitä en ole kokenut niin on vilpitön rakkaus lapsiin (koska niitä ei ole) tai sielunkumppanuutta/tosirakkautta.
Silti loppupeleissä olisin voinut jo menehtyä 25-vuotiaana. Ei minulle sen jälkeen mitään suurempaa ole tapahtunut hyvässä vaan oikeastaan sellainen sielunpalo sammunut ja vihaan elämässäni aikalailla kaikkea enkä innostu enää mistään.
Kommentit (41)
No, sellaista se on lapsettoman elämä. Turhaa ja sisällyksetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ainoa mitä en ole kokenut niin on vilpitön rakkaus lapsiin (koska niitä ei ole) tai sielunkumppanuutta/tosirakkautta."
Eikö nämä nyt ole ne elämän pääasiat?
No daa. Mikähän on pointtisi, kun ap kertoo, ettei niitä saanut kokea. Lyödä lyötyä?
En ajatellut niin. Tuo vaan on niin ilmiselvä syy siihen miksi elämä tuntuu pettymykseltä. Minullakaan ei ole lapsia. En halunnut niitä. Mutta kyllä elämä näin keski-ikäisenä hyvin tyhjältä tuntuu.
Sen ei tarvitse tuntua. Moni on vaan niin urautunut mukavuusalueelleen, ettei edes käsitä miten paljon maailmassa on vielä jäljellä jos vain on valmis laittamaan itseään likoon. Olis
Vierailija kirjoitti:
No, sellaista se on lapsettoman elämä. Turhaa ja sisällyksetöntä.
Itse lapsettomana katson perheellisiä, joilla ei ole aikaa lastensa lisäksi mihinkään muuhun kuin hädin tuskin pakolliseen. Mitä elämää se sellainen on?
Tietenkin on sitten ne joiden lapset jää heitteille. Miksi sitten tehdä lapsia?
Ei ole ollut pettymys. Omassa tapauksessa lapsuutta hallitsi jatkuva kireä ja kyräilevä ja lapsilta vaikeita asioita salaileva ilmapiiri. Lapsen ajattelemattomuuttaan tekemistä pienistä mokailuista, huonoista koenumeroista yms. äidin nälviminen, nolaaminen ja rähjääminen. Isojen virheiden tekemisestä viikkojen arestit ja isän nahkavyö.
Lapsena odotin sitä, että kasvan aikuiseksi, en minkään sellaisen takia että pääsen "tekemään aikuisten juttuja" vaan että pääsisin yleensä olemaan sellainen epätäydellinen ihminen kuin olen. Muistelemalla, miten paljon huonommin asiat ovat menneisyydessäni olleet, olen päässyt monta kertaa yli huonoista päivistä, jolloin kaikki tuntuu menevän päin helveittä.
Tuntuu vain kauhealta ajatella, että tässä on melko todennäköisesti jotain yksilökohtaisia eroja, ja joku toinen jolla on ollut yhtä iloton ja rakkaudeton lapsuus kuin minulla, ei ehkä saa siitä aikuiselämäänsä mitään apua, toisin kuin minä.
Ei, koska tapasin mieheni. Ja saan tehdä taidetta. Ja minulla on ihana äiti ja sisko. Mutta kyllä "rakkaus" pitää elossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut pettymys, vaikka kaikki ei todellakaan ole mennyt niinkuin kuvittelin ja unelmoin. Lapsella kehitysvamma, miehellä alkoholismi ja toisella lapsella syrjäytyminen. Mikään ei kuitenkaan pysy samanlaisena, eikä samaan virtaan voi astua kahta kertaa.
olen voinut kuitenkin elää sellaista elämää, että voin katsoa peiliin ilman katkeruutta tai itsevihaa. Joillekin asioille ei voi tehdä mitään ja toisille sitten taas voi.
Miten sen nyt ottaa. Ennakoin, että henki olisi lähtenyt jo vuosikymmeniä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin puit sanoiksi omatkin tuntemukseni. Just samat on jäänyt kokematta ja tosiaan 25-vuotiaana oli jo sen verran viisastunut ettei huonoja kokemuksia enää toistanut kuvittelen lopputuloksen olevan tällä kertaa toisenlainen.
Lapsia olisin minäkin halunnut ja vakaan, sitoutuneen parisuhteen jossa tässä iässä oltaisiin mahdollisesti jo (pian) isovanhempiakin. Siinä perhe-elämässä olisi ollut varmasti paljon koettavaa niin hyvässä kuin pahassakin, mutta näin ikisinkkuna ja lapsettomana elämä on aika ankeaa ja yksinäistäkin.
Toisaalta olen tässä jo luvannutkin itselleni, ettei minun ole mikään pakko täällä olla eli heti kun mitta tulee lopullisesti täyteen. niin minä lähden enkä tule ikinä takaisin enkä todennäköisesti löydykään edes vahingossa. Perään ei kukaan etsijöitä ole lähettämässä eli minusta ei tule taakkaa yhteiskunnalle edes siinä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Ulos nyt vaan ja äkkiä ja pois netistä
Keskittykää oikeasti siihen elämään.
Koko päivän olin jo ulkotöissä ja nyt on niin heikko olo tuon helteen takia, että edelleen tuntuu taju lähtevän. Jos olo tästä helpottaa ja ulos laskeutuu edes jonkinlainen viileys ennen aamuyötä niin käyn kyllä lenkillä eli huoli pois, ei ole nettiroikkuminen elämänhalua ainakaan minulta vienyt ja ta ppanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista sen elämän sitten pitäisi olla? Jos haluaa asioiden muuttuvan niin sitten niitä muutoksia pitää tehdä. Itsellenikään ei lapsia ole eikä se maailmanloppu olisi vaikka ei tulisikaan.
Kiva juttu. Minulle se kuitenkin oli tietynlainen maailmanloppu että jäin lapsettomaksi sekä ikisinkuksikin vasten tahtoani.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin puit sanoiksi omatkin tuntemukseni. Just samat on jäänyt kokematta ja tosiaan 25-vuotiaana oli jo sen verran viisastunut ettei huonoja kokemuksia enää toistanut kuvittelen lopputuloksen olevan tällä kertaa toisenlainen.
Lapsia olisin minäkin halunnut ja vakaan, sitoutuneen parisuhteen jossa tässä iässä oltaisiin mahdollisesti jo (pian) isovanhempiakin. Siinä perhe-elämässä olisi ollut varmasti paljon koettavaa niin hyvässä kuin pahassakin, mutta näin ikisinkkuna ja lapsettomana elämä on aika ankeaa ja yksinäistäkin.
Toisaalta olen tässä jo luvannutkin itselleni, ettei minun ole mikään pakko täällä olla eli heti kun mitta tulee lopullisesti täyteen. niin minä lähden enkä tule ikinä takaisin enkä todennäköisesti löydykään edes vahingossa. Perään ei kukaan etsijöitä ole lähettämässä eli minusta ei tule taakkaa yhteiskunnalle edes siinä vaiheessa.
Minä taas hakkasin päätä seinään esim miesten suhteen pitkälle päälle kolmikynppiseksi. En edes tajunnut sitäkään että ulkonäköni kallistuu epäviehättävän puolelle. Eikä luonteessakaan ole mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista sen elämän sitten pitäisi olla? Jos haluaa asioiden muuttuvan niin sitten niitä muutoksia pitää tehdä. Itsellenikään ei lapsia ole eikä se maailmanloppu olisi vaikka ei tulisikaan.
Kiva juttu. Minulle se kuitenkin oli tietynlainen maailmanloppu että jäin lapsettomaksi sekä ikisinkuksikin vasten tahtoani.
Kyllä se olisi sitä suurimmalle osalle muistakin ihmisistä.
Ei missään tapauksessa tunnu merkityksettömältä. Nautin elämän lahjasta, vaikkei aina ole mennyt kuin Strömsössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuus ei todellakaan ole minulle mikään pettymys. On mahtavaa päättää itse omista asioista, tienata omat rahat ja asua omillaan. Rakastan ulko-oveani, koska saan sen lukkoon ja on minun päätösvallassani kenelle sen avaan.
t. väkivaltaisessa perheessä kasvanut
Sama! Aikuiselämä on ollut huikea seikkailu johon on mahtunut kaikenlaista ja monta ihanaa yllätystäkin. Heti kun sain oman elämän ohjat omiin käsiin niin parannus oli huima. Lähdin toteuttamaan unelmiani ilman mitään varmuutta siitä onnistuuko se, ja kyllä kannatti. Sain taistella aikalailla koulutuksesta, duunipaikoista ja jopa kumppanin etsintä oli haasteellista, mutta lopulta vaiva aina palkittiin. Kun nyt kuusikymppisenä katson mistä lähdin liikkeelle ja missä olen tänään niin kaari on ollut melkoinen.
Nuoremmille neuvoisin että ei kannata jäädä tuleen makaamaan, vaan repäiskää kunnolla jos tuntuu että elämä on alkanut junnata paikoillaan ettekä saa siitä enää mitään positiivista irti. Pelolle ei saa antaa valtaa, on uskallettava. Mitä enemmän uskaltaa, sen helpommaksi se muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuus ei todellakaan ole minulle mikään pettymys. On mahtavaa päättää itse omista asioista, tienata omat rahat ja asua omillaan. Rakastan ulko-oveani, koska saan sen lukkoon ja on minun päätösvallassani kenelle sen avaan.
t. väkivaltaisessa perheessä kasvanut
Sama! Aikuiselämä on ollut huikea seikkailu johon on mahtunut kaikenlaista ja monta ihanaa yllätystäkin. Heti kun sain oman elämän ohjat omiin käsiin niin parannus oli huima. Lähdin toteuttamaan unelmiani ilman mitään varmuutta siitä onnistuuko se, ja kyllä kannatti. Sain taistella aikalailla koulutuksesta, duunipaikoista ja jopa kumppanin etsintä oli haasteellista, mutta lopulta vaiva aina palkittiin. Kun nyt kuusikymppisenä katson mistä lähdin liikkeelle ja missä olen tänään niin kaari on ollut melkoinen.
Nuoremmille neuvoisin että ei kannata jäädä tuleen makaamaan, vaan repäiskää kunnolla
No en tiiä, itse olen esim asunut 3 eri maassa eikä ole sen paremmin mennyt niissäkään.
Elämä lyhyt, taide pitkä, tämähn on aina tiedetty.
Omat lapset ja perhe on ainoa syyni elää. Ymmärrän hyvin, miten tyhjältä voi tuntua jos niitä ei ole saanut. Työelämä ja kaikki muu on pelkkää kuraa, yhteiskunnassa tilanne huononee koko ajan, itsekkyys kukoistaa eikä toisista välitetä. Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Olen pettynyt kaikkeen muuhun, paitsi perheeseeni. Omien lasten tulevaisuus tietenkin huolettaa, koska heitä niin äärimmäisen paljon rakastan.
Samat tunnelmat. Aika vaikea tästä aikuisuudesta ja jatkuvasti eteenpäin pyrkimisestä on saada sitä iloa, mitä aikanaan sai aika huolettomista vuosista. Vähän kuin puuroa söis joka aamu ja syön puuroa joka aamu ja vääntäydyn sitten koulutehtävien ääreen.
Joskus tuntuu siltä, että haluaisi tehdä näyttävän paluun tonne puistoihin ja joenvarsille hengaamaan. Harrastaa huoletonta seksiä ja pitää hauskaa auringon nousuun kesäaamuna.
Nyt on vain yksinäisyys, järjestelmällisyys ja tavoitteet. Aika tylsää ihan oikeasti.
Miten me lasisen lapsuuden kokeneet ollaan kaikki tyytyväisiä ja onnellisia, eikö sen lapsuuden pitänytkään pilata koko elämää?
Alue: Aihe vapaa
En ajatellut niin. Tuo vaan on niin ilmiselvä syy siihen miksi elämä tuntuu pettymykseltä. Minullakaan ei ole lapsia. En halunnut niitä. Mutta kyllä elämä näin keski-ikäisenä hyvin tyhjältä tuntuu.