Lue keskustelun säännöt.
Oikea syy masennukseeni oli pikkulapsiaika
23.01.2025 |
Hei,
Olen 37-vuotias äiti ja tajusin tänään kristallin kirkkaasti miksi olen ollut viimeiset 9 vuotta niin allapäin. Nyt kun lapseni ovat kasvaneet 9- ja 7-vuotiaiksi, olen alkanut saada omaa elämääni takaisin. Olen ymmärtänyt, että yksinkertaisesti inhoan pieniä lapsia. Sitä taistelun ja väännön määrää jokaikisestä asiasta. Sotkua ja huutoa. Se että en saa tehdä haluamani asioita vaan lapset pilaavat musiikin kuuntelun, kävelylenkin yms.
Nyt lapset tykkäävät jo mennä harrastuksiin ja kavereilleen. Nukkuvat yönsä. En oikeasti keksi ainuttakaan hyvää asiaa pikkulapsiajassa. Tavallaan olen siitä myös surullinen ja olo on syyllinenkin. Pitkään olen pohtinut olenko vain todella huono äiti vai mikä minua vaivaa kun jatkuvasti olen väsynyt, ärtynyt, haluton.
Nyt en odota enää masentuneena työpäivän päättymistä että kotona jatkuisi jatkuva läsnäolo ja äidinhuutelu. Jos meille olisi kolmas lapsi jostain mielenhöiriöstä tehty niin varmaan olisi loppunut parisuhde ja mielenterveys.
Tunnistaako kukaan vastaavia ajatuksia? Olen siis nyt onnellinen lapsistani kun olemme selvinneet pikkulapsiajan. En pidä pienistä lapsista enkä pelkää sitä kertoa!! Se on ihan ok!
Kommentit (436)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on nyt onneksi mennyttä elämää. Yhteiskunnassa olet tehnyt osuutesi. Miesten tehtävä on käydä armeija, ja naisten synnyttää ja kasvattaa kelpo yksilöitä.
Nyyh nyyh sain seksi,parisuhteen ja jälkikasvua masentaa. Naisilla on kyllä helppoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään pienistä lapsista yleisesti, mutta en elää heidän kanssaan 24/7. Minä vain olen sellainen isompien lasten äiti, johtuu varmaan siitä että olen aina ollut todella itsenäinen ja yksin viihtyvä. Parisuhteessakaan en voi sietää jatkuvaa iholla oloa ja roikkumista.
Juuri näin. Minusta olisi ihan ok olla pienen lapsen hoitajana esim 2h päivässä tai välillä viikonloppuja. Jatkuvasti päivästä päivään se on aivan älyttömän uuvuttavaa. En jaksaisi miestäkään niin tiiviisti. Pikkulapsiaika tuntui koko ajan tavallaan raiskatulta kun oma keho oli muiden käytössä koko ajan. Henkisesti ja fyysisesti syliä nostelua kuolaa kuuntele katso äitiiiii t ap
Sua ei ole varmaan sitten raiskattu, jos vertaat äitinä oloa raiskaukseen.
Huh huh.
Olet häpeäksi kaikille raiskatuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään pienistä lapsista yleisesti, mutta en elää heidän kanssaan 24/7. Minä vain olen sellainen isompien lasten äiti, johtuu varmaan siitä että olen aina ollut todella itsenäinen ja yksin viihtyvä. Parisuhteessakaan en voi sietää jatkuvaa iholla oloa ja roikkumista.
Juuri näin. Minusta olisi ihan ok olla pienen lapsen hoitajana esim 2h päivässä tai välillä viikonloppuja. Jatkuvasti päivästä päivään se on aivan älyttömän uuvuttavaa. En jaksaisi miestäkään niin tiiviisti. Pikkulapsiaika tuntui koko ajan tavallaan raiskatulta kun oma keho oli muiden käytössä koko ajan. Henkisesti ja fyysisesti syliä nostelua kuolaa kuuntele katso äitiiiii t ap
Tuo raiskausviittaus vei kaiken mielenkiinnon ketjusta. Poustun.
Am_ma puhuu melko kovia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvin yleistä, että lapsen saaminen laukaisee masennuksen, erityisesti naisilla, ja sitä suuremmalla todennäköisyydellä mitä vähemmän lapsen hoitamiseen saa apua muilta. Olemme apinoita, sosiaalisia eläimiä, joten luonnollisesti hoitaisimme jälkikasvua yhdessä laumana. Jostain helvetin syystä olemme kääntäneet sen yhteiskunnassamme niin että äiti hoitaa yksin, silloinkin kun paikalla olisi muita aikuisia kuten lasten isä, eikä äiti saa edes käydä rauhassa vessassa. Hulluksihan sitä tulee jos kaikki elämän kannalta pakollinen ja tärkeä toiminta ja myös kaikki omaa hyvinvointia tukeva katkeaa joka kolmas minuutti siihen että lapsi tarvitsee huomiotasi. Mommy brain ilmiö ei ole mikään vitsi vaan ihmisen luonnollinen reaktio tilanteessa jossa joutuu elämään ylivirittyneessä tilassa ja huonosti levänneenä epäinhimillisen pitkiä aikoja.
" Inhoan pieniä lapsia" - Ap
Aika kova ja kylmä mielipide.Kerrot siis inhonneesi lapsiasi ,kun he olivat pieniä ja kaikkia pieniä lapsia ylipäätään.
En minäkään pitänyt siitä pikkulapsiajan rankkuudesta,mutta en ikinä inhonnut lapsiani.
Fiksumpaa olisi ajatella,että inhosit pikkulapsiaikaa.Toivon,että näin asia olikin sinunkin kohdallasi.
Pelottava ajatus,että äiti inhoaa lapsiaan,eikä se myöskään kuulosta kovin terveeltä.
Ehkä olet tehnyt lapsesi liian nuorena,ettet ollut vielä kypsä äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyyh nyyh sain seksi,parisuhteen ja jälkikasvua masentaa. Naisilla on kyllä helppoa
Eli naisia masentaa koska joutuvat kestämään liikaa paskaa parisuhteessa ja perheessä.
Incelmiehiä masentaa vain siksi että eivät saa pilua - jotain mistä heillä ei ole mitään kokemusta tai realistista kuvaa millaista se elämä sitten olisi. (Juonipaljastus: elämäsi ei muuttuisi mitenkään, seksi ei korjaa niitä sisäisiä ongelmiasi jne.)
Miehet elää easy modella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyyh nyyh sain seksi,parisuhteen ja jälkikasvua masentaa. Naisilla on kyllä helppoa
Eli naisia masentaa koska joutuvat kestämään liikaa paskaa parisuhteessa ja perheessä.
Incelmiehiä masentaa vain siksi että eivät saa pilua - jotain mistä heillä ei ole mitään kokemusta tai realistista kuvaa millaista se elämä sitten olisi. (Juonipaljastus: elämäsi ei muuttuisi mitenkään, seksi ei korjaa niitä sisäisiä ongelmiasi jne.)
Miehet elää easy modella.
Naista masentaa se mitä on. Miehiä se mitä ei ole.
Naisia masentaa siis todellisuus jossa joutuvat elämään, koska tiedostavat ettei vapautusta tule. Miehiä masentaa pelkät mielikuvat siitä mitä voisi olla, oli se sitten oikeasti jotain mikä olisi hyväksi heille tai ei, se ei ole pääasia vaan se miehen oma kuvitelma että jos tämän yhden asian saa niin heidän verrattain helppo elämä olisi täydellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän erikoiselta. Oletko varma, että taustalla ei ole esimerkiksi vaativuutta tai liian vähiä voimia? Mun mielestä pikkulapsiaika on ollut rankkuudestaan huolimatta aivan ihanaa. Pienet ovat niin äärettömän vilpittömiä ja avoimia. Mikään ei ole parempaa kuin vaikka 3v. joka tulee halaamaan ja sanoo täydestä sydämestään "äiti mä rakastan sua". Tuskin ihan samaa suloisuutta on luvassa isompana :/
Unohdit ne tahmeat kädet. Lapsi kietoo tahmeat kätensä ympärillesi ja lässyttää Äiti mä lakkattan tua 🤮
Se on juuri noin