Yksin matkustaminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin matkustelevan riski on siinä, että jos jotain sattuu niin on aika kusessa

Millä tavalla kusessa? 

AInahan voi jotain sattua... Passi / matkatavarat hukkuu tai pöllitään. Voi tulla onnettumuus. Drooni tippuu niskaan.. Kaheli ajaa joukon päälle. Skenaarioita on lukuisia

Ei sun kaveri osaa hoitaa pöllittyyn passiin liittyviä asioita, mutta sinä et? Mihin kaverisi tarvitsee sinua matkalla?

EU-alueella saattaa olla, että ajokortti riittää niin eiköhän takaisin pääse

Tai sitten ei

EU- ja Schengen-maissa matkustaessa on oltava mukana virallinen matkustusasiakirja (passi tai henkilökortti)

Etsin aika monta vuotta matkaseuraa, mutta oli vaikea sovittaa aikatauluja yhteen saati sopia kohteesta. Hyväksyin lopulta yksin matkustamisen ja löysinkin siihen tosi kivan ratkaisun. Nyt oikein odotan, että pääsen taas matkalle toukokuussa. Viimeksi olin helmikuussa. Valitsen kohteita, jotka sopivat yksin matkustamiseen ja mahdollisimman kaukana turistipaikoista.

Vierailija kirjoitti:

Etsin aika monta vuotta matkaseuraa, mutta oli vaikea sovittaa aikatauluja yhteen saati sopia kohteesta. Hyväksyin lopulta yksin matkustamisen ja löysinkin siihen tosi kivan ratkaisun. Nyt oikein odotan, että pääsen taas matkalle toukokuussa. Viimeksi olin helmikuussa. Valitsen kohteita, jotka sopivat yksin matkustamiseen ja mahdollisimman kaukana turistipaikoista.

Kaikki paikat, joissa ei tapaa suomalaisia sopii yksin matkustamiseen. Muunmaalaiset tykkäävät keskusteluista.

Kerran tuli oltua Euroopassa erästä nähtävyyttä katsomassa. Siellä oli pari suomalaista. Kukaan ei puhunut mitään, ei edes "moi". Mielummin hiljaa....

Lähtökohtaisesti kaikki reissut yksin. Onhan siinä huonoja puolia, mutta kiistattomasti myös hyviä puolia. 

Olin reissussa viimevuonna 25 viikkoa, siitä puolet yksin. Nautin omasta rauhasta välillä

Kivoja kiertomatkoja on tarjolla, jos jännittää yksin matkustamista.

Matkaopas ja muu seurue tuo turvaa.

Matkustaisin mielelläni yksin. Olen ollut töissäkin jenkeissä, tarkoitan siis että kielitaidon puolesta pärjään ja uskallan puhua vaikka taukoamatta. Saksaa ja venäjääkin osaan riittävästi. 

Jotkuthan  sanoo, etteivät tykkää matkustella ( yksin ) koska eivät pärjää vierailla kielillä. 

No minun  ongelmani matkustelusta on, että eksyn joka paikassa. Ei kerta kaikkiaan mitään suuntavaistoa, en pysy kartalla, en sitten missään paikassa. 

Yksin on parasta matkustella, saa tehdä, mitä huvittaa, eikä kukaan ole kitisemässä ja jupisemassa vieressä. 

Pidän reppureissaamisesta enemmän kuin viiden tähden hotelleista, pitkistä lauttamatkoista Kreikassa ja Italiassa. Tingin usein matkustusmukavuudesta, jotta reppu on tarpeeksi kevyt kantaa, patikoin pitkiä etäisyyksiä päivittäin, saatan nukkua lentokentillä tai busseissa tai olla nukkumatta kokonaan. Olen kiertänyt puolen Euroopan läpi erittäin epämukavasti eri kulkuvälineillä, tutustunut uusiin ihmisiin matkan varrella ja pitänyt tällaista reissua paljon parempana kuin olla möllöttämistä tylsän miehen kanssa kalliin hotellin ja vielä kalliimman baarin välillä.

Vierailija kirjoitti:

Mun tekis mieli mennä yksin sellaiselle ohjatulle kiertomatkalle. Yksin, mutta kumminkin olisi halutessaan juttuseuraa illallisilla yms. 

Minä olen käynyt paljon tällaisilla matkoilla. Majoitun kuitenkin 1hh, en halua vierasta ihmistä nukkumaan kanssani. Vasta ilmoittauduin ensi syksyn ruskamatkalle Lappiin. En tunne ketään ennalta, mutta siellähän sitä tutustuu. En edes kysele ketään mukaani. N77.

Olisihan se kiva tietysti, jos olisi samanhenkistä seuraa, ja joskus onkin.  Mutta usein sitten taas joutuisi tekemään isoja kompromisseja, jos lähtee jonkun kanssa reissuun.

Ihan jo tavallisen Ruotsin-risteilyn voi tehdä niin monella tapaa. Yksi haluaisi ehkä juoda reippaasti, toinen  syödä raskaasti ja kolmas kiertää perillä hikipäässä :D. Ja kun ei olla ihan nuoria, niin ei pysty välttämätt kaikki näitä yhdistämään.

Ehdottomasti yksin, ei ketään riippakivenä tai haluamassa paikkoihin, jonne itse en halua mennä.

Minä matkustan aina yksin.

Mäkin olen kallistumassa yksin matkustaminsen puolelle kun selvisi ettei kumppani ole kiinnostunut lainkaan samoista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin matkustelevan riski on siinä, että jos jotain sattuu niin on aika kusessa

Millä tavalla kusessa? 

AInahan voi jotain sattua... Passi / matkatavarat hukkuu tai pöllitään. Voi tulla onnettumuus. Drooni tippuu niskaan.. Kaheli ajaa joukon päälle. Skenaarioita on lukuisia

Näitä pelätessä ei uskalla elää. Olen 77-v ja valtava seikkailunnälkä. Just ilmoittauduin ryhmämatkalle ilman "omaa" kaveria. 1hh, vieraan kanssa en halua yöpyä.

Kyllä niillä seuramatkoillakin ihmiset kulkevat lähinnä omissa porukoissaan. Ei sillä että tarvitsisin juttuseuraa, mutta huvittuneena olen pannut merkille tämänkin suomalaisen erikoisuuden. Et välttämättä näe koko porukkaa kun bussissa lentokenttäkuljetuksella.

Yksin kun matkustaa pienellä budjetilla, kohtaa ihmisiä ihan eri tavalla. Eikä hostelleissa tule mitenkään yksinäinen olo, yksinäisyys voi sen rinnalla olla ihan luksusta. Joskus käy tuuri, ja tutustuu ihan mahtaviin tyyppeihin matkan varrella. Parasta yksin matkustamisessa on se, että on jotenkin avoimemmin läsnä muiden ihmisten kanssa, kahdestaan tai porukalla muodostuu helpommin jokin oma kupla. 

Muut ihmiset juttelevat herkemmin yksin matkustavan kanssa kuin tunkeutuvat useamman ihmisen porukkaan. Se voi olla ihan hauskaakin. Viime vuonna eräs italialainen ryhtyi ilmaiseksi oppaaksi Monrealen katedraalissa, koska hänen mielestään katselin väärin katederaalin mosaiikkeja. Hän neuvoi, mistä piti aloittaa ja kertoi, että Italiassa lapsetkin tietävät tämän: "In principio Dio creò il cielo e la terra..." Ja siellähän ne raamatun kertomukset etenivät sarjakuvamaisesti pitkin seiniä, silmien iloksi ja  kuvakertomuksena lukutaidottomille.

Me matkustetaan puolison kanssa lähes yksinomaan yksin. Puolisoni tykkää etelän lomista, jotka eivät itseä niin kiinnosta, koska olen todella kuumanherkkä. Minä taas matkustan joskus ulkomaille ottamaan tatuointeja, ja ne matkakohteet eivät puolisoani kiinnosta, joten menen yksin. Jos menen Etelä-Suomen kautta, saatan moikata jotain omia kavereita samalla, kun asun Lapissa. Ihan mukavaa mielestäni matkustaa yksin, ja kyllä me miehen kanssa viesteissä ja puheluissa jaetaan sitten kuulumisia. Tosin ne saattavat puolin ja toisin olla tasoa "Ei jum*lauta täällä on kerrossiivoja just meidän kerroksen vessassa ja mulla on hirveä paskahätä, auta". Ainoastaan silloin on itsellä tullut puolisoa aidosti ikävä, kun olen ollut täpötäydessä bussissa kaksi päivää kestäneen 16 tunnin tatuointisession jälkeen, ja tuntui, että joko pyörryn tai oksennan. 

Matkustan yksin. Kohteessa varaan kylläkin puolipäiväretkiä, jossa on sitten muiden kanssa tekemisissä. Loppupäivän voi olla rauhassa yksin. Joskus tule varattua kokopäiväretkikin. Esim. Madeiralla olen osallistunut moniin kävelyretkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi tuli oltua 4 päivää reissussa. Heti oltiin vierainvaraisia. Pyydettiin paikallisiin juhliin viettimään aikaan. Mukavaa oli. Ruoka ja juomatarjoilua piisasi. 

Juuri näin.

Ja miksi kukaan ottas vaimoaan pattayalle muutenkaan?

T. setämies.

Vierailija kirjoitti:

Yksin on parasta matkustella, saa tehdä, mitä huvittaa, eikä kukaan ole kitisemässä ja jupisemassa vieressä. 

Pidän reppureissaamisesta enemmän kuin viiden tähden hotelleista, pitkistä lauttamatkoista Kreikassa ja Italiassa. Tingin usein matkustusmukavuudesta, jotta reppu on tarpeeksi kevyt kantaa, patikoin pitkiä etäisyyksiä päivittäin, saatan nukkua lentokentillä tai busseissa tai olla nukkumatta kokonaan. Olen kiertänyt puolen Euroopan läpi erittäin epämukavasti eri kulkuvälineillä, tutustunut uusiin ihmisiin matkan varrella ja pitänyt tällaista reissua paljon parempana kuin olla möllöttämistä tylsän miehen kanssa kalliin hotellin ja vielä kalliimman baarin välillä.

Jokainen matkailee toki tyylillään, mutta en ymmärrä miksi ehdoin tahdoin matkailustaan pitäisi tehdä epämukavaa. Olen itsekin matkustanut Euroopan läpi omalla autolla, busseilla ja junilla, mutta ei se ole ollut epämukavaa. Toki aikaa vievää ja hidasta verrattuna lentämiseen, mutta ei missään nimessä epämukavaa. Hyvä, jopa kallis hotelli ei estä minua tutustumasta kaupungin nähtävyyksiin samoin kuin hostellissa majoittuessa. Viiden tähden hotelliin voi mennä myös reppureissuilla. Hyvällä suunnittelulla voi pakata kevyestikin repun tai pienen matkalaukun, se ei ole tinkimistä vaan suunnitelmallisuutta, usein myös kokemuksen kautta tullutta tietoa ja taitoa, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Mutta kuten sanottu, jokainen tavallaan, mutta itse en ymmärrä kurjuuden maksimointia tai kurjuuden glorifiointia.